kesäloma, onko sitä

Oon vähän pahoillani, et meiän blogi on ollu vähän kuollu. Selityksenä se, et oon ollut ite vaan aika väsynyt ja raatanut itteni ehkä vähän äärirajoille. Tai ei mua oikein oo edes innostanut kirjoitella nyt hetkeen, mutta ehkä mä taas aktivoidun!
Koulussa oli viimeset rutistukset ja siitä heti suoraan töihin. En ees muista, koska oon vimeks antanu itelle ja omille ajatuksille silleen kunnolla aikaa. Ne harvat vapaapäivät haluu mieluiten viettää itekseen lenkkeillen koirien kanssa, tai kavereiden kera. Palautua ja kerätä voimia. Oon alkanu arvostamaan niitä hetkiä, kun saa vaan olla.
Nyt kun mulle tuli vihdoin sellainen päivä, ettei vaan ollu mitään tekemistä, en osannukkaan olla. Kai mä kävin niin kierroksilla, että jotenkin ei vaan osaakaan enää laiskotella ja olla tekemättä mitään. Kummaa, ei mulla ennen oo vaa ollu tollasia ongelmia, päinvastoin. Okei, olipa synkän kuulosta. Elämä on siis kumminkin oikeesti ollu kivaa! Koirat ja agility on se pakopaikka, joiden kanssa pääsee hetkeks ihan omaan maailmaansa.

Treenailtu ollaan vähän tuulenpuuskaisesti. Käytiin kerran Orivedelläkin treenailemassa, tarkoitus oli käydä siellä useamminkin, mutta omat työvuorot ei oikein napanneet ja aina päällekkäin jotain. Yhyy. Mutta laatu korvaa määrän ja saatiinkin silloin tosi hyvät ja kivat treenit!! Toivottavasti päästäis jatkossakin sinne uudemmalti :–)

JSPKH:n treenitkin pääsivät taas alkuun, ekoissa treeneissä oli vähän summamutikka fiilis, jokainen teki vähän oman maun mukaan jotain. Solpero pääsi kokemaan uudenlaisen keinun ja hienostihan se sujui, ei mitään ongelmia. Jes. Kontakteilla sain muistutella jonkun kerran, mutta hyvin se stoppailee. Ja mä haluun taas kisoihin. Pakko päästä pian!

Lomaa mulla ei kesällä oikeastaan ole, ainoastaan ensi viikko, sillä lomailen lukiosta lähinnä läheisen K-marketin kassalla ja hyllyköiden välissä ja välillä kun ehtiää, niin lueskelen bilsan ja ruotsin ylppäreihin, jotka on eessä syksyllä:-) Samalla tietty koiraillaan ja tehdään muuta jänskäää!
Oon muute innostunut nyt käymään kaverin kanssa täkäläisellä kuntosalilla, combat vie lajeista voiton, saa leikkiä hetken ninjaa!:-)

Muuten meille ei kovin ihmeellisiä kuuluilekaan, ihan perusarkea koitetaan pyöritellä ja nauttia kesästä. Soolo on ihan onnessaan vedestä ja uimisesta, se jatkais sitä vaikka kuinka pitkään! Nyt oon sen opettanu hyppäämään suoraan laituriltakin järveen, tosin siihen ei tarvittu kun yks innostava kehotus!;-))

Aattelin vielä julkasta jutun meidän kasvattajan leiristä tähän perään, jonka kirjoitin luonnoksena jo heti leirin jälkeen, muutenhan ei niitä superfiiliksiä ois jääny talteen. Videon treeneistä saatte sit seuraavassa postauksessa, kunhan ehdin purkamaan sen ja siirtämään nettiin:–)

25-27.06. kasvattileiri



Viime viikonloppu oli kyllä yksi kesän kohokohdista!! Matkustin Pöytyälle Kuralan kartanotilalle, johon kokoontui ihan paras MY -porukka koiruuksineen. Ohjelmassa oli agilityn treenailua ja vähän tokoilua, sekä mukavaa yhdessäoloa samanhenkisten ihmisten kanssa. En varmaan tiijäkkään paljon parempaa tapaa viettää viikonloppua?
Tutustuin myös uusiin ihmisiin, jotka on päässeet mukaan porukkaan. Ihan huippua.
Oli hurjan jännää myös ajella ite paikanpäälle, matkaa joku 190km suuntaansa ja aikaakin kului, mutta selvisin matkasta, vaikka vähän meinas puuduttaa noin pitkä ajomatka! Tottunu pyörimään vaan tässä omilla kulmilla!

Parasta viikonlopussa oli varmaankin se, että näin Soolon Italiassa asuvaa siskoa, joka oli tullut vähän vierailemaan Suomeen. Elorassa oli niin paljon samoja piirteitä, kuin Soolossa! Puhuttiin, että samoja propleemia ollut aikoinaan, kuin meilläkin, ehkä vähän lohdutti, että ehkä en ookaan pilannu mun koiraa ihan tyystin omalla toiminnallani:)) Tai siis eihän se pilalla ole, mutta siis tarkoitan sellasta vertaistukea, u know!!
Muutenkin oli ihan huippua nähdä kaikkia sukulaiskoiria, jotka tykitti menemään!



Agilityssä saatiin paljon uusia vinkkejä Hasun Petriltä ja mietintään kaikkea tekemistä omissa treeneissä. Mun pitää kiinnittää huomiota entistä enemmän siihen, mihin mä jätän sen koiran lähdössä.
Soolon kanssa pitää myös tehdä irtoamisharjoituksia taas, koska se on aika kiinni mussa, mistä Pete sanoi parikin kertaa.. Esim. joku ihan helppo takaakierto + valssi ei oikein lähtenyt sujumaan, vaikka periaatteessa sen pitäis olla ihan helpoimmasta päästä juttuja. En kyllä itekkään osannu ajatella rataantutustumisessa, että se ei sinne lähtis heti pienellä tuuppasulla. Eli ihan perusjuttuja nämä!



Kepeillä avokulma vihdoin treenin alle!! Niitä oli joka radalla ja vähän kävi mietityttämään, että elämä ois paljon helpompaa, jos se osais vaan hakea sen! Ollaan me tehty sitä vähän kotipihassa, mutta liian vähän :–) Tuli uutta motivaatiota sen treenaamiseen, vaikka ei sitä varmasti ihan hetkeen välttämättä tarvitakaan!
Kontaktien suoritus oli vähän päässy unohtumaan, kun ei olla niin pitkään aikaan treenailtukaan. Huomasi kyllä, että rakoili. Pitää taas tehdä muistuttelutreeniä niille laatikolla ja päästä koeviikon jälkeen treenailemaan hallillekkin!


Paikoin saisin liikkua nopeammin ja luottaa, että koira menee. Lauantain radalla se oli kuulemma tosi hyvää, että mä lähdin liikkumaan ja juoksin, kun tarvitsi! Sunnuntain radalla oli vähän enemmän pyörittelyä, mutta selvittiin siitäkin, pätkissä vaan! Meillä oli ainakin ihan superhauskaa!!:–) Ja mun koira on paras!



Illat grillailtiin ja leikittiin jotain hauskaa. Lauantaina tehtiin sellanen ohjaajien välinen leikkimielinen nopeuskisajuttu, missä piti juosta suoraan, sit mäkeä ylös ja alas ja tötsien välillä suunnanmuutos nopeus juttu, peruuttaen ja täysillä loppuun. Superkivaa, vaikka kuulostaa ehkä vähän pöljältä:D Totuus vai tehtävä, MINÄ vai HÄN, kysymykset ja ihmiset jäi mieleen.


Kuvista kiitos Veera Pyy & Päivi Suomi!!

MÄÄ HALUUN TAKAISIN <3