Käytiin Tapaninpäivänä Lempäälässä Best In -areenalla agimölleilemässä, kun pääsin sinne äiskältä suoraan joulutunnelmista. Halli oli tosi kiva ja esteetkin jees.
Mölliradalla alku oli kovin hankalan oloinen, pelkäsin kans tota vikaa loppusuoraa, että jään hitaana taakse ja soolo ei irtoa. Kaikki meni kumminkin ihan hyvin, lukuunottamatta alun varastamista (!!! miksi en palauttanut sitä heti siitä, oppii turhaan vaan varastamaan kisoissakin kun vire on korkea. Ei varasta treeneissä juuri koskaan.) Muuten sujui ihan ok, valssit oli kylläkin ihan kamalia ja olin vähän myöhässä. Hypyn 17 rima tipahti, koska hätiköin vähän turhan paljon loppua kohden. Soolo oli ainakin nopsa poika, sillä meidän aika oli mölliradan maksien nopein, jeeeeij. :–) (ihanneajasta -43,50)
Kilpailevien rata oli jo haastavampi, johon pääsin toverin ideasta kokeilemaan saksalaista neloshypylle. Sitä treenattiin viimeksi Lotan kanssa. Sujui, mutta videolta huomaa, että mun ohjaus olis voinut olla sujuvampaakin! Kepeille olis hakenut, jos olisin vaan antanut koiralle taas tilaa tehdä, enkä mennyt liian lähelle. Haki siis kumminkin, mutta turhat haukkumiset ja koira kysyy multa varmistaen, että mitä nyt?? Keinulle meno oli epävarmaa, mikä ei ihme – treenimäärä niin vähäinen sillä vielä. Sit kun haki, tuli paha lentokeino :–( Onneks seuraavalla oli jo paljon nätimpi keinu, mutta hidas tuon näköisenä se on – eli keinussa on vielä paljon treenattavaa!!! Puomille taas en ohjannut kunnolla, ampas ohi vaan ja kontaktitkin meni heikosti siellä loppupäässä sakdlaöskdölsakd. Ihan ok treeni, hylyksi kun otin heti alussa: varasti TAAS.
Soololla oli muutenkin ihan kamalat kierrokset tullessa ekaa kertaa halliin. Haukkui, enkä saanut oikein hallintaankaan kunnolla?? Tulin johtopäätökseen, että olin ite ihan hermona ja jännityksissä. Sain koiran leikkimään kumminkin ja jollakin ilmeellä mentiin sitten lähtöön, kun tajusin, että on meiän vuoro. Noloa? En tiiä, mutta ihan outoa ainakin.
Kilpailevien radalle mulla oli jo välissä tehty vähän suunnitelmia, hain koiran ajoissa ja tein sen kanssa siinä jotain pientä. Tehokas oli se, että pistin maahan ja nakkia etupalkaksi (”ei ota”). Oli ihan rauhassa, kun piti keskittyä. Lähtöönkin lähdin ihan eri fiiliksellä, vaikka tiesinkin, että nyt oli pakko palauttaa koira lähtöön. Tein ennen rataa myös odottamisharjoituksia siinä ulkopuolella ja lähti niistäkin pari kertaa mun perään: kierrokset oli siis edelleen korkealla.
Vastaa