Päästiin vihdoin peltojälkitreeneihin, pari kertaa jääny väliin kun ei oo ollu kyytejä, iskä aina puimassa ja näin. Tänäänkin tosi pienellä varotusajalla
mentiin, mut onneks päästiin kumminkin!
Tehtiin kolme jälkeä.
— Ensimmäinen semmoi periaatteessa pelkkä hajuvana, niinku suora, ei askelia vaan semmoi vetäen. Ensin kävelin vähän matkaa, sitten tuli keppi ja siihen kepin viereen seisahdin vähän pidemmäks aikaa, kunnes aloin vetää sitä vanaa n. 15m. Tulin sit samaa reittiä takasinpäin ja laittelin nakkeja sinne jäljelle. Jätin niitä kuulemma tyyliin puolen metrin välein sinne… vaikka ohje oli et 10cm :–DDD Joo, ihan hyvä.
Sit Markus ajo tän jäljen Soololla ja näytti, miten homma toimii sen tavalla. Hihna laitetaan jalkojen alta. Hihnalla jarrutettiin aika paljon, koska jokanen nami piti syödä jäljeltä.
— Tokan jäljen sain tehä silleen, niinkun oon tähän asti treenaillut. Eli askeleita semmoi vieretysti, jokaselle yks nami ja loppuun kasa nameja.
Tää ajeltiin sit ihan silleen normisti niinkun ollaan tehty. Reilusti yli puolet nakeista jää jäljelle, kamala vauhti sinne loppuun päin ja jäljestys aika epätarkkaa. Ja tässähän oon sitä miettinyt, että mitä tälle tekee, kun on ihan tommonen ja ei jäjrlestä niin hyvin. Mutta näin mä oon tän oppinut.. ja treenaillutkin. Koira jäljestää siis ihan löysän hihnan päässä ja mä tuun kiltisti perässä, vaikka vauhtiakin ois.
— Kolmas jälki oli sit vähänniinku ekan tyylinen. Lähti alkuun vähän turhaa kävelyä, sit kepukan kohalle pidempi hetki seisoskellaan ja aletaan tallomaan. Suoraa jälkeä, eikä semmoi kunnon askelia. Jokaselle askeleelle 2 nakin palasta, tuntu hurjan paljolta, mutta ei sitä nekkua kai muuten sinne maahan saa pysymään. Tääkin jotain samaa pituusluokkaa. Vähän selkä ja reidet muuten kärsii tässä ! :–D
Mä sain nyt harjotella sitä jarruttamista ja ohjaamista tohon tyyliin, miten eka jälki tehtiin. Jokanen nami piti syödä, mutten ihan niin hyvin saanut tehtyä. Pitää pitää molemmin käsin kiinni hihnasta, että jaksaa jarruttaa noin isoa koiraa. (tää kuulemma tehdään normisti yleensä semmosena pikkupentuna..) No, treenataan käsilihaksia:):)
Koiran nenä pitäis saada pysymään koko ajan maassa ja toi vauhti hiipumaan. Toi vauhdin syykin selvis heti, loppupalkkahan se.
Markus vertas tätä samaan, että kai mä nyt meen ennemmin kauempaa hakeen miljoona euroo heti, kun keräilen läheltä euron kolikoita tosi pitkään.. Välähtipä taas, miten älynjättiläinen ollu :–D Eli jälki loppuu ihan vaan niin, no, että se loppuu. Pitää vaan ite muistaa, mihin lopettaa. Eikä sinne mitään ihmeellisyyksiä nyt.
Näitä pitäis tehä hurjat 30 siihen ens viikon keskiviikkoon mennessä, toivottavasti sillon päästään.
Nyt siis ei saada tehdä jälkiä mettässä, vaan tommosilla pelloilla/niityillä mitä lie. Mettäjälkikoira jäljestää erilailla, kun hajut välillä nousee ja nenä ei oo koko ajan maassa, siks peltojälkikoiria ei juuri viedä mettälle. Tää on ihan loogista kyllä, mutta ei tällänen tuu ajattelleeks tämmösiä.
Ja joku 3-5 jälkee kerralla. Sit pitää hankkia/tehdä semmosia jälkimerkkikeppejä. Ja jälkiliina. Ja joku normi kaulapantaki ois iha jees. Välineurheilua?
— Se on jännä, miten tietoa liikkuu niin kamalasti kaikenlaista. Niistä pitäis vaan oppia poimimaan niitä omia juttuja, mitä tykkää itse tehdä ja miten oman koiran saa toimimaan hyvin. Netissäkin vaikka mitä ohjeita, jokanen neuvoo erilailla. Miten niistä nyt sitten alottelija osaa poimia just niitä oikeita? Guugleta nyt vaikka se metsäjälki, tai peltojälki – tuloksia sairaasti.
— Ja jännää sekin, miten koirat on tosi erilaisia. Esim. Kingillä on aina ollu superloppupalkka jäljen lopussa, mutta silti se on aina ollut tommonen tosi tarkka ja rauhallinen jäljestäjä. Okei, sen kanssa alotettiin tosi myöhään tekemään ees yhtään mitään tälläsiä ja pelkästään metässä, mutta silti se ei oo ikinä omannut tommosta vauhtia siellä ja kiirettä loppuun. Tosin sen kanssa ei ollakkaan sen tietyn pisteen jälkeen edetty oikein ollenkaan.
Mutta silti, tää ilta anto taas kauheesti motivaatiota tähän lajiin (mikä oli siis vähän hukassa..), vaikka se joku tuntinen siellä vaan vietettiin, mutta silti.