koukuttava laji

Agility nimittäin. Omasta mielestä ainakin tuntuu siltä, et kirjoittelut on jälleen aika agipainoitteisia. En oo ehtinyt kirjoitella viimeaikoina kovinkaan paljoa: aina oon yrittäny rustailla vähän ylös, joten postaus saattanee olla hieman sekava yhdistelmä näistä palasista.

Täytin 18vee. Autokoulu lopuillaan. Ajokortti tulee helpottamaan mun elämää niiiin paljon! Pääsee liikkumaan, eikä tarvi olla niin riippuvainen kyydeistä. Haluun niin paljon jo sinne ratin taakse!
Koulun suhteen mulla on ollut pari päivää ihan hirmuinen lukumotivaatio päällä, hyvä aloittaa näin loppujaksosta. Koeviikko alkoi tänään matikalla, jossa tein ainakin ihan tyhmiä virheitä. Ei tullut paniikkia.
Biologian kakkonen korotukseen kesällä, kemiankin onnistuin nostamaan, joten tänkin pakko. Vielä ois jaksettava tää koeviikko kertailla jo (ainakin toivottavasti) opittuja asioita. Pitää yrittää panostaa ensi jakson, koska sen jälkeen saa huilata koulun suhteen. (Okei, tää on niin kuultu juttu: sanoo, ja ei tee kumminkaan mitään asian eteen.)

OLLAAN TREENAILTU, aktiivisuustaso on vähän päivästä riippuen. Oon panostanut ja ottanut treenin alle nyt tunnarin ja paikallamakuun. Kukaan ei usko, kun sanon, että paikallamakuun!!
Tein maanantaina treeneissä vähän piilopaikkamakuuta, kun mun piti omien treenien jälkeen jäädä odottelemaan vielä seuraava ryhmä. Jätin Soolon makaamaan ja aluksi palkkailin vaan lähellä ja sitten menin A:n taakse piiloon vähäksi aikaa. Hienosti eläin pysyi, olin ylpeä. Kouluttaja selitti, että söpösti oli alkanut pikkukollien posket ottamaan happea, kun olin menny ekan kerran piiloon.. eli ei se kai ihan rennosti sinne jäänytkään XD. Voi pientä. Se oli silti hieno ja olin ylpeä.
Aksailussa mulla oli pelkästään kiva fiilis, palkkailin paljon ja olin iloisena. Harmitus tuli keinulta: ensimmäisen kerran Soolo menee hienosti, mutta tokalla kerralla jotenkin varoo keinulle menemistä?? Pitää saada varmuutta lisää. Eihän me kovin pitkään tota ollakaan tehty radan yhteydessä.

TUNNARI alkaa edistymään, luulen mä. Oon kieltänyt pari kertaa väärän ottamisesta, koska en keksinyt mitään muutakaan tapaa, millä kerron koiralle, että sen pitää valita se oikea palikka, eikä tuoda mitä vain kapulaa. Soolo ei ainakaan paineistunut kiellosta mitenkään ihmeellisesti.
Soolo toi eilisenkin treeneissä poikseutta oikean palikan. Oon vähän vaihdellut kapuloiden määrä: välillä vain yksi väärä ja välillä kasa vääriä. Jos on ollut useampi väärä, niin ne on olleet lähinnä samassa kasassa ja oikea kapula vähän niistä poispäin. Onnistumisprosentti on ollut oikein hyvä!
Nyt pitää saada hieman rauhallisuutta ja pikkuhiljaa vaikeuttaa harjoitusta, vaihdella kapuloiden määrää yms.
Oon poistanut kapuloista hajua keittämällä, pakastamalla ja heittämällä ne vielä ulos viilentymään. Luulisi ainakin hajut lähtevän, kun vielä annan olla ulkona montapäivää käyttämättä.

—–

12.03: TÄMÄNPÄIVÄN AGITREENEISSÄ oltiin taas keskenään; Melissa, Iipu, Annika ja minä. Tehtiin pientä pätkää, jonka katsoin nopeasti Huin blogista. Tän jälkeen tein keppejä ja hinkkailin kontakteja. Puomin kontaktit suju hyvin, A:lla joku kerta epäonnistui, mutta pääosin hyviä – ei liikoja kuumumisia. Keinulla tein päähänjuoksuja – ideana saada vähän nopeampaa suoritusta keinulle. Näitä pitää tehdä lisää, ehdottomasti!! Lisää varmuutta sinne päähänjuoksuun ja vauhtia keinun suorittamiseen.
Keppejä tein myös yksittäisenä ja parin esteen perään. Avokulma on tosi vaikea edelleen: ensi kesänä opetan sen itse hakemaan sinne avokulmaan vaikka mistä.
Kepeillä tein häirintää, juoksin koiran edelle ja juoksin keppien läpi toisellepuolelle yms. Yllätyin oikeastaan, kun Soolo pujotteli siitä huolimatta superisti loppuun asti! Palkkailin innokkaasti, supereläin. Ei tullut muuten kertaakaan sieltä vikasta välistä pois: uskalsin vedättää vähän ja olla kauempana, kannustaa. Enkä jääny siihen ihan viereen ”painostamaan”.
—–
05.03: VIIME VIIKON TREENEISSÄ Soolo oli tosi pätevä ja radatkin oli ehkä kaikista kivoimpia, mitä meillä on ollut. Sain tehtyä twistin, pimeen putkikulman ja takaakiertoa tässä. Soolo irtosi myös yllättävän hyvin putkeen heti toisen putkeen jälkeen, olin vähän yllättyny!
Kepeille otin mukaan verkot vikaan väliin, ajattelin, että saan siten Soolon paremmin ja nopeammin kestämään isompaa vedättämistä ja kitkettyä pois sen vikasta välistä pomppimisen, tai ainakin ehkäisemään, ettei se nyt tekis sitä hetkeen. Vedätinkin, luottaen vähän liikaa verkkojen toimintaan, solppis nimittäin pomppas sieltä välistä ekalla kerralla sillai MAMMA TUUN PERÄÄN. Eli pitää malttaa opettaa sille varmempi pujottelu, ennen kuin uskaltaa jättää yksistään pujottelemaan ja irrota nuin paljon.
Kaitsu kehui, että Soolo menee ihan superhyvin silloin, kun se ei kuumu liikaa ja oikeasti liikun ja juoksen!!! A:n kontakteilla taas vaan Soolo kuumui treenien aikana niin, että tulee se tuttu komennushaukku. Jollakin se pitäisi saada varmemmaksi suorittajaksi A:nkin kontakteilla.

PS. Mun koira on sairaan söpö. Se on änkenyt syliin varmaan viis kertaa tänkin aikana, kun oon yrittäny kirjotella valmiiksi. En voi vastustaa, toinen haluu. Ja kingi otti yks päivä mallia siitä ja teki noin, vaikkei oo ikinä 8v aikana tehnyt niin. Eläin on myös hölmö, kun vierittää tennispallon sängyn alle vähän ja yrittää varmaan 10min saada sitä yhellä tassulla sieltä pois….