Avainsana: tampere

kakkosluokkalaisiii!!!! :>

Ollaan saatu nyt vähän aikaa masistella meidän TOKOn AVO-debyytin jälkeen, mutta tänään sille masistelulle tuli ja TULEE stoppi!

Soolon kanssa siis ilmeisesti kuitenkin mentiin vähän liian aikaisin avoimeen, ainakin maneesi-sellaiseen. Meidän vanhat ongelmat oikein pomppasivat taas esille (mun komentaminen, ym..), joten taidetaan pitää nyt suosiolla hieman taukoa tokossa kisaamisesta. Me keritään kyllä vielä. Nyt on vaan ollut niin kamala hönkä päällä, että muka pakko saada kaikkihetinyt!
Soolo on fiksu koira ja tunnistaa tilanteen, enkä pääse puuttumaan mihinkään kisatilanteessa. Itse olen vielä ihan kamala jännittämään tokokisoissa. Eli treenataan nyt vaan hyvällä mielellä ja mietitään niitä kisoja sitten taas hetken päästä. Pääpiirteittäin Soolo oikeasti osaisi kaiken, mutta tuo hallinta nyt vaan saatava mukaan takaisin. Ja ihan totta: mä en ole edes kauheasti treenannut; mennyt vain asenteella ”joo kyllä me osataan”. No, eipä kaikki temput menneetkään kisatilanteessa, niinkuin treeneissä.. Onneksi on agility!!

Matkattiin siis sunnuntaina taas Lempäälään kisoihin. Mielessä oli, että reilun kahden viikon treenitauon jälkeen Soololta ei varmasti puutu intoa ja energiaa, joten oletin ensimmäisen radan olevan vähintäänkin virtaa täynnä. Lähdin kuitenkin radalle taas sillä asenteella, että ”me kyllä osataan tää homma, eikä meitä pysäytä mikään!”
Mietittiin, että kauankohan toi mun ”taika” kestää? Onnistunko mä aina, kun päätän niin? Heh, en usko ihan:D
Mä olin niiiin onnellinen sen jälkeen, kun tulin maaliin! Heti oli kyllä pakko kysellä, että eihän yhtään rimaa tippunut, eihän?! ME TEHTIIN SE, OLLAAN VIHDOIN KAKKOSISSA!

Osallistuttiin samana päivänä vielä kakkosten radalle, vaikka jouduttiinkin odottelemaan. Ihmeekseni rata ei kyllä tuntunut kovinkaan paljoa vaikeammalta, kuin mitä on tähänkään asti tehty kisoissa. Tääkin suju aika nappiin! Saatiin siis 5vp, koska Soolo ei ottanut puomin ylösmenokontakteja. Oliskin ollut vähän liian nannaa, että oltais tehty vielä heti meidän eka kakkosten nolla:D Toivottavasti nyt saadaankin siellä hetki olla, että pääsen vähän harjoittelemaan vielä !

Puomin ylösmenokontaktit ovat olleet treeneissäkin aina välillä kadoksissa. En ole kuitenkaan tähän asti viitsinyt kiinnittää niihin kovinkaan paljoa lisähuomiota, koska meillähän noita ongelmia ja treenattavia asioita riittää muillakin osa-alueilla. Pidetään nyt kuitenkin mielenpäällä, että jos tämä ilmenee kisoissa useamminkin, niin sitten on alettava keksimään jotakin treenitapaa niiden hyväksi. Itsellä on kuitenkin hanskat ihan hukassa sen suhteen.

Hasse tuli meille samana iltana Korpilahdelle hoitoon – Soololla on nimittäin alkanut hieman ilmenemään eroahdistuksen merkkejä täällä asuessa. Naapurin mukaan itkeskellyt mun koulupäivien aikana aina välillä. Soolo on koko ikänsä tottunut olemaan toisen koiran & kolmen kissan kanssa kotona, joten onhan tämä aika iso muutos koiran arkeen ollutkin – enkä oikein varmaksi tiedä, koska on alkanut, kun naapuri nyt vasta ilmoitteli asiasta (joskaan ei kuulemma haittaa, mutta kunhan tiedän..)
Tämän jälkeen oon jättänyt television auki koulupäivän ajaksi soittamaan musiikkia, välttänyt innostuttamasta koiraa, kun tulen kotiin, jättänyt jotain luita ym järsittäväksi päivän ajaksi. Kingin tänne ottaminen varmasti lopettaisi itkemisen, mutta ei se itse ongelmaa kuitenkaan poista mitenkään, kunhan vain siirtää..
Saa nähä, kuinka tulevat auttamaan. Kesällähän taas asutaan tutussa ympäristössä, mutta tulevaisuuden kannalta olis hyvä saada myös yksinolo sujumaan.

Nyt odotetaan innolla seuraavan viikonlopun kisoja Jyväskylässä ! Kisaaminen on niiiiin kivaa!

Mä en haluu paljon, vaan mä haluun kaiken

Kevät ja alkukesä ollut melko kiireinen ja koirahommat on jääneet vähemmälle, mikä on harmittanut mua ihan liikaa! Oon rampannut muutamissa pääsykokeissa, mutta en silti tiedä yhtään, mitä ensivuosi tuo tullessaan ja missä ollaan syksyllä. Vai ollaanko missään?
En tiedä, haluanko mennä johonkin toiseen kouluun opiskelemaan vuodeksi, jos tiedän jo nyt, että se ei ole se juttu, mitä ihan oikeasti haluan. Mutta jos satunkin pääsemään sinne, mitä teen?

Mitä meille kuuluu? Asustelin kaverillani Tampereella vajaan pari kuukautta, sillä välin isäni hoiti koiria, minä vain viikonloppuisin. Keskityin lukemaan pääsykokeisiin. Kulutin koko kevääni lukien, laskien ja haaveillen jostakin, joka toisaalta tuntuu niin kaukaiselta ja etäältä. Juhlinnat jäi aika vähiin, toisin kuin kavereilla. Ylioppilasjuhlat oli hirmu kivat, ihan parasta nähdä kaikkia ihania ihmisiä!

Mä opin ihan hirvittävän paljon asioita, syvensin tietoa ja jäsentelin sitä. Mutta ei se riittänyt ainakaan vielä, sen tiedän.
Kävin viikonloppuisin kotona katsomassa koiria ja helpottamaan koti-ikävää. Oli tosi kamalaa olla noista pikkusista erossa ja olo oli välillä ihan puolinainen – ei kiitos enää aikaa ilman koiria, vaikka toisaalta niistä on tavallaan paljon vaivaakin, mutta silti.

Tää kevät oli kuitenkin kivaa aikaa, tapasin samanhenkisiä ihmisiä ja sain uusia kavereita. Pääsin lähemmäksi yhtä unelmaani. Ja löysin muutamia ihan tosi ihania ihmisiäkin elämääni. Tällä hetkellä aika kuluu taas lähikaupassa työskennellen ja on niiin ihanaa olla vaan kotona ja tehdä niitä tuttuja ja turvallisia juttuja.


Koirat lihoivat tuona aikana jonkin verran, joten nyt on ollut pientä laihdutuskuuria molemmille. Kingi oireili myös takapäätään ja sai eläinlääkäriltä vain särkylääkkeitä, kun ei oikein tiennyt, mistä johtuu – kenties kulumaa tai jokin revähdys. Syötin sille muutaman päivän noita, kivut lähtivät ja koira on taas entisensä ja iloinen itsensä. Säikäytti vain, että ei kai toi rakas vuhve nyt vielä ole niin vanha? Kipuja sillä oli selvästi silloin, hakeutui normaalia enemmän lähelle ja irvisteli kissoille aina, kun ne tuli lähelle. Ontuminen oli ehkä selvin merkki, mikä tuli rasituksen (esim. pallonpeluun/taisteluleikkien) jälkeen. Ajattelin ostaa nyt myös Nutrolinia ja alkaa syöttämään sitä, jos siitä olisi vaikka jotakin hyötyä.

Soolollekkin on sattunut ja tapahtunut, sillä nimittäin lähti siitä ylemmästä ”lisävarpaasta” jonkinlainen ihonkappale ja se on vuotanut välillä uudelleenkin, kun lenkillä riehuu. Ilmeisesti nurmikolla liukunut jotenkin pahasti jotakin terävää vasten – onneksi ei kuitenkaan ole ihan tassunpohjassa, niin on parantunut paremmin. Myös tämän tapaturman vuoksi meillä oli agilitystä hieman taukoa.

(Kuvan on ottanut Ilona Karjalainen)

Yksi päivä käytiin Ilonan ja Nitan kanssa treenaamassa agilityä aamulla ennen työvuoroa. Otin myös papan mukaan vähän hömppäilemään. Kingi oli IHANA kun se oli niin riemuissaan, kun pääsi vähän tekemään matalilla rimoilla ja vähän rallittelemaan radalle. Kepeillä pappa haki ite johonkin ihan väärään keppiväliin ja alkaa pujotella ”kato mamma mä muistan vielä ja osaan!!” <3 Kingiltä tuli myös riemuhaukkuja sillä välin, kun se juoksi esteiden välejä. Pappa yrittää täysiä ja on ihan paras. Kingin kanssa on helppo mennä, kun sen kanssa ei tarvi ite kiirehtiä minnekkään, kun se on niin hidas verrattuna solperoon:D Pitää toistekin viedä toi eläin hassuttelemaan, se niin nautti!!


Soolon kanssa tehtiin jotain pientä pätkää myös ja vähän keppijuttuja. Rallitteluu lähinnä, koska niin pitkä tauko ollut nyt agilityjutuista. Soolo muisti kaiken tosi hyvin ja tästäkin eläimestä näki, kun se oli niin onnessaan päästessään liitelemään!

Agitreenien jälkeisenä päivänä tein Soolon kanssa tokojuttuja. Tunnari toimii ihan tosi hyvin! Oon tehnyt sitä aina välillä viikonloppuisin ja aika harvakseltaan muutenkin ja nyt se alkaa olemaan ihan tosi varma! Tänään laitoin ihan sikinsokin 10 kapulaa ja sinne sekaan oma. Soolo kävi nuuskuttelemassa kaikki läpi kerran (teki reippaasti, mutta tarkasti töitä, eikä mähli kapuloita tms), meni ensin omankin yli, mutta lopulta kaikki läpi käytyään palasi määrätietoisesti oman luo – ilmeisesti varmisti, että se on ihan oikeasti toi eikä mikään muu haise enempää multa:D Vielä pitäis luoksareiden stopit saada toimimaan hienosti jotenkin ja seuraamisessa se edistäminen pois.

Viimeisimmät agilitykuvat on yksistä tämän kesän treeneistä, joissa Mira Äikiä kuvaili meitä. Kiitos kuvista ja treeneistä! 🙂