surkeet tokoilijat

Suunnattiin Soolon, sekä Auroran koirineen kanssa tänään Muurameen tokokokeeseen. Oli ihanaa, kun koepaikalle ajoi kotoa vain jonkun 10min! Tuomarina oli Mauri Pehkonen, joka on joskus ennenkin ollut tuomaroimassa meidän alokkaan kokeessa.

Paikalla makaaminen 5 – Soolo nousi istumaan ajan puolivälillä ja oli kuulemma muutenkin hieman levoton. Täytyy nyt vaan tehdä noita piiloon menemisiä tosi paljon kaikkialla.
Seuraaminen taluttimetta 8 – Pientä ääntelyä ja edistämistä. Pieni poika niin innoissaan, mutta MURR, noi ääntelyt!
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0 – koitin antaa tuplakäskynkin, mutta sinne se vain jäi seisomaan hienosti..
Luoksetulo 5 – pysähtyi melko lähelle mua, meidän heikoin liike, mutta pettymys silti, että tuli noin lähelle. Kiire mamman luo. Pitää treenata lisää!!
Seisominen seuraamisen yhteydessä 9 – jee hieno oli, vähän hassu vika perusasento.
Noutaminen 8 – ihan kiva, vähän tykkäs hölmöillä kapulan kanssa ennenkö toi mulle.
Kauko-ohjaus 10 – hieno soolo! Ei ennakoinut yhtään ja muutenkin näppärästi toimi.
Estehyppy 0 – Soolis juoksi käskyn saatuaan sille paikalle, mistä oli vähän aika sitten noutanut kapulan, öööö? Ei hajuukaan mitä tapahtu :DD:D Nauratti. Kisapaikalla tajusinkin, että tätä ei taideta olla treenattu tositosi pitkään aikaan!
Kokonaisvaikutus 7

Kokonaistulos 117p ja III-tulos, tästä ei nousta kuin ylöspäin! Nyt tietää ainakin, mitä pitää treenata ja minkä treenaamisen voi jättää vähemmälle (seisominen, kaukot, nouto), mutkun ne on niitä kivoimpia! Muutenkin tuntui ihmisillä olleen aika tulosheikko päivä avoimessa, kun yksi koirakko seitsemästä sai ykköstuloksen ja sekin oli juuri 160p :–D
Soolo meinasi taas saada hepulin paikallamakuuseen menossa – yritti alkaa komentamaan mua. Onneksi sain sen kuitenkin tiukasti sanomalla hanskaan ja päästiin aloittamaan paikkis ihan hyvillä fiiliksillä.


Ajattelin, että pettyisin taas pahasti, jos ykköstulosta ei tulisikaan, mutta eipä tällä treenimäärällä! Mulla oli ihan kivaa ja kyllähän tää onneksi meni paremmin, kuin meidän ensimmäinen avoimenkoe. Mua vaan jännittää niin hirmuisesti, että unohdan kehua koiraa ja Soolokin selvästi jollakin tapaa aistii sen.

Tuli sellainen herätys, että meidänhän pitää ihan oikeesti treenata, että saatais tuloksia! Tää koe oli motivaationnostattaja. Edellinen koekäynti ei ihan sitä saanut aikaan, kun seurauksena oli lähes puolen vuoden treenitauko ja masistelu, että meistä ei tuu koskaan mitään!

eroahdistus selätetty

Kirjoittelin joku aika takaperin siitä, kuinka Soololla on ilmennyt jonkin verran eroahdistusta. Yksi koiranomistajan kamalimmista hetkistä, kun kuulee naapurilta; ”Hei, sun koiras on ulvonut täällä koko päivän, kun oot ollut poissa – ajattelin vain kertoa, että se taitaa kärsiä eroahdistuksesta.

collie

Klunks. Apua. Mitä nyt? Mä jäin heti pohtimaan, mikä voisi olla perimmäisenä syynä tälle yhtäkkiä ilmenneelle ongelmalle. En edes tiedä, oliko ulvominen alkanut jo lähes heti omaan asuntoon muutettuani, vai vasta myöhemmin? Naapurissa asuva koira haukkuu ohikulkijoille jonkin verran, mutta Soolo ei tätä kuitenkaan onneksi yleensä tee, eikä innostu kuultuaan haukkumistakaan.

    Tekijöitä, joiden oletan vaikuttaneen Soolon ahdistukseen:

  • tottunut olemaan koko ikänsä Kingin kanssa, nyt joutuukin olemaan yksin, yhtäkkiä
  • muutto uudelle paikkakunnalle, uusi asunto ja ympäristö –> stressitekijöitä!!
  • seurana on yleensä ollut myös monta kissaa
  • tylsyys pitkinä päivinä
  • liian lyhyet lenkit aamuisin (minäkö aamu-uninen?)
  • hiljaisuus

Aluksi hieman kiertelin ongelmaa ja otin Kingin tänne mun luokseni asumaan muutamaksi viikoksi, isäni ei kuitenkaan tykännyt tästä järjestelystä (Ai miten niin on vaikea elää ilman koiraa, kun on kymmenen vuoden ajan tottunut sen läsnäoloon?).
Kokeilu toki toimi, mutta ei pidemmän päälle – pian Kingi olikin jo poissa..

Aloin myös kiinnittämään huomiota asioihin, joita en aiemmin ollut miettinyt. Soolo tulee ovelle vastaan ihan hirmuisen iloisena, hyppii syliin, nuolee naaman ja ei päästä silmistään. Tulee häseltämään aina eteiseen, kun olen siellä. Kaikki käyttäytyminen ilmentää: Mamma, ethän vain jätä mua? Enkä ollut tajunnut tätä ollenkaan ennen naapurin vinkkiä.

Selailin ympäri nettiä, sain mm. Melissalta monia hyviä vinkkejä eroahdistuksen kanssa elämiseen. Netistä löytyy monia hyviä ohjeita eroahdituksen kanssa painiville, mm. tämä ja tämä.

Selaillessani esille tuli myös Thundershirt -mantteli. Epäilin sen toimivuutta hyvin paljon, mutta mielenkiinto heräsi entisestään saadessani lukea yhä useammasta blogista siitä, kuinka hyvin se oli toiminut. Kävin lopulta vinkkien orjana hakemassa meillekkin sellaisen.

eroahdistus, thunder shirt

Ongelmat ratkesivat samantien. Soolo lähes juoksee syliin, kun kutsun sen luokse aamuisin pukemaan manttelia päälle – sen mielestä se on niin kiva! Oli niin helpottavaa kuulla naapurilta kerrankin poikkeava vastaus jo hieman tutuksi käyneeseen kysymykseen: ”Onko Soolo ulvoskellut kamalasti tänään?”

Oli ihanaa, kun naapuri ei sen jälkeen ollut edes tajunnut, että mulla on koira täällä ollut koko koulupäivän yksin. Koira ei ollut ulvonut välillä ollenkaan, vaan ollut ihan nätisti. Soolon käyttäytyminen lähtiessä ja kotiin tullessa on myös rauhoittunut huomattavan paljon.

— En kuitenkaan halua ylistää näin paljoa pelkkää manttelia, vaan varmasti isoina osatekijöinä on olleet myös päällä oleva TV, Soolon lukitseminen vain yhteen huoneeseen, piilotetut namit ympäri huonetta (+ limppapulla täynnä naksuja!), mehukkaat luut ym..

Mielestäni me päästiin tästä ongelmasta melko helposti yli ja nyt jatketaan tällä rutiinilla. Välillä pyrin jättämään Sooloa lyhyiksi ajoiksi myös koko taloon yksikseen, jotta tottuisi siihenkin taas.
Olen lueskellut niiiin monesti paljon vaikeammista tapauksista ja ennen tuntui, että ihmiset jollakin tapaa ylireagoivat näihin juttuihin – mutta parhaitenhan tämänkin asian hoksaa, kun osuu omaan nillkkaan.
Saa myös nähdä, mitä tapahtuu ensi syksynä, kun todennäköisesti muutetaan taas eri kämppään. Nyt ei kuitenkaan tarvi murehtia!:)

soolo
Soolo 3 vuotta sitten, vuoden vanhana. Kai se on vähän miehistynyt?

leikki-ikä koko ikä

Ihan tavallinen päivä muiden joukossa, mutta yksi juttu teki siitä erityisen! Soolo ei oo yleensä leikkinyt muiden, kun Kingin kanssa kunnolla.
Tän vuoksi musta oli jotenkin erityisen ihanaa, kun koulukaverin koira Aada ja Soolo innostuivat telmimään meidän tehdessä koulujuttuja!

Tämmöstä meininkiä meidän ilta;


näyttely ja agilitykuulumisia

Viime sunnuntaina oltiin Jatin agikisoissa, joissa kahdella ekalla radalla tuli ihan tyhmiä virheitä – Soolo oli niin innoissaan, kun ei ollut hetkeen päässyt taas kisaamaan ja treenaamaan agilityä. Tuli samankaltaisia virheitä, kuin mitä tuli silloin, kun aloitettiin kisaamaan: Soolo tulee käteen kiinni ja ei lukitse esteitä kunnolla.
Viimeinen rata oli sit hieman parempi, mutta sielläkin virhe kepeille menossa ja yksi rima tippui tyhmän ohjaajan takia, mulla valssit ihan myöhässä ym huonoa:D Huomaa, että ei olla treenattu juurikaan!

Tän yhden radan kehtasin jopa ladatakin nettiin, muissa ei ollut ihan hirveästi nähtävää:D Ratojen jälkeen tein Soolon kanssa myös hieman tottista, mikä oli treenien jälkeen ihan törkeen hyvää, vaikka ite sanonkin! Tosi hiljaista ja tarkkaa, sekä paikkiksessa oli vielä ihan hiiren hiljaa:>


Jyväskylä agility 16.02.2014 from Evie Rekola on Vimeo.

Tänään käytiinkin sitten Jyväskylän KV -näyttelyssä. Soolosta kyllä huomasi, että meillä on ollut näyttelytaukoa kolme vuotta, koska esiintyminen ei ollut ihan vahvinta mahdolista. Tuomarina oli Marianne Baden.

Soolo yritti komentaa mua, otti miljoona kenguruhyppyä ym ”kivaa”.. vähän se sama juttu, mikä tulee sillon tällöin muutenkin meillä esiin, hallintaongelmia. Tähän lisätään vielä se, että kehässä en uskalla komentaa ronskemmin, että uskoisi..
Kyllä hävetti tulla kehästä pois, kun tiesi, että tuo pelleily on tismalleen siitä kiinni, että koira sikailee ja luulee saavansa käyttäytyä miten vaan..


Tästä sikailusta huolimatta saatiin erinomainen ja sijoituttiin vielä isossa avoimessa luokassa neljänneksi, mikä oli musta ihan huisia, enkä olis voinut odottaakaan sitä. Tuomari kehui vielä erikseen, että Soololla on todella hyvä rakenne, mutta käyttäytyminen niin kamalaa, että ei voi sijoittaa paremmin – kannusti tulemaan uudestaan treenin ja kurinpalautuksen jälkeen!:D

Arvostelu: ”Certainly not used to be shown. Nice shape of head. Well set ears, which he carried a bit too high. Good neck & topline. Well angulated. Well set tail. A bit high on hocks. Very effective but not elegant mover. Absolutely not in coat today, but with full coat he would be much more elegant.”

Onneks ens viikolla ja viikonloppuna on jälleen agilityä, taidetaan jättää nää misseilyt kaikesta huolimatta joillekkin muille..:D

jyväskylän agikisat & videot

Marraskuun viimeisenä viikonloppuna käytiin Jyväkylän JAT-tilassa kisailemassa neljän startin verran. Kaikkia videoita en ole jaksanut latailla nettiin, mutta laitoin kuitenkin osan niistä.

Ensimäisellä radalla hyllytettiin heti kolmannella esteellä, kun Soolo haki keppien sijasta hienosti putken:D
Toisella radalla olin iloinen hyvin menneistä kepeistä ja niille hakemisesta, mutta oman ohjausvirheiden vuoksi saatiin muutama virhepiste. Videolta näkee niiiiin hyvin kaikki tyhmät jutut, mitä tuolla tekee. Musta on kivaa olla kakkosluokassa, koska nyt joutuu oikeesti jo hieman miettimään enemmän, että miten ohjaisikaan, kun nuo radat ei olekaan ihan niin suoraviivaisia, kuin ykkösluokassa.

Sunnuntaina ensimmäiseltä radalta kukaan ei saanut nollatulosta, jonka jälkeen tuomari pitikin kaikille säkäluokille ”kurinpalautuksen” ja antoi vähän vinkkejä ohjauksen suhteen ja käski kaikkien tehdä kyseinen rata treeneissä 😀 Meille harmittava vitonen kepeiltä, kun Soolo jätti viimeisen välin pujottelematta (taas!!) ja no, olihan toi rata aikamoista pelastelua noin muutenkin!

Viimeisellä radalla ei taasen tapahtunut mitään hienoa, vaan sählättiin urakalla:D Omat ohjaukset myöhässä ja koirakin tekee tyhmiä juttuja: jättää esteen suorittamatta, vaikka suora linja sille yms. Mut yks juttu siellä oli, mistä olin tyytyväinen: osasin, tein ja uskalsin tehdä ihan supertoimivan persjätön!! En oo uskaltanu tehä niitä oikein kisoissa aiemmin, mut nyt kyl teen! 😀

Seuraavat kisat onkin sitten vasta ensivuonna, joten tähän oli hyvä päättää tämä kisakausi. Me saavutettiin meidän tämän vuoden tavoite, eli jee ollaan kakkosissa! :>>>

kakkosluokkalaisiii!!!! :>

Ollaan saatu nyt vähän aikaa masistella meidän TOKOn AVO-debyytin jälkeen, mutta tänään sille masistelulle tuli ja TULEE stoppi!

Soolon kanssa siis ilmeisesti kuitenkin mentiin vähän liian aikaisin avoimeen, ainakin maneesi-sellaiseen. Meidän vanhat ongelmat oikein pomppasivat taas esille (mun komentaminen, ym..), joten taidetaan pitää nyt suosiolla hieman taukoa tokossa kisaamisesta. Me keritään kyllä vielä. Nyt on vaan ollut niin kamala hönkä päällä, että muka pakko saada kaikkihetinyt!
Soolo on fiksu koira ja tunnistaa tilanteen, enkä pääse puuttumaan mihinkään kisatilanteessa. Itse olen vielä ihan kamala jännittämään tokokisoissa. Eli treenataan nyt vaan hyvällä mielellä ja mietitään niitä kisoja sitten taas hetken päästä. Pääpiirteittäin Soolo oikeasti osaisi kaiken, mutta tuo hallinta nyt vaan saatava mukaan takaisin. Ja ihan totta: mä en ole edes kauheasti treenannut; mennyt vain asenteella ”joo kyllä me osataan”. No, eipä kaikki temput menneetkään kisatilanteessa, niinkuin treeneissä.. Onneksi on agility!!

Matkattiin siis sunnuntaina taas Lempäälään kisoihin. Mielessä oli, että reilun kahden viikon treenitauon jälkeen Soololta ei varmasti puutu intoa ja energiaa, joten oletin ensimmäisen radan olevan vähintäänkin virtaa täynnä. Lähdin kuitenkin radalle taas sillä asenteella, että ”me kyllä osataan tää homma, eikä meitä pysäytä mikään!”
Mietittiin, että kauankohan toi mun ”taika” kestää? Onnistunko mä aina, kun päätän niin? Heh, en usko ihan:D
Mä olin niiiin onnellinen sen jälkeen, kun tulin maaliin! Heti oli kyllä pakko kysellä, että eihän yhtään rimaa tippunut, eihän?! ME TEHTIIN SE, OLLAAN VIHDOIN KAKKOSISSA!

Osallistuttiin samana päivänä vielä kakkosten radalle, vaikka jouduttiinkin odottelemaan. Ihmeekseni rata ei kyllä tuntunut kovinkaan paljoa vaikeammalta, kuin mitä on tähänkään asti tehty kisoissa. Tääkin suju aika nappiin! Saatiin siis 5vp, koska Soolo ei ottanut puomin ylösmenokontakteja. Oliskin ollut vähän liian nannaa, että oltais tehty vielä heti meidän eka kakkosten nolla:D Toivottavasti nyt saadaankin siellä hetki olla, että pääsen vähän harjoittelemaan vielä !

Puomin ylösmenokontaktit ovat olleet treeneissäkin aina välillä kadoksissa. En ole kuitenkaan tähän asti viitsinyt kiinnittää niihin kovinkaan paljoa lisähuomiota, koska meillähän noita ongelmia ja treenattavia asioita riittää muillakin osa-alueilla. Pidetään nyt kuitenkin mielenpäällä, että jos tämä ilmenee kisoissa useamminkin, niin sitten on alettava keksimään jotakin treenitapaa niiden hyväksi. Itsellä on kuitenkin hanskat ihan hukassa sen suhteen.

Hasse tuli meille samana iltana Korpilahdelle hoitoon – Soololla on nimittäin alkanut hieman ilmenemään eroahdistuksen merkkejä täällä asuessa. Naapurin mukaan itkeskellyt mun koulupäivien aikana aina välillä. Soolo on koko ikänsä tottunut olemaan toisen koiran & kolmen kissan kanssa kotona, joten onhan tämä aika iso muutos koiran arkeen ollutkin – enkä oikein varmaksi tiedä, koska on alkanut, kun naapuri nyt vasta ilmoitteli asiasta (joskaan ei kuulemma haittaa, mutta kunhan tiedän..)
Tämän jälkeen oon jättänyt television auki koulupäivän ajaksi soittamaan musiikkia, välttänyt innostuttamasta koiraa, kun tulen kotiin, jättänyt jotain luita ym järsittäväksi päivän ajaksi. Kingin tänne ottaminen varmasti lopettaisi itkemisen, mutta ei se itse ongelmaa kuitenkaan poista mitenkään, kunhan vain siirtää..
Saa nähä, kuinka tulevat auttamaan. Kesällähän taas asutaan tutussa ympäristössä, mutta tulevaisuuden kannalta olis hyvä saada myös yksinolo sujumaan.

Nyt odotetaan innolla seuraavan viikonlopun kisoja Jyväskylässä ! Kisaaminen on niiiiin kivaa!

toinen LUVA-nolla! Jippii!

Kauan me sitä metsästettiinkin, mutta vihdoin se tuli! Eilen matkustettiin Lempäälään Best-In Areenalle Tamskin agilitykisoihin. Pohjalla vain syyslomaviikon irrottelutreenit ja sitä ennen ties koska. Odotettavissa olikin siis pientä kaasuttelua alkuun.
Kävin tämän vuoksi myös lämppäesteillä, mitä en yleensä tee. Lähtöjä ym. vähän varmistelemassa.

Ensimmäisellä radalla oli ensin hyppy-rengas-pituus-KEPIT suora, joten arvatenkin kaasuteltiin keppien ohi reippahasti eikä Soololla tainnut edes käydä mielessä hakea niitä. Toinen rata alkoi samalla tavalla ja ylläripylläri: sama virhe toistuu!
Tollaiset pitkät suorat ja loppuun kepit pitää kyllä alkaa ottaa nyt treeniin!

Viimeiselle radalle lähdin sillä asenteella, että nyt meidän on tehtävä se nolla! Pysähdyin vielä lähdössäkin sanomaan itselleni niin, ennen kuin päästin Soolon tulemaan. ”Nyt ohjaat huolella etkä sählää mitään ylimääräistä, me niin tehdään nyt nolla!!”
Tää päätös näköjään toimii mulla aika hyvin, koska viime kerrallakin nolla tuli tällä asenteella. Jeee tää tuntukin siltä, että me liidettiin ja kaikki vaan toimi!

Mulle ois ihan varmaan tullut agimasennus, jos ei oltais onnistuttu tällä kertaa, mutta nyt mulla on kisaintoa vaikka muille jakaa! Haluun uudestaan ja uudestaan pian!!

Nää oli niitä alkukaasutteluja:

collieiden harrasteleiri hartolassa!


Kuva: Kai Karuveha

ÄLÄ HUIDO NIILLÄ KÄSILLÄ!!! NE ROLLAA KU HELIKOPTERI eikä auta MIHINKÄÄ. Ohjaa ja kerro koiralle, mihin mennä!

Olin odottanut tätä viikonloppua taas pitkän aikaa. Mitä uutta annettavaa ihan uudella ihmisellä meille on agilityn suhteen? Toki odotukseen liittyi myös sukulaiskoirien tapaaminen ja kiva yhdessäolo muiden collieihmisten parissa. Vietettiin Soolon kanssa viime viikon lauantai ja sunnuntai Hartolassa SCY:n ja Aktiivicollieiden järjestämällä harrasteleirillä ja treenattiin agilityä riittämiin asti. Kouluttajana meillä oli Pete Huotari, joka oli (vaimonsa tapaan) ihan huippu! En odottanut yhtään vähempää, kuin mitä sain.

Viikonlopusta sai todella paljon irti ja monta asiaa jäi mieleen haudutettavaksi. Viime vuonna tokon suhteen meidän ”nousu-ura” alkoi Oilin pitämien treenien jälkeen. Oili sai mut miettimään asioita eri kanteilta, että miksi Soolo käyttäytyi siten, kuinka käyttäytyi. Voisin vaikka vannoa, että en olisi osannut kouluttaa Sooloa eteenpäin, ellei me oltais tavattu Oilia silloin – joku kerrankin osasi sanoa suoraan, sekä mun ymmärrettävällä kielellä, miten Soolon kanssa pitää toimia. Siltä pitää vaatia, eikä se kuole, jos komentaa kunnollakin. Sille pitää kertoa, että sen käytös on ihan perseestä.

Lauantain ensimmäinen rata oli helpohko. Valssien ajoituksen ja rytmitys oli tässä varmaan se ykkösjuttu. Valssit ei saa valua ja mennä tietyn viivan yli, jolloin ei tarvi ottaa ylimääräisiä askeleita.
Iltapäivän rata olikin sitten jo haastavampi. Radalle sain kivasti tokalle esteelle lähetyksen/”heiton”, joka onnistui oikeasti hyvin, kun mä vaan huolella ohjasin. Soolo siis irtosi sinne! Epäilin rataantutustumisessa, että en malta, mut onnistui! Putkiin lähetyksissä on tyhmä ns. ”vedättää” koiraa, kun voi omalla liikkeellä suoraan viedä sen koiran sinne putkeen. Kädet tikkuina vierellä, ei tarvi mitään tollasia, mitä oon opetellut aikaisemmin. Se oma liike on se tärkein asia, mikä vie koiran putkeen.

Pete sai mut myös ymmärtämään sen asian, että maksikoiran kanssa on välillä mietittävä radalla, pidettävä hengähdystaukoja itselle. Tää rauhoittaa ihan hullusti sitä ajatusta ”kiirekiire en mä ehdi”, vaikka tosiassa agissa ei oo koskaan tota kiirettä. Koira pitää opettaa niin estevarmaksi koiraksi kepeillä & kontakteilla, että ohjaajalla on silloin aikaa itselle. Ihminen ei pysty millään täysenergiseen suoritukseen agilityradalla, jos tälläisiä hetkiä ei ole. Lopputulos: Soololle lisää keppitreeniä, varmuutta umpi ja avokulmaan, lähetyksiä paljon kauempaa. Pidä se katse koirassa, kun lähetät esim eteenpäin hypylle ja rauhoitu tilanteeseen, tee se huolella ja sit sulla on aikaa ihan mihin vaan. Esim. hyppyhyppyputkikepit tsydeemi. Tuntu oikeasti hullun hienolta, kun mä luotin ja oikeasti ohjasin sitä koiraa, agilityä parhaillaan! Putken jälkeen koira haluaa aina ensimmäisenä nähdä ohjaajansa, mieti sijoittuminen.

Tämän päivän rata oli myös kiva. Mun pitäisi uskaltaa tehdä niitä ratkaisuja, mitä rataantutustumisessa mietin – välillä niitä hurjimmiltakin tuntuvia, sillä tälläkin radalla se toimi lopulta parhaiten. Muista rauhoittaa ne tietyt tilanteet, koska mä ehdin kyllä liikkua hyvin joka paikkaan. Unohda käsien olemassaolo nyt vähäks aikaa, laita taskuun tai kropppaan kiinni. Ohjaus ja rata sujuu paljon paremmin, kun en ohjaa lähes ollenkaan käsillä.


Kuva: Kai Karuveha

Viikonloppu meni ihan hujauksessa taas. Mieleen jäi paljon asioita, puoliakaan niistä en varmasti ole nyt muistanut kirjoittaa edes ylös. Myös tokoon sain jotain uutta mietittävää, varsinkin kaukojen suhteen, esim. palkat kauempana itsestä ja etäisyyttä pitää alkaa nyt kasvattamaan melko nopeastikin, mutta tekniikka ei saa kärsiä. Luoksetulon pysäytyksiin Pia neuvoi heittämään pallolla suoraan koiran etutassuja kohti, mä nii uskon, että toi toimii Soolollakin, jos kerran sedälläkin on toiminu !!

Kuvia on tulossa leiriltä, kunhan vain saan ne käsiini jostakin lähiaikoina!

Maanantaina käytiin leirin jälkeen vielä aksailemassa vähän Jämsän porukassa, koska oli Iipun vikat treenit, ennenkuin lähtee Joensuuhun:( Oli ihan huippua taas olla mukana, treenailutkin meni ihan jees, vaikka mehut olikin viikonlopun jäljiltä aikalailla finito agilityn suhteen. Kotiinkin oli niin kiire, että sain elämäni ensimmäiset ylinopeussakot. Tämä tyttö parka oli ihan hajalla siinä vaiheessa.
Soolo on alkanut pikkuhiljaa tottumaan elämään täällä Korpilahdella, eikä naapureiden mukaan ole enää metelöinyt täällä päivisin. Hienoa! Vielä on mukavaa lenkkeillä täällä, kun joka päivä saa uusia lenkkipolkuja. Tokon suhteen ollaan vähän treenailtu yksipuolisesti luoksarin stoppia, mutta josko sen saisi sitten myös kuntoon jossain vaiheessa!


Kuvat: Mira Äikiä

Viikko hurahti nopeasti ja maanantain treeneissä Kaitsu oli pitkästä aikaa pitämässä meille kunnon treenejä. Saatiin taas hyviä vinkkejä, esim. kepeille menoon. Mun ei oikeasti tarvi ohjata koiraa sinne juurikaan, liikkua vaan itse ja antaa koiran suorittaa itsekseen ne – se kyllä osaa! Mä huidon ihan liikaa taas.. Treenien jälkeen käytiin vielä tekemässä uuden treenituttavuuden kanssa tokotreenejä, jotka meni ihan kivasti, joskin pientä ääntelyä taas Soololta havaittavissa, mur. Tekee kumminkin ihan kivasti! Ihan peruskamaa, vanhojen muistelua pienessä häiriössä ym.

eikä kukaan enää pääse meidän väliin

Keskiviikkona päästiin Auroran mukana Killerille tokotreeneihin, jossa siis collieihmisiä lähinnä. Nyt meitä oli viisi ihmistä mukana ja saatiin ihan mukavat treenit aikaiseksi. Tein Soolon kanssa vähän seuraamista, laukun kiertämistä ja siihen stoppia, sekä maahanmenoja edestä makupalan kanssa (näihin pitää saada lisää nopeutta!)

Paikallamakuu uudessa paikassa, uusien koirien kanssa sujui älyttömän hyvin. Soolo oli hiljaa, pääsin auton taakse piiloonkin. Jes, mun luottamus tuohon koiraan kasvaa taas. Pysyy myös, kun muut treenaa, leikittää tms. Ehkä me voitaisiin vihdoin alkaa miettiä sitä BH-koettakin tässä lähiaikoina? Killerin treenien jälkeen käytiin vielä uittamassa vähän koiria ja kävelemässä Riesan ja Roin kanssa. Superihanaa, kun on koirakavereita!

Ja jottei liian laiskoja olla tottiksen suhteen, niin perjantaina käytiin lähikentällä treenaamassa. Soolo teki puun kiertoja ja pysähdyksiä, joskin se ei kyllä yhtään pysähdy nopeasti tällä tekniikalla – mun pitää keksiä jotain ihan uutta sille, että saan sen pysähtymään kuin seinään ja saamaan etujalat ”lukkoon”, koska toi nyt on ihan paska, suoraan sanottuna 😀


Soolosta taas puhuttiin, että ”ompa se kiva collie, mä oon tottunu näkemään vaan sellasia laamoja, joita ei kiinnosta tehä töitä eikä voi motivoida”. Oivoi, Soolo kyllä rakastaa tehdä töitä mun kanssa !

koirat Tehtävä: Etsi Solppis!

Postauksen kuvat: Aurora Bagge

 

jauuuu agiepiksissä on kivaa


Solppis palkintolelu suussaan :3

Eilen jaksoin sittenkin lähteä ajelemaan Orivedelle agilityepiksiin. Kenttä oli tuttu, koska siellä käytiin viime kesänä muutaman kerran treenailemassa. Osallistuttiin vain kilpailevien radalle, joka suoritettiin kaksi kertaa.
Ensimmäisellä kerralla Soolo sai vähän päästellä höyryjä – keppien hakeminen ei ihan mennyt nappiin ja tulihan siellä jotain muutakin toheloitua. Seuraavalla yrityksellä rata tuntui jo ihan agilityltä, vaikka sieltäkin joku virhe napsui! Kontaktit kumminkin toimi tosi hyvin, niin oon tyytyväinen! Ja Soololla oli ihan mukavasti vauhtiakin.
Ihan täysin yllätykseksi me kuitenkin VOITETTIIN :–) Ihan parasta hakea se palkintolelu ja onnittelut tuomarilta!
Kotiin oli kiva lähteä ja vielä kun kotona odotti valmiina paistettuja lättyjä, niin ei vapaapäivä paljon paremmin olisi voinut mennä! Mä niin ootan, että päästään niihin virallisiinkin! Videoita ei nyt tällä kertaa valitettavasti ole, mutta enpähän ole ehtinyt laitella edes MY-leirin treenipätkiä esille, mutta ehkä myöhemmin!

Kisojen jälkeen, kun esteet ym. oli viety kentältä pois menin vielä kentälle tekemään paikkamakuuta. 3min. Onnistui hyvin! Jos tarkkoja ollaan, niin kyllä sieltä kuului jotain ääntelyä hieman vähän, mutta leikitään vaikka, että mä en kuullut sitä, koska se oli niin pientä. Pihassa oon makuuttanut 10min ja sisällä myös jotain 5min pätkiä. Rutiinia tähän hommaan tarvitaan.

Tänään innostuin vielä kuvailemaan Solperosta nämä muutamat posetuskuvat. Koiran turkkia ei oo hoidettu kovinkaan paljoa viimeaikoina, jonka kyllä varmaan tarkempi huomaa näistä, mutta ainakin näkee, että pojusta on tullut jonkin verran miehisempi sen jälkeen, kun ollaan viimeksi näitä pönötyskuvia otettu! <: