höntsäilyyyy

Syysloma oli jo ajat sitten, mutta haluun vähän fiilistellä sitä vielä, kun ei oo aiemmin kerinny!

Käytiin pari kertaa agiliitelemässä. Ekat treenit meille piti Henna Karuveha ja saatiin tehdä ihan kivaa rataa ja mun ohjaukseenkin löytyi uudenlaisia vinkkejä. Soolon kontakteille neuvoi vielä tekemään etupalkalla paljon varmuustreeniä, niin, ettei se rupea kääntymään alastulolla sivuun, vaikka mä jäisinkin taakse.

Näitä tehtiin sitten, kun käytiin Melissan, Eetun ja Unskin kanssa treenailemassa keskenään, sekä meidän vakivuorolla seuraavalla viikolla, kun kouluttajamme ei ollut päässyt paikalle, niin piti itse keksiä, mitä tekee. Tein silloin myös keppitreeniä, johon lisäsin häiriötä ja ennenkaikkea palkkasin keppien jälkeen, mitä en olekaan iäisyyksiin tehnyt.

Melkun kanssa treenatessa pääsin myös kokeilemaan, millainen Eetu olisi ohjata ja se oli superkivaa, vaikkakin erilaista, kuin tollaisen ison jörrikän kanssa!

Puomilla oon tehnyt nyt ihan hurjasti toistoja siten, että oon liikkunu ite sivusuunnassakin paljon (hallin toiselle puolellekin) ja yrittänyt saada eläimelle niin selkeän kuvan siitä suorituksesta, kuin vain mahdollista. Nykyään ei oo liikekään enää paljoa vaikuttanut kontaktien suorittamiseen, mikä on superia! Vahvistamista on edelleen siinä, että sieltä ei lähdetä kuin vain tietyllä käskyllä pois (ettei kisoissa esim. melu ja korkeampi vire vaikuta negatiivisesti suoritukseen), mutta muuten oon tosi tyytyväinen näihin tällähetkellä! Ei oo tullut läpijuoksujakaan iäisyyteen, paras kai koputtaa puuta..

Tää jengi on paras ! Viime kesä, aamukahvit ja koirat juoksee <3.

Koulu sujuu, vähiin käy aika lukiossa. Mitäköhän sitten? Mistähän päin maailmaa me löydetään itsemme vuoden päästä.. Nyt kuitenkin eletään vielä täällä ja ootellaan innolla sunnuntain aluevalmennusta !!

kohti tavoitteita

Vähän aikaa sitten nousi pintaan sellainen mahdollisuus, että voitaisiin päästä mukaan SAGI:n alueelliseen valmennusryhmään, mistä innostuinkin samantien hurjasti! Tätä päivää oli odotettu lähes kuin hiiri juustokuuta, ainakin omistaja, jos koira ei tajua mitään aiheesta!

Ennen treenejä meillä oli piip-kuntotesti, vähän niinkuin jotain sukkulajuoksua cd-nauhan tahdissa. En kyllä päässyt mitenkään hirveän pitkälle, koska olin vähän heikossa hapessa ja eilisen bodypump -tunnin jälkeen lihakset oli ihan jumissa.. joku ei muista ikinä venytellä! Huomenna oon varmasti vielä enemmän kuollut niiden osalta. Ollaan tehty samainen testi joskus liikuntatunneilla koulussa, eli oli vähän tuttukin juttu jo! Olisipas kiva vertailla, että oonko kehittynyt yhtään vai huonontunut siitä kerrasta. Tää oli kuitenkin hauska juttu ja samalla huomas, että kyllä sitä kestävyyttä kannattaiskin treenata !

Treenit oli sit myöhemmin, voi veljet, kun jalat voi olla jumissa! Mua jännitti mennä treenaamaan, koska rata oli hurjasti vaikeampi, kuin mitä me ollaan treenattu nyt pitkään aikaan. Kaikki ohjauskuviotkin on vähän hakusessa, kun ei normitreeneissä niihin niin paljoa ole kiinnitetty huomiota viime aikoina, vaan erilaisiin juttuihin. Nyt olin ihan onnessani, kun Julia puuttui heti kaikkiin perusjuttuihinkin, missä on hiomista! Käsien lasersäde, valssien ja ennakoivien valssien ajoitukset jne. Kepeille pitää alkaa tehdä kellotaulutreeniä (jotta vaikeemmatkin keppikulmat toimii!!). Pitää saada esteosaaminen siihen malliin, että radalla voi tehdä melkein ihan mitä vaan.

Solo oli aluks taas kiinni mussa ja kävi melko kuumana, joten tekeminen ei ollu ihan parasta. Se alkoi kuitenkin parantumaan, mutta sen kanssa pitää kyllä tehdä irtoamistreenejä, että voin ohjata sitä kauempaa esteille, eikä sen tarvi olla niin kiinni mussa. Sillä oli omissakin treeneissä tätä vähän aikaa sitten, mutta sit se meni ohi?? Viskauksia kauemmas yms pitäis tehdä kans nyt!

Rata oli siis melko haastava siihen nähden, mitä ollaan treenattu, mutta tykkäsin kuitenkin. Ei päästy loppuun asti, mutta ihan hyviä pätkiä saatiin sujumaan, varsinkin ohjeiden jälkeen! Julialta sain tosi hyviä vinkkejä ohjaukseen ja paljon uutta harjoiteltavaakin kotiinviemiseksi. Varsinkin se jäi mieleen, että mun pitää luottaa koiraan, että se hakee kyllä esteitä ja suorittaa ne – samalla mä voin lähteä etenemään kohti seuraavaa estettä jo valmiiksi ja näin päästä helpommin eteenpäin ja liikkua!!

Jäi hyvä mieli treeneistä ja haluan tätä taas lisää! Ja huippua oli treenien jälkeen kuulla vielä, että päästään jatkossakin kerran kuussa mukaan treeneihin :–) Superia!!

 

solppista pelottelemassa luonnetestissä

Toimintakyky +1 Kohtuullinen
Terävyys +3 Kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3 Kohtuullinen, hillitty
Taisteluhalu +3 Suuri
Hermorakenne +1 hieman rauhaton
Temperamentti +1 Erittäin vilkas
Kovuus +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus +++ Laukausvarma
Yhteensä 154p. Hyväksytty!

(video testistä on tulossa myöhemmin!!)

Tänään matkattiin Eevan ja Rosen kanssa Orimattilaan luonnetestiin, jonka SCYn Päijät-Hämeen ao. järjestänyt. Tuomareina Katri Leikola ja Marco Vuorisalo.
Menomatkalla jännitti jonkin verran ja pähkäilin, mitenkähän mamman mussukka selviää kaikista hurjista pelotteluista. Testi oli mulle ennestään jo hieman tuttu, kun Kingin kanssa käyty myös.

Alkuun juteltiin niitä näitä ja pian Katri alkoikin leikkiä Soolon kanssa. Soolo tarttui samantien puukapulaan ja oli ihan innolla repimissä ja sieltä lähti ääntäkin mukavasti. Tuomari läpsi muutaman kerran käteensä, piti koiran kuonon/silmien päällä kättä ja Soolo repii siitä välittämättä aivan yhtä innolla. Sillä oli kivaa ja se ois halunnu jatkaakin vielä!

Leikkimisen jälkeen oli kelkka, jolle Soolo piti ääntä mukavasti, mutta kyllä se sitä säikähtikin ja kesti vähän aikaa, kun se tuli sitä katsomaan ja silloinkin alkuun vähän varovasti, mut sit sekin muuttu kivaks, kun sai ottaa kelkan päästä pipon ja vähän repiä sitä:D
Haalari oli myös vähän pelottava, eläin taisi vähän tuhahtaa sille! Tynnyrin rymistessä selkään Soolo kääntyi katsomaan sitä ja lähti vähän sen alta pois, mutta se ei ollut niin paha juttu. Eikä nää jääneet mitkään oikein kummittelemaan mieleen pahasti, vaan pääsi eteenpäin vallan mainiosti!

Pimeässä huoneessa mä istuin hiljaa, sillä kesti tuomareiden mukaan jonkin verran aikaa siellä, mutta se toimi ja teki siellä kuitenkin kokoajan jotain, ennenkuin löysi mut, niin toimintakyky pääsi plussalle! Solppis oli sulo, kun se tuli mun luokse, niin koirasta näki, ettei se ollu ihan varma, oliko se äiskä, joka löyty, ennenkuin pääsin kehumaan:D

Ampumiset mua vähän jännitti etukäteen, vaikka tiesinkin, että Soolo ei oo reagoinut arkielämässä mihinkään ääniin (ilotulitukset, pamaukset, ukkonen tms.), mutta sille ei ole ikinä ennen ammuttu kertaakaan. Soolo oli kuitenkin tosi hyvä, eikä se oikein ollut mokskiskaan niistä. Jes, on ihan superia omistaa äänivarma koira!!
Osaan arvostaa sitä ihan erilailla tuon jälkeen, kun omistaa myös erittäin ääniherkän koiran.

Testin jälkeen Soolosta huomasi, että se oli kerännyt hieman painetta – läähätteli ja sillai, mutta kuitenkin leikki innolla ja söi pari herkkunappulaakin ihan normaalisti. Oli oma iloinen itsensä! Eli ei se varmaan kovin kamalaa ollutkaan!:) Oli tosi kivaa käydä luonnetestissä ja saada ulkopuolisenkin mietelmä eläimen luonteesta. Tuomarin sanoin, mulla on käsissä varmaan erittäin hyvä, ellei täydellinen agikoira!