sukulaistytön kanssa treenilöitä ja LOMA!!!

Hiihtoloma. Tätä on ootettu, pieni tauko hyvällä paikallaan. Ainutlaatusia päiviä sinänsä, että saa nukkua pitkään, voi keittää vaikka parikin kertaa kahvia aamulla, kuunnella kivaa musiikkia.. Ei tarvi miettiä ketään, tai tehdä mitään pakollista. Voi vaan lähteä lenkille, kun siltä tuntuu. Rakastan? Aina ei ois kivaa, mutta tällai harvinaisuuksina kelpaa !! Ainut juttu, että oon töissä koko ensviikon loman, mutta nekin alkaa aina iltapäivällä, eli ei haittaa mun ihanan pitkiä aamukukkumisia!

Sovittiin Eevan kanssa yhteisistä treeneistä, tehtiin vähän tokoa ja agia yhdessä! Eevalla on siis Soolon serkku Rose (Maple Yard Doomsday). Olipas kivaa nähdä pitkästä aikaa. Muistan, kuinka ihastuin Roseen silloin, kun olin pentua vasta etsimässä ja pääsin Rosen kanssa takapenkillä matkaten tutustumaan Soolon isukkiin ja muihin sukulaisiin kasvattajan järjestämillä kasvattipäivillä (–:

Tein pienen radanpätkän, ideana tehdä kepeille kohtisuoria sisäänmenoja + kontakteja ja mahd. suoraa/helppoa – koira pääsee hakemaan vauhtia. Jatkossa jos pääsee taas itekseen treenailemaan, vois ehkä vähän enemmänkin suunnitella, mut nyt oli tosiaan tarkotus tehä agin lisäks tokoa, niin ei tän isompaa:-)

Kepeillä jätti pari kertaa viimeisen välin pujottelematta (TAAS!!) – tässä on oltava tarkkana kuin porkkana jatkossa, ettei pääse enää tekemään tuota! Sit kun maltan olla keppien luona loppuun asti, ei tätä ole. Ei kyllä pitäis olla muutenkaan, pitäis palkkailla keppien jälkeen ahkerammin!
Kepeille meno (5-6) olikin yllättäväen haastava, en tajunnut, miten paljon noi radalle jääneet putket vetää koiraa puoleensa, aattelin et simppeli. Parilla ekalla kerralla yrityksellä haki siis molemmat putket vuorotellen:D Sit kun vein vähän pidemmälle oman liikkeen kanssa, jeejee.

Puomilla ekalla toistolla juoksi täysillä ja muisti turhan myöhään, et pitäis pysähtyä – takatassut oli askeleen pois puomilta, jonka jälkeen peruutteli sitten (”uppista, mamma ei tainnu halutakaa tätä”). Uudestaan ja ok. Nostin alatulokontaktille ja tuli näppärästi alas. Pari kertaa tuli sillai ihan yli, et piti uusia, mutta pääasiassa hyviä!
Radanpätkien kanssa yritin saada mahdollisimman kisamaisia vapautuksia: olen ite liikkeessä ja vapautan ollessani liikkeessä. Välillä pyörin jotain ympyröitä kontaktin lähellä, palkkailen ja palaan koiran taakse ja juostessani annan vapautuksen. Nää suju kaikki hyvin. Musta tuntuu, että kontaktit on nyt ihan hyvällä mallilla, kun niitä on päässy tekeen itekseen erikseen!! En enää heti pysähdy alastulolla, vaan luotan, että koira jää sinne ilmankin. Kontaktin suorittamisesta on tullu enemmän itsenäistä. Paljon voidaan vieläkin parantaa.

—> Summasummarum: seuraavissa treeneissä muista palkata aina keppien jälkeen, sekä lähdössä !!

Aksailun jälkeen tehtiin ruutua, vähän kaukoja ja paikkamakuuta. Ruutu ihan perusjees, ei mitään ihmeellistä. Kaukot meni vähän penkin alle: ite en ehkä keskittyny tarpeeks tekemiseen ja ei olla tehty kun olohuoneessa.. niin ei ollu ihan puhtaita vaihtoja nähneet ne, mutta sit helpottaen meni ihan ok.
Paikkamakuuseen oon tyytyväinen!! Soolo kyllä inisi jotain turhaa siinä, mutta oli tytön vieressä, pysyi ja olin vielä vähän aikaa piilossakin! Jes. Kävin palkkailemasa muutaman kerran, mutta tää oli ehdottomasti päivän paras juttu, mua ei haitannu se pieni ääntely nyt. Haluun toki siitä eroon, enkä palkkaillu silloin, kun ääntä lähti.
Nyt vaan treenaamaan sitä lisää, pitäis ahkeroitua, koska en ikinä treenaa pm.
Ehkä me joskus tsiljardin vuoden päästä päästäisiin kisoihinkin? Haluun mennä vasta sitten, kun voin täysillä luottaa ja tiedän, että koira ei oo lähössä minnekkään. Sillon ei tarvi jännittää.

Treenailujen jälkeen päästettiin koirat vielä juoksentelemaan keskenään, niillä oli hauskaa. Pitkästä aikaa Soololla on kaveri, joka on ihan samalla aaltopituudella sen kansa 8–) Ässä oli kyllä jo vähän väsähtänyt, mutta vauhtia riitti siltikin paljon!

Näitä kuvia kun katsoo ja vertaa edellisiin, huomaa ehkä, että mun pikkupoika on ehkä vähän kasvanutkin. Mutta on se vieläkin aika pienipoika!


You only live once, but if you work it right, once is enough.

etyylimetyylieetteristä karboksyylihappoihin



Nää oli meidän tyttöjentanssissa, siksi tässä. Titittidii.

Lukio on kivaa, varsinkin kemia. Se ois vielä kivempaa, jos sitä oikeasti osaisikin kunnolla. Kaverit on kivoja. Espanja on kiva, odotan innolla huhtikuun loppoua. Wanhat oli ja meni, paras prinsessapäivä ikinä.
Mitäs vielä?
Pitkästä aikaa elämä hymyilee urakalla, tuntuu, että kaikki on kohdillaan. Vielä kun olisin hieman ahkerampi, enkä syyllistäisi itseäni niin paljon laiskuudestani koulun suhteen. Mutta kohta pitäis varmaan oikeasti osatakin jotain? Nauti. Pysähdy hetkeksi ja nauti, älä hötkyä.


Papparainen muutama vuosi takaperin, ennen Solppanan tuloa.

Joka päivä, kun tuun kotio ja alan tekemää läksyjä, niin Soolo kulkee viivana mun perässä. Se haluu maata mun jaloissa. Kingi on missä lienee, mutta toi haluu viereen, kun mamma ollu kauan poissa. Söpö eläin.

Viime maanantaina meillä oli taas agitreenilöt. Oltiin keskenään, joten päästiin vahvistelemaan niitä kontakteja taas edelleen, mikä on ihan tositosi hyvä juttu! Ne ei pysy muuten millään kasassa, jos niitä ei hinkkaile ja muistuttele väliajoin, palkkaile ja vahvistele. Näitten treenien jälkeen kontaktit taas alkoi muistuttamaan melkolailla sitä, mitä haluankin!
Meillä on kuitenkin vielä ihan hirmuisesti töitä niiden kanssa, varsinkin oman liikkeen kanssa. Mä pysäytän koiraa ihan liikaa edelleen omalla liikkelläni – tottakai se silloin pysähtyy. Ideaalisuoritus on se, että koira tekee täydellisen kontaktin, vaikka mä hyppisin kärrynpyöriä vieressä ja jatkaisin juoksuani minne vain ja sen jälkeen koira lähtee kontaktilta vasta vapautussanan saatuaan ja mä oon mielellään vielä samaan aikaan liikkeessä, kun annan vapautuksen. Se ois meidän ideaali ”kisakontakti”. Miten siihen päästään? Treenaamalla.
Jonkun pitäisi sanoa mulle aina, kun meinaan pysähtyä, että hei ei noin, kyllä se pysähtyy ihan itekin.
Sain juosta monta kertaa ihan täysillä ohi ja koira on upea. <3 Tein myös etupalkalla niin, että jätin palkan eteen ja lähetin koiran "käsistä" kontaktille, ajatuksena, että se lähtisi lujempaa sinne. Hyvin stoppailee.

Tein myös muutaman kerran avokulmaa kepeille, mikä on melko haastava. Ekalla ei mennyt oikein, mutta vähän paremmalla ohjauksella haki oikeaan väliin näppärästi. Pitää vaan opettaa toikin sille kunnolla, että se hakee sen itsenäisesti oikein, vaikken mä liiemmin ohjaakaan. Mutta se nyt ei oo ehkä treenilistan tärkeimmässä päässä!
Treenasin myös umpikulmaa toiselta puolelta hypynkautta, missä ohjaan koiran vielä hypyn toiselta puolelta (ei keppien puolelta) ja sen sujuessa lisäsin vielä takaaleikkauksen pakettiin. Pitkästä aikaa koira sai palkkaa kepeiltä, tajusin, että hurjan pitkä aika siitä, kun oon viimeksi palkannut kunnolla keppien jälkeen.. häpeä!:D
Tein myös sitä, että vaihdan keppien jälkeen puolta koiran kepitellessä edelleen. Oli yllätys, että Soolo pujotteli siitä huolimatta joka kerta loppuun, eikä jättänyt kesken. Mun poika on vaan niin paras <3 Osaa enemmän, kuin luulenkaan, ainakin välillä. Aina ei. Tokoilufiilikset on vähän laantuneet, en oo edes hinkannut nyt vähään aikaan kaukoja. Tunnaria oon pari kertaa tehnyt, mutta tuntuu, että oon vähän hukassa sen treenamisen suhteen, enkä oikein tiedä, mitä tekisin. Tää on siis tuumailutauko. Ihan paikallaan. PS. Tilasin lisenssin, että meidät näkee sitten tänä vuonna ainakin kerran jossakin kisoissa, saas nähä koska ja missä 8--)

—————————

13.02 :

Agilitytreenejä on mennyt muutamat kappaleet, edellisistä on jotain videomateriaaliakin. Kiitos Melissalle näistä!

Tänään Kaitsu ei päässyt paikalle, joten treenailtiin itsekseen jotakin omaa. Melkku oli suunnitellut meille kivan ratapohjan, jota sit tehtiin ja vähän vielä muokkailtiinkin. Aluksi tein ihan pelkän suoran, minkä kuvittelin olevan meille paljon vaikeampi, mutta Soolohan irtosi ihan näppärästi! Lopussa pieni kieppu, kun ei löytänyt palkkalelua, mutta se sallittakoon.

Seuraavaksi tein kontaktien tehotreeniä. Oli kyllä niin pallo hukassa, että!! Palattiin ihan alkujuurille niiden opettamisessa, pyöräyttelin pari kertaa ja nostin koiran kontaktille: näillä sen pysähdys oli jokakerta ihan varma, mutta sen jälkeen, kun kierrokset ja viretila nousi korkeuksiin, ei enää ollutkaan ihan niin 100% varma, että se stoppaa. Lopulta päästiin toistojen ja muistuttelujen jälkeen kuitenkin siihen pisteeseen, että se oikeasti pysähtyi jokakerta. Pystyin vaihtamaan puolta esteen jälkeenkin, juoksemaan täysillä puomin läpi yms.
Vielä haluan vahvistaa sitä, että mä saan huutaa vaikka mitä, mutta ainoa käsky, millä saa lähteä, on OKEI. Tätä voin kyllä treenata kotonakin laatikolla, ensin vähän matalemmissa kierroksissa. Huutaa vaikka putkeen, niin koira pysyy siellä edelleen. Näin treenaamalla vahvistan koiran osaamista entisestään, nostatan sen virettä ja saan sen suorittamaan kisoissakin nättejä kontakteja, kun ne on ns. helpompia silloin.

Ja taas huomaa, miksi siellä Lotan kontaktiohjeistuksissa lukee, että nää kontaktisuoritukset ei pysy varmoina ilman jatkuvaa vahvistamista ja palkkaamista koko koiran uran ajan. Taas oli niin loistavia kontakteja sen jälkeen, kun oli vähän hinkattu. Pitäis päästä vaan useammin ”hinkkaamaan”! Ehkä näistä tulee vielä joku päivä sellasetkin, mitkä oikeesti toimii kisoissakin täysvarmasti.

Treenien jälkeen tein vielä vähän paikkista pihassa ja poika oli ihan rauhassa, no kas kummaa, kun on saanut purkaa treeneissä energiaansa :–)