hallitokoiluu

Käytiin eilen tekemässä hallitreenailut pitkästä aikaa. Vähän kaikenlaista.

Seuraamisia. Edisti roimasti alkuun kun oli virtaa ja kaikkea. Sitten imuteltiin pelkkää suoraa. Jossain vaiheessa kun muistelin vanhempia neuvoja, että mitä tehdä – eli käännökset vasemmalle ja en anna patukkaa suuhun heti, vaan nostatan viettiä vielä korkeemmalle niin johan se rupes parantamaan kerta kerralta. Oikeesti paljon tiiviimpi ja oikeempi paikkakin vielä, tuntu sairaan kivalta. Jännä.

Liikeestä seisominen. Jätin palkan taakse ja sehän on oppinu, että tästä tulee tää ja jäi vähän himmailemaan. Uudestaan mukaan ja sit hyvä stoppi heti käskystä. Vapautus palkalle.

Vauhtiluoksareita pari. En ottanu kertaakaan kokoliikettä!! Wuhuu.

Paikallamakuu. Tää nyt on vaan niin kesken, en oo tajunnutkaan, että miten toi paikkakin vaikuttaa tohon koiraan ja noi vaikeusasteet, mitä lisäilen. Pääsin kumminkin n.30metriin asti etenemään niin, että pysyi. Ja iältään kestää sairaan vähän, ehkä jotain puoliminuuttia? Tätä pakko treenata nyt jatkossakin enemmän muuallakin, kuin vaan kotona samassa huoneessa aina. Pidennellä aikaa roimasti (vaikka kotona pysyy sen 4min’kin) ja matkaa sitten enempi ulkona kanssa.
Mutta mun täytyy pystyy pitää itteni rauhallisena ja levollisena. En saa äkämystyä koiralle, koska se on vaan musta kiinni, jos se sieltä nousee joskus – oon edenny liikaa.

Tehtiin estettä vielä. Tää on niin sairaan kivalla mallilla kanssa, vaikka ehkä juttu, mitä vähiten tehty. Soolo irtoo sinne hienosti jostain kuudestakin metristä, eikä aikomustakaan kiertää estettä. Vähän hölmönä se oli, kun käskinkin seisoa siellä esteen toisella puolella (enkä heittäny lelua/siellä olllu valmiina sitä) mutta pysähtypä silti hienosti ja pääsin vierellekkin palkkailemaan. Oiva koira. Tässä tehtiin erilaisia variaatoita tosta, lähempääkauempaa ja palkkaa erilailla. Toimii.

Eteenmeno. Lyhyellä matkalla maahanmenoa. Tässä vaatii tuplakäskyn sinne maahan asti menemiseen –> pitää harjoitella maahanmenoa erikseen lähempänä jne. Koska vaikka yritin useemman kerran, niin silti.
Loppuun pitkä suora eteenmeno pelkästään lelulle ilman maahanmenoa.

Tänään tuli kiva olo pikkuriikkisitä harjotuksista, kun maltoin olla tekemättä liian pitkää paikkista ulkona. Joku 30s ja meni hyvin. Toistoja, lyhyempiä.

kaket, muu tokoilu ja agiliitely.

Ollaan nyt sisällä harjoteltu kaukokäskyjen tekniikkaa kuntoon ja musta alkaa tuntumaan, että koira alkaa osata sen.
Maahan menee hissinä ja nousee ylös hissinä. Ihan lattiatasossa harjoitellaan vielä vaan tekniikkaa. Aiemmin en oo tajunnut vaatia niiden tassujen liikkumattomuutta, mutta nyt sekin huomiossa.
Sain Soolon myös tajuamaan istu-seiso ja seiso-istu vaihtojen tekniikan, kun laitoin toisen käden sen etujalkojen taakse. Tässä on vielä viilaamista, mutta se liikerata alkaa olla oikea ja ollaan saatu useampi onnistunut vaihto aikaiseksi. (aiemmin nostin itse toisella kädellä takajalat ylös ja sitä kautta oikeaa liikerataa, P:n tokoleirin neuvoin)
Nyt vaan toistojatoistoja paljon, että tulee varmuutta ja ehkä joskus sitten sitä etäisyyttäkin.
Mut niin, oikeesti sairaan tyytyväinen fiilis näistä nyt, me ollaan menty eteenpäin!

Innostuin tiistaina lähteä myös pihalle vähän tokoilemaan. Suunnitelmana oli treenata liikkeestä seisomista ja pari vauhtiluoksaria, sekä seuraamista.
Liikkeestä seisomisessa otin parilla eri tekniikalla sitä, ensin pyörähtämällä koiran eteen ja sitten jätin takapalkaks lihapullaaa ja siitä sitten. Pysähtyy näppärästi. Tätä vois tehdä lelunkin kanssa, sais varmaan vielä skarpimman.
Tarjos sitä maahanmenoakin tietty jonkun kerran, osaa niin hyvin. Mutta seisomista vaan nyt vahvistellaan.

Vauhtiluoksarit jees, sit tein ihan norminkin ja sehä on tosi hyvä teknisesti. Pitäs vaan oikesti tehä niitä vauhteja vaan, sen sais tuleen vieläki kovempaa. On vaan niin kiva tehä koko liike, kun koira osaa! :>>

Seuraamiset. Pari pidempää suoraa(!! tätä pitäis enemmän, eikä vaan käännöksiä&pyörimisiä) pätkää, imutusta. Pelkkää sivulletulotreeniä. Ei pompi enää niin pahasti siinä, huh. Meinas yrittää komentaa siinä ennen väyväy mutta hiljenee kun komennan vaik istumaan.

Paikkamakuuta. 25m, 20s. 5m, 15s ja pari ihan lyhyttä. En jotenkin raaski makuuttaa sitä tuolla pihalla niiin kamalan pitkiä aikoja, kylmä ja kaikkea! Mutta pääasia et ees vähän tätäkin, loistosti nää tietty.

Oon kelaillu, pitäiskö mun ottaa näihin jääviin liikkeisiin (tai kaikkiin?) jotkut valmistelevat merkit; taputtelut kylkeen, kaulaan tms. Monesta paikasta oon niiden käytöstä lukenut ja ihmiset vissiin ihan käyttääkin niitä, mutta en sitten tiiä. Pitäis kovasti miettiä, että mikä tulee mihinkin ja aina samat sitten.
Tätä pitää vielä haudutella mielessä.

Eilen agilityiltiin joka toiseen keskiviikkoiseen tapaan. Suunnitelmana oli harjoitella vaan lähinnä kontakteja ja keppejä.

Kontakteissa edistystä (!!). Ensin pyörittelin vähän A:n alastulolla, kun puomia ei ollu rakennettuna, mutta sitten saatiin sekin ja pääsin nostelemaan puomin päälle, pyörittelyjä ennen sitä.
Ekan kerran ihan lähelle kontaktipintaa, ehkä joku parikyt senttii ennen sitä. Ja kas! Se stoppas ihan oikeeoppisesti! Tätä toisteltiin pari kertaa, ennenkö uskalsin nostaa vähän vielä ylemmäs ja kas, sehän stoppas taas ihan oikein! Ja nostin sen ihan puomin päälle (!!) ihan ja se STOPPAS. Vautsi. Mun koira on ihan supersupersuper.
Aikasemmin oon ehkä vaan nostanu turhan ylös ja sitte se tullu suoraa kamalalla vauhilla ja se ei oo vielä sillon sisäistänyt kunnolla, että siinä pitäis pysähtyäkin. Ja ei oo välttämättä se kroppakaan ollu niin täysillä hallinnalla mukana. Mutta nyt se meni oikein hienosti! Oon jälleen niin ylpee otuksesta. <3 Pujottelu menee ihan jees, kovin paljoa en päässyt nostamaan keppejä, tai eihän niissä enää hirveän paljoa nostettavaa olekaan, mutta ei suorilla vielä kummiskaan päästä läheskään:D. Toistoja ja treenejä vaan, niin eiköhän se! Mut sit mun pitäis kyllä tosissaan oppia se, että jos oon treenaamassa itsekeni, eikä kukaan oo sanomassa; pidä nyt tauko, niin mun pitäis osata pitää niitä itekkin. Mutkun en osaa. Oikeesti mua ottaa päähän niin paljon treenien jälkeen, jos vaan teenteen - en siis toki agilityä, mutta kun koira haukkuu, niin jotain tokoa siinä rupeen sitten vääntämään... Ei siitä oo niin minkäänlaista hyötyä niin koiralle, kuin itellekkään. Ja kun en oo ihan tietoinen, mitä haluan koiralta, se turhautuu kun en itekkään suunnilleen oo varma, mitä teen. Ärsyyntyy vaan ja sit yrittää hakee siitä huolimatta sitä onnistumisen tunnetta. Vaikka peli on oikeesti menetetty jo siinä vaiheessa, kun tuntuu siltä, että tänään ei onnistu enää mikään. Mitään kummallisen surkeeta ei siis oo tapahtunut taaskaan - ihan vaan sitä perusturhaa jankkaamista ilman kunnon suunnitelmaa. Ei pitäs ees yrittää havitella kuuta taivaalta, vaan tyytyy niihin pieniin juttuihin ja iloita niistä reilusti. Täs ja ny. Ja vaan leikkiä ja pitää hauskaa eikä vaatia mitään sellasta, mitä ei vielä voidakaan osata. Ehkä mä joskus vielä sisäistän, miten tää "peli" oikeesti etenee parhaiten. Ehditään vaikka ja mitä! :--)

Lotan agikoulutus 7. JEBOUUUUU

Koitin tässä plokia päivitellä uusimpaan versioon, sit hupskeikka ei näkynykkää enää mitään ja piti vähän uusia tätä tekniikkaa sitten. Vähän tuli paniikki, apua kaikki hävis monelt vuodelt mut huh ei! Nyt pitääs taas toimia, hienosäätöö vailla :–)

Tämmönen tehoviikonloppu ollut meillä, eli tänäänkin oltiin Lotan koulutuksessa. Nyt saa hyvillä mielin lepäillä pari päivää solvanakin.
Rataprofiili oli sama, kuin kisaavien treeneissä ja se olikin ihan kiva, vaikka ensin kauhistelin, että hui ei me tollasia samallaisia ratoja kuin kisaavilla on, millään mennä.

Rataantutustumisessa tulee niin sairaan paljon hyvää treeniä ja sillon just saa sitä omaa ohjausta hiottua ja mietittyä. Nyt alkaa pikkuhiljaa huomaamaan, että tässä alkaa itelläkin tuleen mieleen kaikkia mahdollisia juttuja, kun näkee esteiden suoritusjärjestyksen. Mut vaan joku yks yhteen kohtaan, sit kun käydään yhessä läpi, niin tajuaakin, että tässähän on monta muutakin vaihtoehtoa, mitkä on meille ehkä jopa parempiakin.  Valssien suuntausta on hyvä harjotella tässä ja tietty kaikki pienet ohjauskuviot muutenkin miettiä tarkkaan.

Alkurata (1-5) meni ihan ok.  Vähän piti kolmos kohtaa, että otan koiran paremmin haltuun kakkoselta ja  lähden peruuttamalla ohjaamaan kolmoselle ja rintamasuunta siinä. Neloselle irtos hyvin. Tän jälkeen jatkettiin 6-12.  Pussista tullessa meinas mennä käännös vähän laajaksi, joten siinä piti ottaa vastasella reippaammin ja vaikka käskyllä.  12 hypyn edessä mun valssi oli liian AJOISSA. (tää on ehkä ihme!) Mutta siinä piti siihen kiinnittää huomiota ja treenailla.  Kun tää pätkä saatiin toimimaan, tehtiin  9-17.  Tein 14-15 myös valssilla, siinä oli valssin suuntauksessa ongelmia. En luottanut tarpeeksi koiraan, että se suorittaa sen muurin, vaikka mä liikkuisinkin sivuttaissuunnassa vähän jo kohti seuraavaa hyppyä.  Mutta tätä taas kuivaharjoiteltiin ja meni näppärästi. 16-esteellä tehtiin twisti. Loppurata oli peruskauraa, eikä mitään ihmeempiä propleemia siinä.

Hitsi nyt vaan harmittaa, kun mun piti tehä jaakotus tossa 15 hypyn jälkeen kuudelletoista, mut en muistanu vaan säädin normisti jotain. Ois ollu niin kiva kokeilla sitä, mutta ehkä sit seuraavalla kertaa jossakin!

Näitten pätkien jälkeen saatiin kokeilla vielä nollahaastetta. Oli niin siistiä mennä ekaa kertaa ikinä koittaa suorittaa koko rataa.  Saatiin harmittava VITONEN neloshypyltä (rima tippu), mutta muuten meni oikein!
Vähän meinas käännökset valua pitkiksi joissakin kohtaa (esim. 11-12)  ja muita pikkusia tollasia hienouksia, mutta ARVATKAA KUINKA MEHUISSANI OLIN TON JÄLKEEN. :—))) Solppo se on niinnnn sairaan hieno koira, ettei tajukaan!!!!!!!  Siisti siisti siisti!!

….nyt täytyy sitten vielä mollata sitä vielä kuitenkin kaikesta siisteydestään huolimastta, että toi huutaminen nyt vaan on niiiiin raivostuttavaa. Häkkikäyttäytyminen nollassa. Kiihtyykiihtyy. Ja mä raivoon ja yritän olla äkänen koirankin mielestä, mut en oikeen osaa olla tarpeeks uskottava, VIELÄKÄÄN. Meiän häkkikin sai kivasti tota kastelua…. ja kyllä se ukko välillä onkin sitten, mutta toi vaan on niin sairaan ärsyttävää siltä. MUTTA SE KITKETÄÄN VIELÄ KOKONAAN POIS, mä haluun kyetä siihen, enkä haluu tollasta kiljukaulaa omistaa, mustahan se on lähinnä kiinni oikeesti! Tulee kiva olo, kun joku muu karjasee sille, niin sit jätkä on taas jonkun aikaa ihan hipihiljaa niin miksei mun käskyt tehoo. Voisin kuvitella pienessä mielessäni jos se ajattelis jotain niin se varmaan nauraa vaan mulle ja pompottelee mua:D:dd:d hohoo ihan turhaa.

Mut sairaan kivat treenit, taas niin paljon käteen ja tossakin pätkässä on kaikkee, mitä voidaan treenailla toisella tavalla jatkossa joitakin pätkiä.

JEBOUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUU!!!!! o/

…………………………………………………………………….

Jouduttiin odottelemaan siinä sitten vielä kyytiä parisen tuntia, joten katottiin seuraavatkin möllikoirakot ja solppo sai huilailla. Ennen pentuja oli tauko ja siinä välissä sitten tokoteltiin vähän solpon kanssa hallissa. Seuraaminen aika jees, sit treenailtiin liikkeestä seisomista, mikä vielä tarvii paljon vahvistusta. Se on ilmeisesti jotenki unohtanu sitä tai jotain, maahanmeno niin kymppivarma. Tehtiin helppoja juttuja ja kyllähän se alko seisahtelemaanki sitte. Paikkamakuuta tehtiin aina välillä muiden tehdessä rataa ja sit lopuks vielä laitoin makailemaan, kun pakkailin omia tavaroita ja se on aika kiva, alkaa osata pikkuhiljaa!

Lotan agikoulutus part6.

Tänään treenailtiin taas Lotta Vuorelan kanssa Kana-areenalla. Rata oli ihan kiva, tällä kertaa vähän pidemmillä väleillä, tarvitsi liikkua enemmän ja löytyi sieltä paljon tekniikan hiomistakin. Itellähän ne ongelmat enimmäkseen on ja siinä omassa liikkeessä aina nykyään. Solppa menee sinne, minne ohjailenki:)

Ensimmäiset kuus estettä meni hyvin. Ekalla yrityksellä mua jännitti, että suorittaako se sitä pituus-estettä vai mitä tekee niin jäin jotenkin jälkeen varmistelemaan kauheesti, niin olin vähän jäljessä, mutta seuraavalla kerralla kun luotin koiraan, niin meni jo tosi hienosti. Oli siis eka kerta kun soolo menee pituutta nevööör!!! :–D (wuhuu iso saavutus:D)

Siitä jatkui muurin kautta pari vinoa hyppyä, joille tein ekalla kertaa takaaleikkauksen ja soolo käänty näppärästi, vaikka ite sitäkin vähän epäilin että ei osaa kumminkaan kun ei olla tehty sataan vuoteen, mutta kyllä mun koira vaan osaa! Putkelle (11) viennissä mun pitää ite kiinnittää huomiota mun ohjaukseen enemmän, käsi pysyy alhaalla, eikä heiluttele kattoon päin. Näissä molemmissa putkissa oli se haaste, että putken toinen pää olis ollut koiralle se loogisempi paikka mennä, joten niissä piti olla huolellinen. (vaikkei ehkä ratapiirroksesta sitä mittasuhteiden takia tuukaan niin ilmi..)
Sit samaan kohtaan (9-11) tehtiin myös kahella valssilla onnistunut vienti, tosin tähän tarvi harjotella valssien ajotusta taas jälleen. Ja mun valssit saa viedä enemmän eteenpäin ja liikkua. Edelleen samat virheet, mutta ehkä mä joskus opin tekemään niitä valssejakin kunnolla.

Siitä jatkuu seuraavalla kierroksella esteet 11-14. Hyppyjen väliin valssi ja vetämällä näppärästi putkeen. Toinen yritys oli tehdä tuplavalssi tähän, mutta siinä olin ihan liian myöhässä enkä kerinny yhtään. Tätä pitää treenata omissa treeneissä !! Ei jaksanu alkaa hinkkaamaan nyt, kun oli jo takana niin monta toistoa samasta kohdasta.
Loppuosa putkelta (14) viimosille hypyille meni vetämällä. Mun pitää tässä vaan kiinnittää huomiota siihen, että annan koiralle tarpeeks tilaa siihen, että se saa ennen hyppyä koota ittensä ja kääntyä paremmin sitten seuraavalle hypylle. Ja tässä piti kanssa lähtee heti sinne hypyn taakse kun lähetti putkeen, että ehti kunnolla koiran tullessa putkesta olla valmiina siellä.
Itellä tuli mieleen vielä, että voitas harjotella myös ihan eteenkäskyy tommosella loppusuoralla, että irtoais vieläkin paremmin sinne.

Ennen toista kierrosta ootellessa vähän paikkamakuiltiin ja soolo oli siis niin rennosti ja rauhassa siinä, ettei tosikaan! Kotona ollaan nyt harjoteltu tätä, joku 4min oon makuutellut varmaan pisimmillään ja siellä se alkaa pysymään. Tänään kumminkin tosi lyhyitä aikoja ja olin ite ehkä vajaan parin metrin päässä siitä. Mutta olin niin onnellinen jo tosta, kun se sen olemus oli niin rauhallinen, eikä ollut menossakaan, vaikka toinen teki agilityä samaan aikaan.

Ihan ihan lopuks kun ooteltiin vielä mummia hakemaan meitä, niin tein vähän seuraamista ja yhen liikeestä maahanmenon, mikä siisti. Seuraaminenkin sairaan kivaa nyt, varmaan kun on vähä vähemmän energiaa.
Nyt pitäis vaan treenata enemmän liikkeestä seisomista ja istumista. Maahanmeno on nimittäin jo niin varma, että tarjoaa sitä noidenkin sijasta aina välillä väärin. Paikallamakuuta vähän siinä kanssa, kun alettiin rakentamaan rataa kisaaville koirille ja kantelin paria estettä niin solppo sai makuilla. Paikkamakuuta nyt vaan, paljooonnnnn ja varmuutta siihen!

Häkkeilyä harrastettiin taas. Oon niin kyllästyny siihen sen huutamiseen siellä, tänään se koitti saada siellä huudella ja mää sitten suihkuttelin sitä vedellä ja karjuin sille. En vaan osaa olla tarpeeks vakuuttava ja käyttää ääntä kunnolla. Soolo vaan kuumuu joidenkin vähän kiihkeempien agilitaajien aikana ja sit alkaa vöyhkäämään siellä että mää kans!!
Sit lämppälenkin jälkeen solppoo ei ois kiinnostanu enää mennä sinne häkkiin ees, siellä on ihan kamalaa. Sai jonkun ihme skitsokohtauksen, mikä meni sit ohi kumminki ja nakin voimalla sain sinne takasin, vähän jotain temppuilua ja nakin hakemista häkistä ja lopputreenien aikan ei sit ollukkaan enää ongelmaa tässä vaan häkki oli taas kiva paikka, mis voi vaikka nukkuukin rennosti. Joskus se on vähän pöljä koira. :–))

Oon ollu laiska kuvaileen, niin merkinnän kuvatki tälläsiä vanhoja kesäkuvasia.

liitelyä opissa & kavereilua!

Eilinen ilta meni Jari Suomalaisen luennolla aiheesta: Tie tähtiin – huippuagilityn vaatimukset ja todellisuus. Ja tää päivä sitten samaisen henkilön koulutuksessa.
Luento oli tosi valaiseva, tuli uusia näkökantojan asioihin ja selvyyksiä periaatteessa joihinki perusjuttujuihin. Jari oli puhuja, jota kuunteli tosi mielellään ja luennon antikin oli hyvä !
Samaisena iltana sain kuulla ilouutisen: joku oli peruuttanut tulonsa ja päästiin Jarin seuraavanpäivän koulutukseen!! Jeejee. Oli ihan huippua, kun ei aiemmin mahduttu.
Juulia oli myös mukana luennolla ja jäi sitten meille yökyläilemään. Päivällä tyttö napsi pari kivaa kuvaa meidän tokoilusta, plää pimeetä vaan ulkona jo niin äkkiä! Mut oli KIVAA!! <::: (vaikkei päästykää kelkkailee:<)

Luennolla kirjoittelin jonki verran muistiinpanoja itselleni ylös. Ajattelin kuitenkin tännekkin jotakin purkaa, mitä jäi päällimmäisenä mieleen. Aika epäselvästi tulee:D:D
— Jari painotti ihan perusasioiden opettamista kunnolla, että esteille opetetaan alusta asti oikea suoritustekniikka. Ja tärkeää on myös, että koira osaa esteet mistätahansa kulmasta ja suunnasta.
— Harrastuksessa pitää myös olla tavoitteita, ja kunnollinen suunnitelma. Kannattaa tehdä esim. vuoden ohjelma etukäteen. Ohjaajan on myös tärkeää tiedostaa sekä omat, että koiran heikkoudet/vahvuudet.
Ohjaajan pitää löytää oma tyylinsä. Juuri se OMA JUTTU.
— Koiran treenaamisessa määrä ei korvaa koskaan laatua, eikä koira ole kone. Usea koira kuitenkin varmasti tekee niin kauan kuin ohjaaja haluaa, miellyttäkseen tätä => Henkinen ylirasitus. Ei siis oo fiksua harrastaa esim. 5 lajia samanaikaisesti aktiivisesti ja vetää koiraa piippuun.
— Treeneille on oltava myös vastapainoa, koiran pitää saada olla ihan vaan koirakin välillä. (esim. metsässä)
— Uutena ideana mieleen pompahti sellainen, että mielikuvaharjoittelua voi tehdä pelkällä ratapiirroksellakin vaikkei sitä treenaisi koiran kanssa, sieltä voi sitten poimia joitakin kohtia, joiden arvelee tuottavan haasteita ja treenata niitä kohtia.
— Jari painotti myös oheistreenien tärkeyttä. Ohjaajan kunnon ja koordinaation kehittäminen (mm. äkilliset pyrähdykset) ja juuri tuo mielikuvaharjoittelu. Koiran fysiikasta on myös pidettävä huolta eritavoin (metsässä juokseminen, kotijumppa, hieronta..) Tätä voisi tosiaan lisätä, vaikka liikuttua tuleekin joku pari kertaa viikossa muutenkin.
— Jonkin verran keskusteltiin myös kilpailemisesta ja voittamisesta. Kisoissa keskitytään vain rataan ja siihen voi treenata tavan keskittyä. Hyvä olla yhdistetty hyvä fiilikseen esim. jostakin supervoitosta. Tärkeänä nuorana radalle oli se, että pitää toimia siellä suorituksessa juuri niin kuin oli suunnitellutkin, eikä muuttaa toimintaa koiran vuoksi.

Tämän päivän koulutuksen rataprofiili oli kiva, aikalailla passeli meille just nyt. Tuli juostua!! Mä oon tähän asti päässy aika vähällä juoksemisella agilityssä, mutta nyt täyty pistää kinttuihin vipinää, että ehti ees suunnilleen ajoissa paikkoihin. Hhuhhuuhu !:>
Mentiin rataa aikalailla pätkissä, tai pätkittiin aina keppien ja kontaktiesteiden kohdalla. Piirroksessa mittasuhteet ihan pielessä taas, mut en parempaankaan jaksanut panostaa:D:D Ja noi pätkät on tollei eriväreillä piirrelty hienosti.

Harjoittelin ihan perusjuttua uutena, eli persjättöä. Ja siis niiin jees!! Valsseissa oon aina vähän myöhässä, eikä mun oma liike valssissa vie tarpeeks eteenpäin vielä, niin tää oli niin kiva ja helppo juttu. Tähänkin kuulemma tulee vaan enemmän vielä varmuutta ja käsien oikea-aikaisuutta, kunhan vaan käytän treeneissä useammin. Esim. kymppiesteeltä viedessä pituudelle oli kätsy, kun ei tullukkaan ihan niin kiire enää sinne muurille (mis olin sata kertaa myöhässä;D)
Twistiä, mitä viimeks harjoteltiin Hönön kanssa pääsin käyttämään ihan suht onnistuneesti muurilla. (24)

Tänään isoimpana ongelmina pintaan nousivat mm. se, että mä todellakin juoksisin eteenpäin niin paljon kuin kintuista lähtee. (mä en vaan TAJUA, että pitäis juostakin, vaan rentoilenlöntystellen:D Sit vasta, kun sanottiin, että VAUHTIAAAA. :—D)
12-16 pätkä meni heti ekalla yrittämällä tosi hyvin, Jari käski kumminkin toistamaan, koska piti sitä vaan hyvänä tuurina:D Ja no, kyl se tokallakin meni ihan samallailla jejee :–)
Ja toinen oli se, että mä myös sitten malttaisin odottaa koiraa, ennenkuin lähtisin viemään esteelle. Esim. puomilta tullessa 18 hypylle kierrätin koiran takaakiertoon ja vedin sisään, niin en meinannut malttaa odottaa koiraa kun se kiertää hypyn, vaan lähdin liian aikaisin ohjaamaan putkeen (vain muutama askel tilaa ennen puomia) niin ei onnistunut. Mutta kun Jari korjas, miten tehdä niin Solppokin meni oikein mallikkaasti.
Eli silloin vauhti pysähtyy väärään kohtaan, ja kun ei liiku, niin ei liiku enää koirakaan. Ehkä mä tän vielä alan sisäistämäänkin, niin monesti nyt ollu sama juttu!

Loppuun vielä keskusteltiin vähän kontakteista miten oon alkanut opettamaan ja rimojen nostamisesta maxikorkeuteen. Siinä samalla oltiin just sopivasti puomin vieressä niin Solppo rupes tarjoilemaan loppuasentoa ihan itekseen ja mä väitin ettei se osaa vielä mitenkään x)
Vielä mun ei kannata kuulemma rimoja ruveta nostelemaan, ensin kuvataan koira ja muutenkin antaa vielä olla, eihän oo mikään kiire:). Joskus kesällä voin alkaa yhdellä esteellä maxikorkeudella aluksi hypellen joka suunnasta ja kulmasta. Sitkun osaa niin, niin otetaan kaks jnejne.

Mut huhhuh, oli kyllä niin kivat treenit taasen!! Tää on niin kivaa!!

Parhaat palat treeneistä, ylinoloja ei kehtaa julkistaa 😀

Untitled from Evie Rekola on Vimeo.

kuulumisia ja treenailuuuuu

Ihan ekana supersiisti jutska: Solposta Vuoden 2010 pitkäkarvainen näyttelycolliepentu! SCY:n Pirkanmaan alaosaston colliekilpailuissa siis.
Kokoukseen en harmi päässy mukaan, mutta oli toi ”tittelikin” jo hieno jee.

En oikeesti ois voinu käsittää, että minkälaine ton energiamäärä tulee olemaan tässä iässä, verrattuna esim. Kingiin. Ja se, mitä se vaatii liikunnan määrältään ja muutenkin aktivoinniltaan. Ei olla tehty silleen normi pitkiä lenkkejä parina päivänä (säkkipimeetä yh:<) ja sen huomaa aaaika selvästi koirasta, vaikka muuten onkin ollut jotain pientä puuhaa ja pihassa saa juosta vapaana aika paljonkin. (ja poika sit juokseekin miljoona kierrosta ympyrää jne nauttii elostaan) Tänää kun on saanu purkaa ja toteuttaa itteään, niin koirapoika on niin onnellisen ja tyytyväisen näköinen kotona. =)

Mut siis asiaan! Tänään päästiin kumminkin liitelemään, vaikka vielä eilen olin ihan varma, ettei kyydit onnistu. Mutta äippyli sittenkin pelasti!:D

Treenailtiin Soolon kanssa keppejä ja puomia ja otetiin yks pieni radanpätkä, mikä oli hallissa jo valmiina.. Keppejä otettiin eka kuuden kepin satsissa ja kun se sujui, niin nyt vinokepeillä ekaa kertaa 12 kepin sarjalla ja meni ihan samaan tahtiin. Mutta huomasi kyllä, että ei olla tehty noin pitkää, koska yritti pari kertaa toisiks viimesessä välissä oikoa jo pois. Mutta pujottelee kyllä näppärästi, kepit aika pystyssä ja soolo ui siellä välissä. Jatkuu vaan ja lisää toistoja, vaihtelua lähetyksiin vähän eri kulmista ja pikkuhiljaa suoristellaan niitä.
Vähän tää meidän sekoittelu – verkot ja vinokepit pöyristyttää onko ihan paras, mutta kotona vaan tehty verkkojen kanssa kesällä ja nyt kun ei niitä olla hyödynnetty, niin vinokepeillä sujunut ja edistyskin on kokoajan nähtävissä!

Puomia tehtiin ensin kahestaan Soolon kanssa etupalkalla ja mä pyörittelin alastulolla. Nää sujuu tosi mallikkaasti. Pitää vaan kiinnittää huomiota siihen omaan vapautukseen – nyt Soolo ymmärtää vaan JES+käsiliike eteenpäin. Pelkkä JES ei saa sitä lähtemään… että ei oo ihan sisäistänyt sitä vapautukseksi sitten.
Myöhemmin taukoilun jälkeen kaveri tuli palkkailemaan Solppanaa. (tai pikemminkin olemaan palkkaamatta enimmäkseen, hömelö ei meinannut oikein tajuta :–D) Nostelin sitä useempaan otteeseen puomille ja Soolo reippaana poikana juoksenteli vaan läpi, mutta pikkuhiljaa se vauhti alko himmailemaan ja poika palailemaan kontaktiasentoon, kun ei sitä palkkaa tullutkaan tuollasesta. Tässä huomasin ihan selvästi, miten se edistyi ihan muutamalla yrityksellä. Ja saatiinpahan ihan onnistunut itsenäinen pysäytyskin sinne, huippua taas onnistuu! Pitää vaan tuossa välillä palailla taaksepäin, tehdä selväksi, että se on se 2on2off asento, mikä sinne PITÄÄ tehdä, ennenkö saa taas mennä ja saa palkkaa.
Omaan asennoitumiseenkin pitää kiinnittää erityistä huomiota edelleen. Mä en saa jäädä sinne taakse junnailemaan, vaikka toisaalta mun ajatuksissa tuntuis tosi loogiselta jarruttaa koiraa sillä, että jään ite himmailemaan taakse, mutta koiralle se on kumminki kontaktilla se vaikeimmista ja sen kyllä huomaa toisaalta sitten, kun juokseekin välillä ihan kunnolla. Pari kertaa siis kokeiltiin kokopuomillakin, mutta ei olla vielä siinä vaiheessa mitenkään, että voitais sitä ruveta tekemään. Paljon treenattavaa nostaen ja pyörittelemällä yhä!!

Radanpätkä oli tooosi helppo. Soolo irtoo hyvin, niin tää oli helppo vauhtirata lukuunottamatta vikaa estettä.. ja tässä oli hyvää treeniä kyllä se, että mun piti itse kiinnittää huomiota mun yhteen ongelmakohdista ohjauksessa, mitä esiintyy aina välillä. Nimittäin se, että liike jatkuu kokoajan ja EN SAA PYSÄHTYÄ KOKONAAN! Viimeselle putkelle viedessä mun oma vauhti pysähty (ku ei ’tarvi’ kiirehtiä mihkää muualle enää), niin Soolo teki kiellon ja alko haukkumaan mulle että mitä ihmettä sä muija tarkotat!! Mut heti, kun jäin ite vähän kauemmas ja sain oman liikkeen jatkumaan (enkä pysähdy putken suulle huutaen turhaan ”putkeenputkeenMENENYT!!”) niin Soolokin menee tosi hienosti. Pieni veto toisella kädellä ja sit putkeen niin meni hyvin.

Tokoiltiin kans vähän nopsasti jotain. Tein jotain tosi tyhmää ja en miettiny yhtään, mitä treenaan ja tein vaan jee kivaa. Oikeesti ei oo mitään hyötyä, kun ei suunnittele mitä treenaa ja miksi. Sit kun menee vähän huonosti, niin ottaa vaa päähä et joo ei osata. :——–D
Hoho, enää en kyl rupee treenaileen tolleen huvikseen et jeejee, vaan MIETIN mitä teen. Tätä oon viime aikoina parantanu huimasti ja kotonakin ennenku alan tekemään vaan, niin mietin ainakin pari juttua, mitä treenaan ja en tee sit just sillä kertaa mitään muuta. Ja mietin kans, että miten treenaan ja mitä voisin tehä, että koira tajuais vähän paremmin tän jutun nytten.
Ei siis tapahtunu mitään ihmeellistä, enkä hermonnu siinä hetkessä, vaan itteäni ärsyttää vaan jälkikäteen kun sählään vaan huvikseni. Soolo edistää seuraamisessa, taas. Se oli jo välillä oikeesti tosi jees… muttaaa ehkä tää tästä. Korjaustoimenpiteitä nyt.

Paikallamakuuta. Tää oli pääosin niin hienoo. Menin hallin toiseen päähän, Solppa makailee vaan rennosti siellä. Mut ärgghh ku se kerran pääs nouseen sieltä ja tassutteleen perään. Mut silleen tyytyväinen kumminki, pääosin tosi rauhallisenaktiivista makailua ja kykeni makoilemaan, vaikka joku muu teki agilityä vieressä! Jeejeejeee.

agiliitely.

Lomailu maittanu ja välillä ei. Tylsänpuoleista. Mut tänään olin ahkera, heräsin jo joskus kaheksalta ja mentiin hiihtelemään Hönön ja A-M:n kanssa! Muutama kilometri tuli jaa oli niin kivaa ku en oo vielä tänä talvena hiihelly. Vähän huilailtiin ja lähdettiin rakenteleen agirataa treenailtavaks ja silleen.

Radassa oli alkuun pitkäsuora jolla solppa sai päästellä, menin ite melki nelosesteelle. Vähän jännätti, osaako se vielä sitä rengasta… mutta ihan oikein se suoritti sen molemmilla kerroilla kun otettiin ihan alusta, jes! Vähän korkeutta tuolle vaan lisää, niin! (y)
Mulla meinaa ohjauksessa kädet nousta liian ylös niin ettei koira osaa niitä enää lukea. Heti esim. putkelle lähetyksessä nostan ihan ylös, niin eihän se sinne menny, mutta heti kun korjas ja kannusti niin irtos hyvin. Mutkun nostan ne jonnekkin kattoon asti, niin :–DDDD
Kutosesteellä uuus juttu..! Vaikeeta, koitettiin siihen saada tehtyä twistiä – mitä ei siis vissiin olla tehty ennen ja sit sekotin sitä saksalaiseen, mutta nytpä nekin on sit selvät suurinpiirtein. Mutta emmä osaa niitä käytännössä kumminkaan tehdä radalla kunnolla,ehehe.
Twistin pyörittämisessä meni hetken aikaa, ennenkuin tajusin ees että siinäkin pitää käyttää rintamasuuntaa taas ja miten ne kädet meneekin taas jne. Mutta kyl me sit vihdoin onnistuttiin kun saatiin vinkkejä !!
Seuraavana oli välistäveto 8-9 esteillä. Mä luulin et osaisin sen iha jees, mut siinäkin on taas jotain pieniä juttuja, millä saadaan koiran liike sulavammaks ja itelle enemmän aikaa.. Eli kun koira ponnistaa, niin rintamasuunta kääntää jo koiraa kääntymään ja sit seuraavalle esteelle.

Soolo sai pitää pienen tauon ja sen jälkeen treenailtiin vielä vähän puomia. Se loppuasento on kyllä vähän hakusessa nytten. Joten palaillaan takaisinpäin ja pyöritellään edelleen siinä kontaktialueella. JA PALKATAAN ETEENPÄIN VAPAUTUKSELLA. Tää on ollu nyt jotenki niin paljon, että oon palkannu siten et soolo tulee multa hakeen lelua, niin sit se kans kyttää mua ja ei osaakaan kunnolla sitä vapautusta. Mulla pitää olla myös itellä paljon selvemmin se, mitä mä teen kun vapautan koiran (en ainakaan juokse!). Ja sitten se, että en jää puomilla jarruttelemaan koiraa sen taakse, vaan meen mieluummin ohi puomin eteenpäin — koiralle paljon vaikeempi se, että jään taakse niin pysähtyä sinne loppuun.

Tässä tuli monta huomioonotettavaa seikkaa, mitä en oo tajunnu itekseni treenatessa taas ja huhuh kun on ollukku tyhmiä, mutta ehkä tää tästä taas! :–D

tällästä tänä, mitäpä ensi vuonna!

Taas se aika vuodesta, kun ihmiset pohtii kuluneen vuoden tapahtumia ja asettaa jotain tavoitteita ensi vuodelle. Minäkin.

Uusvuos meni. Kingi oli totuttuun tapaan aika paineissa pahimpien paukkujen aikaan – läähätteli, steppailee ja hakee turhaa ihmisistä ja koitti josko yläkertaankin kiipeäminen auttais… Soolon reagoimista vähän jännitin, mutta se sen sijaan onneks otti rennosti paukuttelut – ei mitään havaittavaa panikoitumista tms, vaan makoili ihan normisti sisällä. :–)

Mutta viime vuoteen……

Tulevana vuonna tullaan käyttämään aikaa Soolon sosiaalistamiseen ja kasvatukseen kunnon koirakansalaiseksi, opetellaan vähän agilityn ja tokon alkeita, sekä kesällä voitaisiin aloitella jäljestämistä. Käydään muutamassa pentunäyttelyissä kun ikää tulee ja mätsäreissä, ehkä loppuvuodesta voisi mennä junnuluokkaankin kokeilemaan…?
Kingin kanssa ei ole kovin suuria suunnitelmia, tokoillaan ja välillä pidetään hauskaa agilityssäkin, jäljestellään ja vaikeutetaan sitä ja yritetään mennä eteenpäinkin !
Opetellaan nyt ainakin ruutu (ja tunnari?). Siinä paikallamakuussakin olisi petrattavaa! Käydään taas muutamissa möllitokokisoissa.
………entä ne viralliset??????? ei ainakaan tämän hetkisillä taidoilla.

Soolon kanssa on tosiaan helposti toteutettu kaikki tavotteet, eli opeteltu miten kunnon koirakansalaisen pitäisi käyttäytyä maailmassa. Osin onnistuttu, osin vielä petrattavaa. Esim. hihnakäytös, äänenkäyttö… mut maailma on ihania ihmisiä täynnä ja se on pääasia!
Tokossa ja agilityssä on päästy hyvään vauhtiin. Oltiin kesällä SCYn tokoleirillä Paimiossa. Agilityssä ollaan opittu paljon kumpainenkin eri koulutuspäiviltä ym.
Näyttelyjuttuja tehtiin aktiivisesti. Mätsäreissä pari kertaa, pentunäyttelyissä paremmalla menestyksellä; 3x PEK1, KP, ROP-pentu, ekassa vielä RYP2. Sivuerkkarissa PEK2. Käytiin myös kaks kertaa junnukehissä; ERI & H.
Jälkijuttujakin päästiin myös aloittelemaan – oltiin Jyväskylässä SCYn pirkanmaan ao:n jälkikurssilla ja sen jälkeen vielä muutaman kerran peltojälkivinkkejä kuulemassa ja tallottiin sitten aika paljon pellolla. Oikein ootan, kun tätä päästään jatkaan ens kesänä !

Kaikenkaikkiaan en voisi kyllä enää kuvitella elämää ilman tuota otusta. Se tuo niiiiiin paljon iloa meidän pikkuperheeseen, aina niin duracellpupuna jossakin valmiina toimintaan, ihan sama mitä tehtäisiin! Joka ilta saa omia kohtauksiaan ja painii Kingin kanssa. Ulkona ollessa painelee tuhatta ja sataa, oikein näkee kuinka pieni koirapoika nauttii täysillä elämästään.
Just tollasen koiran mä halusinkin.

Kingin kanssa ei käyty niin möllitokoissa, kuin virallisissakaan kisoissa. Kivaa kuitenkin on ollut, oon yrittänyt tehdä sen kanssa vain sellasia hauskanpitotreenejä, leikkiä vaan ja semmosta. On se sentään oppinut jotain uuttakin – takapäänkäyttö käännöksissä ja seuraamisessa on kehittynyt! Kingi ajeltiin kesällä kaljuksi – se on varmaan isoin juttu mitä sille tapahtui X)

Tavoitteita ensi vuodelle:
– Kingin kanssa ei kummempia, pidetään vaan kivaa ja nautitaan koiranelämästä. Opetellaan jokunen uusi temppu ja treenaillaan jotain toko- ja jälkijuttuja.
– Soolon:
• tokossa möllitokoilemaan, virallisiin? (..paikkamakuu kuntoon!!) Ja treenaillaan muidenkin luokkien liikkeitä.
• käydään ehkä muutamassa näyttelyssä
• viralliset luustokuvat.
• MH-luonnekuvaus?
• kesällä ainakin muutama mukava leiri, viimenen junnuvuosi nääs!
• jatketaan jälkeilyä ja agiliitelyä ja pidetään muutenkin kivaa :–)
– Voitais alkaa juoksemaan koirien kanssa lenkillä, jos saisin ittestäni irti !

Pieni koirapoika nautti elämästään ihkaekan mätsärinsä jälkeen!

Tahtosin ens vuonna tälläsiä päiviä lisää! ^^