Ollaan nyt sisällä harjoteltu kaukokäskyjen tekniikkaa kuntoon ja musta alkaa tuntumaan, että koira alkaa osata sen.
Maahan menee hissinä ja nousee ylös hissinä. Ihan lattiatasossa harjoitellaan vielä vaan tekniikkaa. Aiemmin en oo tajunnut vaatia niiden tassujen liikkumattomuutta, mutta nyt sekin huomiossa.
Sain Soolon myös tajuamaan istu-seiso ja seiso-istu vaihtojen tekniikan, kun laitoin toisen käden sen etujalkojen taakse. Tässä on vielä viilaamista, mutta se liikerata alkaa olla oikea ja ollaan saatu useampi onnistunut vaihto aikaiseksi. (aiemmin nostin itse toisella kädellä takajalat ylös ja sitä kautta oikeaa liikerataa, P:n tokoleirin neuvoin)
Nyt vaan toistojatoistoja paljon, että tulee varmuutta ja ehkä joskus sitten sitä etäisyyttäkin.
Mut niin, oikeesti sairaan tyytyväinen fiilis näistä nyt, me ollaan menty eteenpäin!
Innostuin tiistaina lähteä myös pihalle vähän tokoilemaan. Suunnitelmana oli treenata liikkeestä seisomista ja pari vauhtiluoksaria, sekä seuraamista.
Liikkeestä seisomisessa otin parilla eri tekniikalla sitä, ensin pyörähtämällä koiran eteen ja sitten jätin takapalkaks lihapullaaa ja siitä sitten. Pysähtyy näppärästi. Tätä vois tehdä lelunkin kanssa, sais varmaan vielä skarpimman.
Tarjos sitä maahanmenoakin tietty jonkun kerran, osaa niin hyvin. Mutta seisomista vaan nyt vahvistellaan.
Vauhtiluoksarit jees, sit tein ihan norminkin ja sehä on tosi hyvä teknisesti. Pitäs vaan oikesti tehä niitä vauhteja vaan, sen sais tuleen vieläki kovempaa. On vaan niin kiva tehä koko liike, kun koira osaa! :>>
Seuraamiset. Pari pidempää suoraa(!! tätä pitäis enemmän, eikä vaan käännöksiä&pyörimisiä) pätkää, imutusta. Pelkkää sivulletulotreeniä. Ei pompi enää niin pahasti siinä, huh. Meinas yrittää komentaa siinä ennen väyväy mutta hiljenee kun komennan vaik istumaan.
Paikkamakuuta. 25m, 20s. 5m, 15s ja pari ihan lyhyttä. En jotenkin raaski makuuttaa sitä tuolla pihalla niiin kamalan pitkiä aikoja, kylmä ja kaikkea! Mutta pääasia et ees vähän tätäkin, loistosti nää tietty.
Oon kelaillu, pitäiskö mun ottaa näihin jääviin liikkeisiin (tai kaikkiin?) jotkut valmistelevat merkit; taputtelut kylkeen, kaulaan tms. Monesta paikasta oon niiden käytöstä lukenut ja ihmiset vissiin ihan käyttääkin niitä, mutta en sitten tiiä. Pitäis kovasti miettiä, että mikä tulee mihinkin ja aina samat sitten.
Tätä pitää vielä haudutella mielessä.
Eilen agilityiltiin joka toiseen keskiviikkoiseen tapaan. Suunnitelmana oli harjoitella vaan lähinnä kontakteja ja keppejä.
Kontakteissa edistystä (!!). Ensin pyörittelin vähän A:n alastulolla, kun puomia ei ollu rakennettuna, mutta sitten saatiin sekin ja pääsin nostelemaan puomin päälle, pyörittelyjä ennen sitä.
Ekan kerran ihan lähelle kontaktipintaa, ehkä joku parikyt senttii ennen sitä. Ja kas! Se stoppas ihan oikeeoppisesti! Tätä toisteltiin pari kertaa, ennenkö uskalsin nostaa vähän vielä ylemmäs ja kas, sehän stoppas taas ihan oikein! Ja nostin sen ihan puomin päälle (!!) ihan ja se STOPPAS. Vautsi. Mun koira on ihan supersupersuper.
Aikasemmin oon ehkä vaan nostanu turhan ylös ja sitte se tullu suoraa kamalalla vauhilla ja se ei oo vielä sillon sisäistänyt kunnolla, että siinä pitäis pysähtyäkin. Ja ei oo välttämättä se kroppakaan ollu niin täysillä hallinnalla mukana. Mutta nyt se meni oikein hienosti! Oon jälleen niin ylpee otuksesta. <3
Pujottelu menee ihan jees, kovin paljoa en päässyt nostamaan keppejä, tai eihän niissä enää hirveän paljoa nostettavaa olekaan, mutta ei suorilla vielä kummiskaan päästä läheskään:D. Toistoja ja treenejä vaan, niin eiköhän se!
Mut sit mun pitäis kyllä tosissaan oppia se, että jos oon treenaamassa itsekeni, eikä kukaan oo sanomassa; pidä nyt tauko, niin mun pitäis osata pitää niitä itekkin. Mutkun en osaa.
Oikeesti mua ottaa päähän niin paljon treenien jälkeen, jos vaan teenteen - en siis toki agilityä, mutta kun koira haukkuu, niin jotain tokoa siinä rupeen sitten vääntämään... Ei siitä oo niin minkäänlaista hyötyä niin koiralle, kuin itellekkään. Ja kun en oo ihan tietoinen, mitä haluan koiralta, se turhautuu kun en itekkään suunnilleen oo varma, mitä teen.
Ärsyyntyy vaan ja sit yrittää hakee siitä huolimatta sitä onnistumisen tunnetta. Vaikka peli on oikeesti menetetty jo siinä vaiheessa, kun tuntuu siltä, että tänään ei onnistu enää mikään.
Mitään kummallisen surkeeta ei siis oo tapahtunut taaskaan - ihan vaan sitä perusturhaa jankkaamista ilman kunnon suunnitelmaa.
Ei pitäs ees yrittää havitella kuuta taivaalta, vaan tyytyy niihin pieniin juttuihin ja iloita niistä reilusti. Täs ja ny.
Ja vaan leikkiä ja pitää hauskaa eikä vaatia mitään sellasta, mitä ei vielä voidakaan osata. Ehkä mä joskus vielä sisäistän, miten tää "peli" oikeesti etenee parhaiten. Ehditään vaikka ja mitä! :--)
