Haapamäeltä Tampereelle, äitille. Tultiin keksiviikkona pois. Käytiin maanantai-iltana äiskän kanssa treenaamassa vähän tokojuttuja Hassen ja Soolon kanssa jollakin kentällä rannassa. Molemmat eläimet oli hienoja. Paikkamakuutin Sooloa, sekä piilo, että normi. Aika pitkääkin aikaa, ei mitään ääntelyä. Olin niin tyytyväinen!
Noutokokeilu äitin kapulalla, ihan pätevä. Myöhemmin varasti kapulalle MAMMA TÄÄ ON KIVAA TEHÄÄNKO LISÄÄ. Innokas pikkukollie <3
Tänään oli aika helpohkot agitreenit. Tehtiin suht yksinkertaisella pohjalla jotain pyörittelyjä, useempia erilaisia. Kas kummaa, mitä kaikkea sitä saakaan kehiteltyä muutamalla esteellä.
Vaikeimmiksi jutuiksi mulle Soolon kanssa osoittautuivat suoran putken jälkeen valuvat käännökset. Piti opetella hidastamaan koiraa ennen putkeen menoa ja siten saada sitä kuulolle heti putken jälkeen. Se tulee putkesta niin vauhdilla, et kaarros jää aika suureksi. Mut saatiin paljon pienennettyä pienten ohjauskikkojen avulla.
Henna kehu Sooloksen käännöksiä tällä kertaa tosi hyviksi ja tiukoiksi isolle koiralle? Tai et se kääntyy tosi tiukasti silloin, kun ohjaan oikein. Jänskäää. Mulla on kiva koira ja mäkin osasin ainakin jotain tänään. Ei menty paljoo vääriä, mut ohjauksista sai helposti fiksumpia vähän toisella tapaa, kun ite päässäni raksutin ensin.
Vielä pari Jennan ottamaa kuvaa, harjaamattomasta otuksesta:
Loppulomaa on vietelty ihan kotisohvilta, nukkuen pitkiä yöunia. Tai kävinhän mä perjantaina vielä toistamiseen moikkaamassa Jennaa Jyväskylässä, shoppailtiin kaikkee kivaa.
Tänään vaan lenkkeiltiin metsässä ja lusmuiltiin. Tuli ihan haikee fiilis, rupes siellä aattelemaan, että nää saattaa kohta olla meidän viimeisiä lenkkejä keskellä metsää ja sitä hiljaisuutta. Tulee lumet ja kaikki, talvi. Mut sillon on kyllä kaikkea muuta jännää, mitä voi tehä.
Tokopuolelta ollaan tehty jotain pientä treeniä, mm. kaukoja ja yritetty saada metskua vähemmän ällöttäväksi. Mulle tuli taas innostus, treenataan iltaruuat tollasia kivoja.