missä se päätetään kuka saa sen pienen palan onnea


Agilitykuva: Kai Karuveha, joistakin syksyn treeneistä
Vähän tää kirjoittelu jäänyt taas. Syynä sille viimeviikkoinen koeviikko, nyt vihdoin ohi. Syksy on synkkä, mutta mielen ei tarvi aina olla!

Viime torstaina oltiin totutusti agitreeneissä. Henna piti treenit.
Paljoa mulla ei ole enää mielessä, radat oli haastavia. Varsinkin keppikulma ekalla radalla. Alempana ratapiirrokset by Melkku. Tokalla radalla muistan olleeni iloinen siitä, että pystyin ottamaan soolon vasta pussilta vastaan, kun Henna sitä ehdotti meille. Meillä oli ongelmia keppien kanss, teki samaa kun mölliagikisoissa taas. Jätti pujottelematta :–(
Samoin jäi mieleen se, että MUN PITÄÄ LIIKKUA JA JUOSTA heti kun koira on lukinnut esteen, jos on joku tiukempi paikka. Ehtiän kumminkin tosi hyvin, jos vaan rupeen liikkumaan ite!!



Pari päivää sitten Eeva ehdotti, et lähdettäisiin treenailemaan häiriössä paikkamakuuta ja kaikkea jänskää. Oli kyllä niin hyvä saada pitkästä aikaa vähän treeniseuraa tokoon ja vetää ihan kunnon treenit! Tätä pitäis toteuttaa joskus toistekin! :–) Mukaan lähti Eevan ja Rosen (Soolon serkku, Maple Yard Doomsday) lisäksi myös Melissa&Eetu, sekä Juulia&Voitto. Oltiin Kana-areenan tokohallilla.

Soolon kanssa tein aluksi vähän voikaukoja, jumppailua vaan.
Vielä näissä on paljon töitä, mm. s-m vaihto kaipaa runsaasti vahvistusta, sekä s-i kans vähäsen. Kun saadaan tekniikka kuntoon, sit alkaakin varmaan vaikeampi osuus. Seuraava vaihe on, että koira on edessä suorassa ja sit vielä sitä matkaakin pitäis kasvattaa..
Huomasin treeneissä, että Soolo on oikeastaan melko häiriöherkkä. Se ei kyennyt keskittymään samalla tavalla, kuin kotona. (no ylläri ettei ihan, mutta?) Välillä vaan katteli muualle (kun muut treenas toisella puolella jotain), eikä ollut ihan niin huolellinen liikkeiden kanssa. Ja kun kotona tekee jo monta vaihtoa ilman käsiapua, joten nyt suosiolla helpotin vähän harjoitetta ja autoin paljon. Pitkä tie täydellisiin kaukoihin! En oo kuitenkaan osannut ymmärtää tätä aikaisemmin niin hyvin, koska Soololla on kuitenkin niin hirmu hyvä motivaatio tehdä töitä ja on aina ihan sairaan innolla mukana.

Sit tehtiin ruutua. Tässä Eeva vei lelun Soololle ruutuun, minne se paineli täysillä, niin että merkkinauhat vähän lenteli. Jejejee kivaa!! Toisto.
Sit koitin naksuttimen kanssa hakea oikeaa paikkaa. Oltiin reilusti lähempänä ruutua. Soolo tarjoili väliin jopa merkkiäkin yhen ruutumerkin luokse. Huoh. Mut kyllä me saatiin onnistumisiakin tän suhteen. Pitää vielä varmistaa tota paikkaa, hakeehakee kovasti. Loppuun vielä leluruutu, joka täysillä taas. JEE.

Tehtiin merkkiä vähän. Tää oli kyllä ihan unohtunut, joten treeni jäi lähinnä muistutteluksi. Hassu koira kävi tarjoamassa kontaktiasentoa traktorin renkaalle. XD Yritys on ainakin koiralla kova, siitä ei voi moittia!

Yhteispaikkamakuu. Soolo oli ihan pöppölööö. Sen siitä saa, kun ei treenaa sitä ikinä kunnolla. Ääntä, sellasta vikinää lähti. Palkkailin kumminkin paljon ja en lähteny kovinkaan kauas. Myöhemmin kun tytöt vielä samalla treenas, tein pientä ”piilopaikkista”, olin ehkä pari sekuntia sermin takana ja sit palkkailemaan. Oli hissukseen. Ja pysy kuitenkin kokoajan.
Silti on ihan hirmuisen pitkä matka vielä siihen, että voisin jotenkin luottaa koiraan satavarmasti, esim. kisatilanteessa. Tuntuu turhauttavalta, Soolo kuitenkin muuten osaisi kaikki kisoihin tarvittavat liikkeet tosi hyvin ja tätä mä en oo treenannut siihen kuntoon. Ja en tajua, miksi en ns. vakavissani aloita sitä nytkään..

Saatiin myös hyviä vinkkejä mm. luoksarin stoppien treenaamiseen kiertämisen kautta. ldsaldöäsldäö meinasin hirttää taas koiran, koska sen viretila on niin korkeella ja kuuluu viuräy. Häkissä ulvontaa, koska yhyy yksin ei oo kiva olla eteisessä eristettynä. Tänään en vaan jaksanut välittää siitä, kun oli erihuoneessa. Häkissä siis pidin tauoilla, joita oli kiva pitää monesti, niin oli taas itekin vähän skarpimpana!

Treenailujen jälkeen Melkku heitti mut kotio ja matkanvarrella pyssättiin vielä juoksuttamaan koiria lenkkeillen. Sooloilija keksi vielä lammikon ko. paikasta ja hävetti viedä autoon, kun eläin oli niin likanen ja karvanen kaiken sen jälkeen :–D Mutta Soololla ja Eetulla oli vaan niin hauskaa yhdessä, ne viiletti ympäri kullanhuuhdontapaikkaa. Ne on kyllä aina olleet vähän kun parhaita kaveruksia, kivaaa rähmiä toista!

Kotona ollaan treenailtu aina välillä, kun on ollut sellanen fiilis. Oon koittanu saada maahanmenoa pidemmällä välimatkalla nopeammaksi ja varmemmaksi. (ruutua varten, yhdistän myöhemmin sinne) Oon myös palaillut tunnarin opettamisessa vahvistamaan haistelua piilottelemalla tunnaria pitkään heinikkoon. Soolo niin tykkäs tästä ja se osaa! c:

Kingi sai kotona vielä erikoiskohtelua osakseen, koska alunperin senkin piti päästä mukaan treenaamaan, mutta suunnitelmat muuttuu! :–(


2 vastausta artikkeliin “missä se päätetään kuka saa sen pienen palan onnea”

  1. Nyt vasta luin sun blogipäivityksen 🙂
    Oli tosiaan kivaa ja vois mennä joskus toistekkin tässä talvenkin aikana ku ulkona ei oo niin kauheen kiva treenata 🙂

  2. Juu, sovitaan ihmeessä taas joku päivä treenilöille!! :~~) Saisin toi meiänki paikkiksen sitten treenailtua, tulis ehkä tehtyä kotonakin enemmän ja muutenki ois kiva!:D

Vastaa käyttäjälle Eeva Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *