etyylimetyylieetteristä karboksyylihappoihin



Nää oli meidän tyttöjentanssissa, siksi tässä. Titittidii.

Lukio on kivaa, varsinkin kemia. Se ois vielä kivempaa, jos sitä oikeasti osaisikin kunnolla. Kaverit on kivoja. Espanja on kiva, odotan innolla huhtikuun loppoua. Wanhat oli ja meni, paras prinsessapäivä ikinä.
Mitäs vielä?
Pitkästä aikaa elämä hymyilee urakalla, tuntuu, että kaikki on kohdillaan. Vielä kun olisin hieman ahkerampi, enkä syyllistäisi itseäni niin paljon laiskuudestani koulun suhteen. Mutta kohta pitäis varmaan oikeasti osatakin jotain? Nauti. Pysähdy hetkeksi ja nauti, älä hötkyä.


Papparainen muutama vuosi takaperin, ennen Solppanan tuloa.

Joka päivä, kun tuun kotio ja alan tekemää läksyjä, niin Soolo kulkee viivana mun perässä. Se haluu maata mun jaloissa. Kingi on missä lienee, mutta toi haluu viereen, kun mamma ollu kauan poissa. Söpö eläin.

Viime maanantaina meillä oli taas agitreenilöt. Oltiin keskenään, joten päästiin vahvistelemaan niitä kontakteja taas edelleen, mikä on ihan tositosi hyvä juttu! Ne ei pysy muuten millään kasassa, jos niitä ei hinkkaile ja muistuttele väliajoin, palkkaile ja vahvistele. Näitten treenien jälkeen kontaktit taas alkoi muistuttamaan melkolailla sitä, mitä haluankin!
Meillä on kuitenkin vielä ihan hirmuisesti töitä niiden kanssa, varsinkin oman liikkeen kanssa. Mä pysäytän koiraa ihan liikaa edelleen omalla liikkelläni – tottakai se silloin pysähtyy. Ideaalisuoritus on se, että koira tekee täydellisen kontaktin, vaikka mä hyppisin kärrynpyöriä vieressä ja jatkaisin juoksuani minne vain ja sen jälkeen koira lähtee kontaktilta vasta vapautussanan saatuaan ja mä oon mielellään vielä samaan aikaan liikkeessä, kun annan vapautuksen. Se ois meidän ideaali ”kisakontakti”. Miten siihen päästään? Treenaamalla.
Jonkun pitäisi sanoa mulle aina, kun meinaan pysähtyä, että hei ei noin, kyllä se pysähtyy ihan itekin.
Sain juosta monta kertaa ihan täysillä ohi ja koira on upea. <3 Tein myös etupalkalla niin, että jätin palkan eteen ja lähetin koiran "käsistä" kontaktille, ajatuksena, että se lähtisi lujempaa sinne. Hyvin stoppailee.

Tein myös muutaman kerran avokulmaa kepeille, mikä on melko haastava. Ekalla ei mennyt oikein, mutta vähän paremmalla ohjauksella haki oikeaan väliin näppärästi. Pitää vaan opettaa toikin sille kunnolla, että se hakee sen itsenäisesti oikein, vaikken mä liiemmin ohjaakaan. Mutta se nyt ei oo ehkä treenilistan tärkeimmässä päässä!
Treenasin myös umpikulmaa toiselta puolelta hypynkautta, missä ohjaan koiran vielä hypyn toiselta puolelta (ei keppien puolelta) ja sen sujuessa lisäsin vielä takaaleikkauksen pakettiin. Pitkästä aikaa koira sai palkkaa kepeiltä, tajusin, että hurjan pitkä aika siitä, kun oon viimeksi palkannut kunnolla keppien jälkeen.. häpeä!:D
Tein myös sitä, että vaihdan keppien jälkeen puolta koiran kepitellessä edelleen. Oli yllätys, että Soolo pujotteli siitä huolimatta joka kerta loppuun, eikä jättänyt kesken. Mun poika on vaan niin paras <3 Osaa enemmän, kuin luulenkaan, ainakin välillä. Aina ei. Tokoilufiilikset on vähän laantuneet, en oo edes hinkannut nyt vähään aikaan kaukoja. Tunnaria oon pari kertaa tehnyt, mutta tuntuu, että oon vähän hukassa sen treenamisen suhteen, enkä oikein tiedä, mitä tekisin. Tää on siis tuumailutauko. Ihan paikallaan. PS. Tilasin lisenssin, että meidät näkee sitten tänä vuonna ainakin kerran jossakin kisoissa, saas nähä koska ja missä 8--)

—————————

13.02 :

Agilitytreenejä on mennyt muutamat kappaleet, edellisistä on jotain videomateriaaliakin. Kiitos Melissalle näistä!

Tänään Kaitsu ei päässyt paikalle, joten treenailtiin itsekseen jotakin omaa. Melkku oli suunnitellut meille kivan ratapohjan, jota sit tehtiin ja vähän vielä muokkailtiinkin. Aluksi tein ihan pelkän suoran, minkä kuvittelin olevan meille paljon vaikeampi, mutta Soolohan irtosi ihan näppärästi! Lopussa pieni kieppu, kun ei löytänyt palkkalelua, mutta se sallittakoon.

Seuraavaksi tein kontaktien tehotreeniä. Oli kyllä niin pallo hukassa, että!! Palattiin ihan alkujuurille niiden opettamisessa, pyöräyttelin pari kertaa ja nostin koiran kontaktille: näillä sen pysähdys oli jokakerta ihan varma, mutta sen jälkeen, kun kierrokset ja viretila nousi korkeuksiin, ei enää ollutkaan ihan niin 100% varma, että se stoppaa. Lopulta päästiin toistojen ja muistuttelujen jälkeen kuitenkin siihen pisteeseen, että se oikeasti pysähtyi jokakerta. Pystyin vaihtamaan puolta esteen jälkeenkin, juoksemaan täysillä puomin läpi yms.
Vielä haluan vahvistaa sitä, että mä saan huutaa vaikka mitä, mutta ainoa käsky, millä saa lähteä, on OKEI. Tätä voin kyllä treenata kotonakin laatikolla, ensin vähän matalemmissa kierroksissa. Huutaa vaikka putkeen, niin koira pysyy siellä edelleen. Näin treenaamalla vahvistan koiran osaamista entisestään, nostatan sen virettä ja saan sen suorittamaan kisoissakin nättejä kontakteja, kun ne on ns. helpompia silloin.

Ja taas huomaa, miksi siellä Lotan kontaktiohjeistuksissa lukee, että nää kontaktisuoritukset ei pysy varmoina ilman jatkuvaa vahvistamista ja palkkaamista koko koiran uran ajan. Taas oli niin loistavia kontakteja sen jälkeen, kun oli vähän hinkattu. Pitäis päästä vaan useammin ”hinkkaamaan”! Ehkä näistä tulee vielä joku päivä sellasetkin, mitkä oikeesti toimii kisoissakin täysvarmasti.

Treenien jälkeen tein vielä vähän paikkista pihassa ja poika oli ihan rauhassa, no kas kummaa, kun on saanut purkaa treeneissä energiaansa :–)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *