Ihan ekana supersiisti jutska: Solposta Vuoden 2010 pitkäkarvainen näyttelycolliepentu! SCY:n Pirkanmaan alaosaston colliekilpailuissa siis.
Kokoukseen en harmi päässy mukaan, mutta oli toi ”tittelikin” jo hieno jee.
En oikeesti ois voinu käsittää, että minkälaine ton energiamäärä tulee olemaan tässä iässä, verrattuna esim. Kingiin. Ja se, mitä se vaatii liikunnan määrältään ja muutenkin aktivoinniltaan. Ei olla tehty silleen normi pitkiä lenkkejä parina päivänä (säkkipimeetä yh:<) ja sen huomaa aaaika selvästi koirasta, vaikka muuten onkin ollut jotain pientä puuhaa ja pihassa saa juosta vapaana aika paljonkin. (ja poika sit juokseekin miljoona kierrosta ympyrää jne nauttii elostaan)
Tänää kun on saanu purkaa ja toteuttaa itteään, niin koirapoika on niin onnellisen ja tyytyväisen näköinen kotona. =)
Mut siis asiaan! Tänään päästiin kumminkin liitelemään, vaikka vielä eilen olin ihan varma, ettei kyydit onnistu. Mutta äippyli sittenkin pelasti!:D
Treenailtiin Soolon kanssa keppejä ja puomia ja otetiin yks pieni radanpätkä, mikä oli hallissa jo valmiina.. Keppejä otettiin eka kuuden kepin satsissa ja kun se sujui, niin nyt vinokepeillä ekaa kertaa 12 kepin sarjalla ja meni ihan samaan tahtiin. Mutta huomasi kyllä, että ei olla tehty noin pitkää, koska yritti pari kertaa toisiks viimesessä välissä oikoa jo pois. Mutta pujottelee kyllä näppärästi, kepit aika pystyssä ja soolo ui siellä välissä. Jatkuu vaan ja lisää toistoja, vaihtelua lähetyksiin vähän eri kulmista ja pikkuhiljaa suoristellaan niitä.
Vähän tää meidän sekoittelu – verkot ja vinokepit pöyristyttää onko ihan paras, mutta kotona vaan tehty verkkojen kanssa kesällä ja nyt kun ei niitä olla hyödynnetty, niin vinokepeillä sujunut ja edistyskin on kokoajan nähtävissä!
Puomia tehtiin ensin kahestaan Soolon kanssa etupalkalla ja mä pyörittelin alastulolla. Nää sujuu tosi mallikkaasti. Pitää vaan kiinnittää huomiota siihen omaan vapautukseen – nyt Soolo ymmärtää vaan JES+käsiliike eteenpäin. Pelkkä JES ei saa sitä lähtemään… että ei oo ihan sisäistänyt sitä vapautukseksi sitten.
Myöhemmin taukoilun jälkeen kaveri tuli palkkailemaan Solppanaa. (tai pikemminkin olemaan palkkaamatta enimmäkseen, hömelö ei meinannut oikein tajuta :–D) Nostelin sitä useempaan otteeseen puomille ja Soolo reippaana poikana juoksenteli vaan läpi, mutta pikkuhiljaa se vauhti alko himmailemaan ja poika palailemaan kontaktiasentoon, kun ei sitä palkkaa tullutkaan tuollasesta. Tässä huomasin ihan selvästi, miten se edistyi ihan muutamalla yrityksellä. Ja saatiinpahan ihan onnistunut itsenäinen pysäytyskin sinne, huippua taas onnistuu! Pitää vaan tuossa välillä palailla taaksepäin, tehdä selväksi, että se on se 2on2off asento, mikä sinne PITÄÄ tehdä, ennenkö saa taas mennä ja saa palkkaa.
Omaan asennoitumiseenkin pitää kiinnittää erityistä huomiota edelleen. Mä en saa jäädä sinne taakse junnailemaan, vaikka toisaalta mun ajatuksissa tuntuis tosi loogiselta jarruttaa koiraa sillä, että jään ite himmailemaan taakse, mutta koiralle se on kumminki kontaktilla se vaikeimmista ja sen kyllä huomaa toisaalta sitten, kun juokseekin välillä ihan kunnolla. Pari kertaa siis kokeiltiin kokopuomillakin, mutta ei olla vielä siinä vaiheessa mitenkään, että voitais sitä ruveta tekemään. Paljon treenattavaa nostaen ja pyörittelemällä yhä!!
Radanpätkä oli tooosi helppo. Soolo irtoo hyvin, niin tää oli helppo vauhtirata lukuunottamatta vikaa estettä.. ja tässä oli hyvää treeniä kyllä se, että mun piti itse kiinnittää huomiota mun yhteen ongelmakohdista ohjauksessa, mitä esiintyy aina välillä. Nimittäin se, että liike jatkuu kokoajan ja EN SAA PYSÄHTYÄ KOKONAAN! Viimeselle putkelle viedessä mun oma vauhti pysähty (ku ei ’tarvi’ kiirehtiä mihkää muualle enää), niin Soolo teki kiellon ja alko haukkumaan mulle että mitä ihmettä sä muija tarkotat!! Mut heti, kun jäin ite vähän kauemmas ja sain oman liikkeen jatkumaan (enkä pysähdy putken suulle huutaen turhaan ”putkeenputkeenMENENYT!!”) niin Soolokin menee tosi hienosti. Pieni veto toisella kädellä ja sit putkeen niin meni hyvin.
Tokoiltiin kans vähän nopsasti jotain. Tein jotain tosi tyhmää ja en miettiny yhtään, mitä treenaan ja tein vaan jee kivaa. Oikeesti ei oo mitään hyötyä, kun ei suunnittele mitä treenaa ja miksi. Sit kun menee vähän huonosti, niin ottaa vaa päähä et joo ei osata. :——–D
Hoho, enää en kyl rupee treenaileen tolleen huvikseen et jeejee, vaan MIETIN mitä teen. Tätä oon viime aikoina parantanu huimasti ja kotonakin ennenku alan tekemään vaan, niin mietin ainakin pari juttua, mitä treenaan ja en tee sit just sillä kertaa mitään muuta. Ja mietin kans, että miten treenaan ja mitä voisin tehä, että koira tajuais vähän paremmin tän jutun nytten.
Ei siis tapahtunu mitään ihmeellistä, enkä hermonnu siinä hetkessä, vaan itteäni ärsyttää vaan jälkikäteen kun sählään vaan huvikseni. Soolo edistää seuraamisessa, taas. Se oli jo välillä oikeesti tosi jees… muttaaa ehkä tää tästä. Korjaustoimenpiteitä nyt.
Paikallamakuuta. Tää oli pääosin niin hienoo. Menin hallin toiseen päähän, Solppa makailee vaan rennosti siellä. Mut ärgghh ku se kerran pääs nouseen sieltä ja tassutteleen perään. Mut silleen tyytyväinen kumminki, pääosin tosi rauhallisenaktiivista makailua ja kykeni makoilemaan, vaikka joku muu teki agilityä vieressä! Jeejeejeee.