sukulaistytön kanssa treenilöitä ja LOMA!!!

Hiihtoloma. Tätä on ootettu, pieni tauko hyvällä paikallaan. Ainutlaatusia päiviä sinänsä, että saa nukkua pitkään, voi keittää vaikka parikin kertaa kahvia aamulla, kuunnella kivaa musiikkia.. Ei tarvi miettiä ketään, tai tehdä mitään pakollista. Voi vaan lähteä lenkille, kun siltä tuntuu. Rakastan? Aina ei ois kivaa, mutta tällai harvinaisuuksina kelpaa !! Ainut juttu, että oon töissä koko ensviikon loman, mutta nekin alkaa aina iltapäivällä, eli ei haittaa mun ihanan pitkiä aamukukkumisia!

Sovittiin Eevan kanssa yhteisistä treeneistä, tehtiin vähän tokoa ja agia yhdessä! Eevalla on siis Soolon serkku Rose (Maple Yard Doomsday). Olipas kivaa nähdä pitkästä aikaa. Muistan, kuinka ihastuin Roseen silloin, kun olin pentua vasta etsimässä ja pääsin Rosen kanssa takapenkillä matkaten tutustumaan Soolon isukkiin ja muihin sukulaisiin kasvattajan järjestämillä kasvattipäivillä (–:

Tein pienen radanpätkän, ideana tehdä kepeille kohtisuoria sisäänmenoja + kontakteja ja mahd. suoraa/helppoa – koira pääsee hakemaan vauhtia. Jatkossa jos pääsee taas itekseen treenailemaan, vois ehkä vähän enemmänkin suunnitella, mut nyt oli tosiaan tarkotus tehä agin lisäks tokoa, niin ei tän isompaa:-)

Kepeillä jätti pari kertaa viimeisen välin pujottelematta (TAAS!!) – tässä on oltava tarkkana kuin porkkana jatkossa, ettei pääse enää tekemään tuota! Sit kun maltan olla keppien luona loppuun asti, ei tätä ole. Ei kyllä pitäis olla muutenkaan, pitäis palkkailla keppien jälkeen ahkerammin!
Kepeille meno (5-6) olikin yllättäväen haastava, en tajunnut, miten paljon noi radalle jääneet putket vetää koiraa puoleensa, aattelin et simppeli. Parilla ekalla kerralla yrityksellä haki siis molemmat putket vuorotellen:D Sit kun vein vähän pidemmälle oman liikkeen kanssa, jeejee.

Puomilla ekalla toistolla juoksi täysillä ja muisti turhan myöhään, et pitäis pysähtyä – takatassut oli askeleen pois puomilta, jonka jälkeen peruutteli sitten (”uppista, mamma ei tainnu halutakaa tätä”). Uudestaan ja ok. Nostin alatulokontaktille ja tuli näppärästi alas. Pari kertaa tuli sillai ihan yli, et piti uusia, mutta pääasiassa hyviä!
Radanpätkien kanssa yritin saada mahdollisimman kisamaisia vapautuksia: olen ite liikkeessä ja vapautan ollessani liikkeessä. Välillä pyörin jotain ympyröitä kontaktin lähellä, palkkailen ja palaan koiran taakse ja juostessani annan vapautuksen. Nää suju kaikki hyvin. Musta tuntuu, että kontaktit on nyt ihan hyvällä mallilla, kun niitä on päässy tekeen itekseen erikseen!! En enää heti pysähdy alastulolla, vaan luotan, että koira jää sinne ilmankin. Kontaktin suorittamisesta on tullu enemmän itsenäistä. Paljon voidaan vieläkin parantaa.

—> Summasummarum: seuraavissa treeneissä muista palkata aina keppien jälkeen, sekä lähdössä !!

Aksailun jälkeen tehtiin ruutua, vähän kaukoja ja paikkamakuuta. Ruutu ihan perusjees, ei mitään ihmeellistä. Kaukot meni vähän penkin alle: ite en ehkä keskittyny tarpeeks tekemiseen ja ei olla tehty kun olohuoneessa.. niin ei ollu ihan puhtaita vaihtoja nähneet ne, mutta sit helpottaen meni ihan ok.
Paikkamakuuseen oon tyytyväinen!! Soolo kyllä inisi jotain turhaa siinä, mutta oli tytön vieressä, pysyi ja olin vielä vähän aikaa piilossakin! Jes. Kävin palkkailemasa muutaman kerran, mutta tää oli ehdottomasti päivän paras juttu, mua ei haitannu se pieni ääntely nyt. Haluun toki siitä eroon, enkä palkkaillu silloin, kun ääntä lähti.
Nyt vaan treenaamaan sitä lisää, pitäis ahkeroitua, koska en ikinä treenaa pm.
Ehkä me joskus tsiljardin vuoden päästä päästäisiin kisoihinkin? Haluun mennä vasta sitten, kun voin täysillä luottaa ja tiedän, että koira ei oo lähössä minnekkään. Sillon ei tarvi jännittää.

Treenailujen jälkeen päästettiin koirat vielä juoksentelemaan keskenään, niillä oli hauskaa. Pitkästä aikaa Soololla on kaveri, joka on ihan samalla aaltopituudella sen kansa 8–) Ässä oli kyllä jo vähän väsähtänyt, mutta vauhtia riitti siltikin paljon!

Näitä kuvia kun katsoo ja vertaa edellisiin, huomaa ehkä, että mun pikkupoika on ehkä vähän kasvanutkin. Mutta on se vieläkin aika pienipoika!


You only live once, but if you work it right, once is enough.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *