epiksissä tapanina

Käytiin Tapaninpäivänä Lempäälässä Best In -areenalla agimölleilemässä, kun pääsin sinne äiskältä suoraan joulutunnelmista. Halli oli tosi kiva ja esteetkin jees.
Mölliradalla alku oli kovin hankalan oloinen, pelkäsin kans tota vikaa loppusuoraa, että jään hitaana taakse ja soolo ei irtoa. Kaikki meni kumminkin ihan hyvin, lukuunottamatta alun varastamista (!!! miksi en palauttanut sitä heti siitä, oppii turhaan vaan varastamaan kisoissakin kun vire on korkea. Ei varasta treeneissä juuri koskaan.)  Muuten sujui ihan ok, valssit oli kylläkin ihan kamalia ja olin vähän myöhässä. Hypyn 17 rima tipahti, koska hätiköin vähän turhan paljon loppua kohden. Soolo oli ainakin nopsa poika, sillä meidän aika oli mölliradan maksien nopein, jeeeeij. :–) (ihanneajasta -43,50)

Möllirata:

Kilpailevien rata oli jo haastavampi, johon pääsin toverin ideasta kokeilemaan saksalaista neloshypylle. Sitä treenattiin viimeksi Lotan kanssa. Sujui, mutta videolta huomaa, että mun ohjaus olis voinut olla sujuvampaakin! Kepeille olis hakenut, jos olisin vaan antanut koiralle taas tilaa tehdä, enkä mennyt liian lähelle. Haki siis kumminkin, mutta turhat haukkumiset ja koira kysyy multa varmistaen, että mitä nyt?? Keinulle meno oli epävarmaa, mikä ei ihme – treenimäärä niin vähäinen sillä vielä. Sit kun haki, tuli paha lentokeino :–( Onneks seuraavalla oli jo paljon nätimpi keinu, mutta hidas tuon näköisenä se on – eli keinussa on vielä paljon treenattavaa!!! Puomille taas en ohjannut kunnolla, ampas ohi vaan ja kontaktitkin meni heikosti siellä loppupäässä sakdlaöskdölsakd. Ihan ok treeni, hylyksi kun otin heti alussa: varasti TAAS.

Kilpailevien rata:

 

Soololla oli muutenkin ihan kamalat kierrokset tullessa ekaa kertaa halliin. Haukkui, enkä saanut oikein hallintaankaan kunnolla??  Tulin johtopäätökseen, että olin ite ihan hermona ja jännityksissä. Sain koiran leikkimään kumminkin ja jollakin ilmeellä mentiin sitten lähtöön, kun tajusin, että on meiän vuoro. Noloa? En tiiä, mutta ihan outoa ainakin.

Kilpailevien radalle mulla oli jo välissä tehty vähän suunnitelmia, hain koiran ajoissa ja tein sen kanssa siinä jotain pientä. Tehokas oli se, että pistin maahan ja nakkia etupalkaksi (”ei ota”). Oli ihan rauhassa, kun piti keskittyä. Lähtöönkin lähdin ihan eri fiiliksellä, vaikka tiesinkin, että nyt oli pakko palauttaa koira lähtöön. Tein ennen rataa myös odottamisharjoituksia siinä ulkopuolella ja lähti niistäkin pari kertaa mun perään: kierrokset oli siis edelleen korkealla.

hyvääääää jouluu!!!

Joulu oli ja meni? Jouluna meillä käydään mummolassa syömässä, kierrellään toiseen mummolaan ja lopulta mun ja Soolon matka kävi äidille. Ollaan täälläkin vaan syöty ja käytiin me extrapitkällä lenkilläkin :–) Rauhallista. Mää tykkään välillä.

Viikko sitten agitreeneissä meillä oli teeman rallittelu ja putkirataa, tosi hyvin. Oli kovin kivaakin,  Soolo pääsi kerrankin tekemään täysillä, juoksemaan. Kaitsu kehui, et tää on se vauhti, missä sen pitäis aina olla! Mäkin tykkäsin, kun pääsi tekemään vähän helpompaa. Vikana oli jokin suora jonka päässä kepit. Suoralla yks hyppy oli eri välimatkalla, ku muut. Soolo ei osannut hahmottaa ollenkaan, joten rima kolisi just siitä molemmilla kerroilla kun tehtiin. En ollu tuota huomannu ite rataantutustuessa. Kaitsu sanoi, että pitää tollasia alkaa harjoittelemaan myös. Liekö sitten hyppytekniikka juttuja vai mitä? Onkohan kovin usein radoilla?

Tän viikon torstaina meillä oli agiryhmän kanssa pikkujoulut, nyyttärityyliin. Samalla pidettiin ”möllipailut”.
Radassa oli n. 20 estettä, ongelma kohtana meillä oli jälleen kepit – haki oikein, jätti vaan taas vikan pujottelematta? Samoin toinen, missä mättäsi, kontaktit!! Ässällä alkaa kierrokset nousemaan, joten valui yli pari kertaa. Ok, mä koitin vähän vaikeampaa, että koira joutuu jäämään odottelemaan yksin sinne, mutta pitäisi kestää sekin. Nähtävästi tehotreeniä lisää. Kertaakaan ei pääse livistämään niin, että tekis puolioikein. Harjoitella, ettei se olisi niin kiinni mun omasta liikkeestä, vaan koira suorittaa ne, vaikka mä pomppisin kärrynpyöriä vieressä. Koiran pitää tietää, että este pitää _aina_ suorittaa loppuun tietyllä tavalla. Summasummarum, kepeillä ihan samajuttu treenattavana?
Noin muuten meni ihan hyvin, ohjauksessa olisi voinut ajatella jotain fiksumminkin, eikä yliarvioida esim. omia juoksunopeuksia 8)) Jäi kiva fiilis!
Radan jälkeen tehtiin vielä keinua Melkun avustuksella, päähänjuoksua ja siten, et vähän hidastan kädellä keinun pamahdusta. Pari kertaa ihan the real keinukin: hidastaa suoritusta. Mulla on vihdoin mielikuva, millainen ihannesuoritus tulee olemaan. En oo ihan varma, saanko ässää tuntemaan itsensä oikeasti mukavaksi tuolla tavalla, millä ollaan nyt tehty. Pitäis skeittailla/jotenkin saada se  mukavuus siihen liikkeeseen.

Meillä oli myös vierailija käymässä tänään treeneissä, joka on aiemmin ollut samassa ryhmässä. Kehui Sooloa, ettei ole aiemmin nähnyt samanlaista collieta, joka tykittäisi agilityssä. Hänen kokemuksensa collieista on ollut se, et suurimman osan kanssa ei vois edes kuvitella harrastavansa agilityä.
Oikeasti, mulle tuli samalla ihan sikasiisti fiilis mun omasta koirasta (taas jälleen),  mulla on loistoeläin käsissä. Samalla kumminkin niin surullista, että collieilla on joidenkin mielessä tuollainen maine, että niissä ei olisi ainesta? En tiedä, oliko toi jotenkin kärjistetysti sanottu, mutta silti. Kokemuksista tai ylipäätänsä jostakin tuonkin ajatuksen on kummuttava. En oo ite nähnyt kovinkaan montaa collieta agilityssä, lähinnä olleet sukulaiskoiria tai videoita. Haluan ainakin uskoa, ja aion omalta osaltani yrittää viedä rodun mainetta eteenpäin. Soolon kanssa oon törmännyt tähän jo aikamonta kertaa, että ihmiset oikeasti yllättyy, millainen moottori tuon eläimen sisällä oikeasti on. Vain siksi, että se on pehkocollie? Saa nähdä, kuinka paljon noita kommentteja tulee sitten, kun eksyy kisakentille asti, vai tuleeko. Musta vaan tuntuu, että omasta koirasta etsii virheitä. Toisaalta siis pitää sitä ns. ”parhaana”, mutta kun sen tuntee, niin ei myönnä helposti sitäkään, että meidänkin ns. ongelmien syynä olen pääasiassa minä ja minun tapani. Miten minä olen sen opettanut.

Tokossa ollaan treenailtu edelleen lähinnä kaukoja ja metallinoutoa. Oon naksutellut metallikapulan nostamista maasta, koska tehdessä sitä kokoliikkeenä Soolon kurkusta lähtee ihanihme ääntelyjä kapulaa kohtaan. Naksutellut vain hiljaisia nostoyrityksiä. Luulen, että sitä vaan ällöttää ottaa toi suuhun ja sen takia kommentoi tota omalla tavallaan. 8–) Mut kohta se onkin superkiva!!
Kaukoissa oon ottanut muutamat palkkaukset jo lelullakin, hyvin vaihtuu paikallaan. S-M vaihto on vieläkin se, mitä vahvistetaan. Samoin S-I vaatii pikkuisen vahvistusta. Nää on kumminkin tosi hyvällä mallilla! Tykkäilen.
Mulla on tosi sellanen fiilis tokon suhteen, et tehdään pikkuhiljaa. Tehdään, koska se on kivaa. Enkä halua miettiäkään kisajuttuja vakavasti just nyt tokon suhteen. Tylsääkö? Ei musta.  Sit joskus.

Kingikin on päässyt vähän tekemään voikaukoja, oon lähinnä opetellut s-m ja m-s vaihtoa, koska sillä saan sille nopeutta maahanmenoihinkin toivottavasti. Kingi on ihan älyttömän ahne ja ei meinaa malttaa keskittyä yhtään koska RUOKAA (siis kuivanappuloita). Etutassut pysyy ainakin yleensä paikoillaan nykyään. Hassu eläin, se on ihan intona. SÖPÖ.

maijal oli karitsa

Musta tuntuu, että mun päivitykset on vähän agipainoitteisia? KOHTA ON JOULU. Múlla vaan ei oo kauheesti joulumieltä, kaipaan sellasta fiilistä mitä pienenä aina oli , sitä ootti aina ihan innolla koko joulukuun ja melkein marraskuunkin joulua aina vaan. Piparit sentään maistuu ja joulutähdet myös namnam.

Keskiviikkona kävin treenaamassa itekseni länkipohjan porukan treeneissä. Otin keinua, kontakteja ja sellasta parin esteen suoraa pätkää, missä kepit vikana. Soolo oli super ja pääsi rallittelemaan, kun sitä ei olla tehty vähään aikaan, saa juosta täysiä. Puomilla tein Lotan neuvomia juttuja, jatkoin liikettä jne. Tuli pari kertaa yli, uusiks ja ok. Juoksin täysiäkin ohi ja pysy. Keinulla jokunen toisto.
Myös Kingi pääsi vähän aksailemaan!! Sillä oli superkivaa, se ei irtoa minnekkään ja haahuilee kesken radan jonnekkin muualle, mut oli hauskaa!! XDD Naurattaa vaan, kun koira on niin urpo välillä. <3 Mun pikkuhöpsöpappani <3

Tänään saatiin sovittua Melissan ja Juulian kanssa yhteistreenit hallille. Valkkasin netistä illalla 1lk:n hyppyradan meille, 2h aikaa. Tuntu yllättävän hankalalta ruveta ite rakentelemaan rataa, mutta kyllä se sit onnistu, kun vähän muisteli, et miten tää menee! Hyppis oli suht helppo ja tollanen kivan vauhdikas. Meni ihan jees, mutta Soolo ei osaa hakea keppejä: meinas hakee puomia vaan. Hassu koira. Ohjaus sun muut oli kivan iisejä. Ei ois silti tullu nollaa kisoista.

Ratatreenin jälkeen tehtiin vielä pari kertaa puomia. Juoksin täysillä vaan ohi, koira pysyy!! Kerran näitten aikana sain korjata koiraa, joten ihan hyvä onnistumisprosentti! Soolo sai myös vähän muistella laatikkoa ja alastulollapyörittelyä ennen tätä, mallikoirana. Keinulla tehtiin aika monta toistoa, päähänjuoksuja eka pari kpl, niin että koira nostetaan pois. Sit sellai, et hiljennän vähän keinun alastulovauhtia ja yks ihan ”normikeinu”. Loppuun pari päähänjuoksua. Ei kannata varmaan ielä alkaa hirveesti enemmällä prosentilla tekemään noita räjäytyksiä, enemmän päähänjuoksuja vaan.
Keppejä treenailin erikseen vähän vielä, otin etäisyyttä jne. Ei jääny niin hyvä fiilis, mutta oma vika, kun treenaa liikaa. Soolo on hieno eläin ja tekee hienosti, mä vaan en osaa aina rajottaa.


Tuliko nälkä? Niin mullekki.

kerrro kuinka paljon haluat ennen kuin lopetat

Perjantaina koulun itsenäisyyspäiväjuhlat, la ja su meni agilityillessä ja su iltana toverit viettämään tyttöjeniltaa, kelpaa!! Ja nyt ollu lomaa, keskiviikkon asti, je. Päästiin Lotta Vuorelan oppiin jälleen, Lotta on lotta ja vuhvekin oli niiiiiiiin kiva!!

Lauantain treenilöt.. no meni ihan okei. Ei mitään mullistavaa, jotkut tietyt jutut jäi harmittaan.
Soolon pujottelu on ihan pepusta, siihen pitää saada täsmätreeni. Haluan mun menemenemene jutun pois, koska itellä happi ei riitä. Pitää alkaa taas palkata kepeistä enemmän, ottaa yksittäisenä jne. Nyt huomasin itestänikin sen, et koira ei oo enää varma siellä, koska en tykänny tehdä keppejä radassa. Tuntu, et ne oli hirmu hitaat ja dfäölsdäöflsdf. Keppikulma olikin meille vaikea.
Samoin A:n alastulo tökki sikapahasti. Se vaan valu yli eikä pyssännyt sinne? Saatiinkin Lotalta tähän ohjaustreenien jälkeen vielä hyviä vinkkejä. Täsmätreeniä ja rupean oikeasti harjoittelemaan sitä, mitä viimeksi möllien jälkeen mietin, mutta en osannut ajatella käytännössä. Eli koira ei pysähdy kontaktille mun liikkeestä, eikä varsinkaan lähde sieltä mun liikkeestä, vaan pelkästään vapautuskäskystä. Pitää alkaa harjoittelemaan avustajan kanssa: koira on hihnassa ja pyssää koiran kontaktille (jos ei pysähy ite), kun mä juoksen täysillä ohi/jatkan aloittaen jotain ohjauskuviota, esim. valssi. Tää oli hirmuhyvä juttu, pitää päästä treenaamaan, vaikka voishan tuota tehdä laatikollakin vähän alkuun. Tulossa tehotreeni kontakteille, eiköhän se suoritustapa muistu mieleen!
Keinunkin suhteen saatiin vinkkejä, miten jatkaa treenaamista ja nyt on selvänä sekin! Ehkä saadaan se nyt ensvuoden alkuun ihan jees kuntoon!  Soloo kyllä jännäs vähän se, että keinua keinuteltiin ja muutenkin tapahtu kaikkea uutta. Läähätteli siis treenin jälkeen, ei mitään paniikkia, mutta ei siis ihan pääkoppa tyhjänä käyny.
Ohjauksessa opin twistiä ja saksalaista, molemmissa oli samoja vikoja! Nää oli hyvät oppia nyt sillai paremmin. En oo käyttäny niitä niin pitkään aikaan, että oli päässy unohtumaan. Hinkkaamista! Mää kuitenkin sain valaistuksia treenatessa, oli paljon helpompaa, kun liikkui itse koiran tieltä pois valmiiksi ja koiralla on täydet tilat liikkua! Mun ihana koira onneks jaksaa toistoja, koska niitä nyt tarvittiin.. vaikka ei tietty ihan samalla tahdilla vedä.
Jarrutan koiraa välillä liikaa vetäen kädet itteeni kiinni, enkä anna etenemislupaa, jonka takia se teki välillä kieltoja: kun vapautin käteni niin koira meni heti. Sama oli sunnuntaina alkuradan pätkässä.


Vas. lauantain rata, oikealla sunnuntain superkiva. Oma piirtämässä mittasuhteet taas heittää:<

Sunnuntaina tultiin ajoissa, koska olin onnistunut jättämään mun puhelimen hallille (lotta soitteli illalla, kun oli saanu kaivettua soivan puhelimen häkin välistä XD). Jäätiin mökille yöksi, sieltä oli helppo päästä treeneihin mukaan. Kateltiin eka toinen ryhmä, mm. Melkku&Eetu harjoitteli ja pääsin vähän hajulle tulevasta.
Rataantutustuminen huolella, läpikäydessä tuli pari muutosta ohjauskuvioihin. Oli kiva huomata, et suunnittelu toimi ihan jees. Kasihypylle vaihdoin sitten takaaleikkauksen ohjaukseksi, koska siihen suunnittelemaani persjättöön en ois kerenny, tai sit olis juostava sairaan lujaa.
Ohjauksessa puututtiin myöhässä oleviin valsseihin. Lotta sanoi mulle sen monta kertaa: ensimmäinen suuntaa koiran ponnistuspaikalle ja kaks seuraavaa askelta sitten jo seuraavalle esteelle kääntäen. YKSKAKSKOL. Alko sujumaan jo paljon paremmin. Jäi vielä vähän haivertamaan, ois pitäny tehdä paremmin! Musta tuntu, että alan vasta tajuaman, että MITEN valssi oikeasti kuuluu tehdä. En mä kyllä vieläkään osaa, vaikka se on ihan perusohjauskuvio..
Niisto+persjättö 26 hypyltä 27:lle oli vaikeahko: olin liian nopsa käteni kanssa ja Solo otti kieltoa kiellon perään. Saatiin lelulla auttamalla sujumaan, ehkä tätä ei olla treenattu niin paljoa.
Loppuun tehtiin vielä rata kokonaisena: SOOLO OLI NIIN LOISTAVA ja oma ohjauskin meni melkein nappiin!! Tuli kielto(?) pimeestä putkikulmasta keppien jälkeen (16), muuten puhdas rata!! En vedättäny tarpeeks ja kääntäny omaa rintamasuuntaa niin tuli ohi, mut jatkuu vaan. Valsseissa kuulemma tajusin tehdessä niitä, et nyt ollaan jo vähän ajotuksen kanssa hakemassa -> oikee suunta! Kepitkin suju!! Olin niin ilonen tän jälkeen, mulla on niin loistava eläin. Harmitti ihan sikana, kun kamerasta loppu akku ja en saanu rataa videolle, oli ehkä parasta. Kehuja tuli :–)

Videoita katsellessa huomaa paljon parannettavia juttuja, oppii. Valssit myöhässä ja ihan erilaisia painotuksia liikkeessä, kuin Lotalla. (Videolta siis leikelty ne selityskohdat pois.) Sunnuntainkin alkupätkässä huomasin heti monta juttua, parannettiin tostakin ihan sikana Lotan neuvojen jälkeen: en esim. saattanu koiraa niin pitkälle kolmoshypylle, jääny varmistelemaan persjättöön, sekä oottelin koiraa vähän putkesta niin saatiin takaaleikkauskin sujuun.

Treenin jälkeen Lotta kannusti lähtemään kisoihin heti, kunhan vaan saadaan keinu treenattua! Voi veljet, oon ollut vähän epävarma vielä, et ollaanko nyt tarpeeks hyviä sinne kisakentille. Ehkä mun pitää alkaa tosissaan katsomaan niitä kisakalentereita ens vuodelle.. Soolo myös lähtee tosi hyvin mun ohjauksiin mukaan, kunhan mä ajoitan ohjaukset oikein ja käännän koiraa niillä, niihin mun kannattaa kiinnittää huomiota.

Ihan kaikki ei kuitenkaan menny iha putkeen. Nimittäin meidän melkein täydellisen radan jälkeen en pitäny koiraa käskyn alla vissiinkään tarpeeks pitkään; se lähti vähän isottelemaan toiselle pehkourokselle. Hävetti. Sain sen pois toisen luota, kun lähdin juoksemaan vaan kauas ja kutsuin. Tän jälkeen tehtiin pientä purkua ja ’siedätystä’. Kontakti koiraan ja ohituksia, ei kytätä yhtään. Soololla meni vähän aikaa saada kierrokset alas, kun oli ollut radalla niin korkeessa vireessä/kiihtyneenä. Tuli ihan yllätyksenä, että mun pikkumies voisi joskus edes sanoa kenellekkään mitään isottelun tyylistä. Kierrokset kumminkin lakkas, käytiin pihalla vielä ja sitten sen jälkeen ei tarvinnu ees vilkuilla. Huh. :–)

Jotain kivaakin, kuulin taas ulkopuoliselta kehuja mun eläimestä. Poikkeaa kuulemma normikäsityksestä pehkoista, että on tosi sähäkkä ja tollanen rohkea pojitsu, eikä sellanen herkkä, mitä kuulemma monet pehkot kentällä ollu. Soolo <3.

AINIIIN UNOHTUI. Soolo oli tiettekö aika hiljaa häkissä, mä välillä löin häkkiä tai komensin sitä vesisuihkun kanssa, mut ei ollut lähelläkään sellasta samanlaista möykkää, mitä oli viimeksi. JEE.

Illalla nukkumaanmennessä agiradat pyörii mielessä ja varsinki ne kohdat, missä piti olla tarkkana. AAAAAAAAAAAA ootan torstain treenejä!



Videolla lähinnä lauantain yritystä.