Koiraleiriporukan dementikot kokoontui ja valtas längelmäen viime viikonloppuna ja nyt vaivaudun kirjoittamaankin jotain ylös:).
Mukana oli Henriikka&Unni, Aino&Eppu, Anna&Miina, sekä Emma&Panda!
Lauantai-iltana treenailtiin vähän aksaa. Soolon kanssa tehtiin kontakteja – näissä taas jonkinlaista edistystä havaittavissa. Stoppailee, kun nostetaan puomin alastulokontaktille ja stoppas sillonkin, kun meni puomin päälle. Tuli kyllä läpikin sieltä pari kertaa, äh. Ja kun taas niin varamana kokeiltiin koko puomia, niin sieltä läpijuoksuna ja sit peruutellen takasin alastulolle. Mutta monta hyvää, onnistunuttakin suoritusta, jeeje:)
Kepit meni hienosti!! Ekaa kertaa vinokepeillä pystyt kepit, tai ainakin ihan melkein niin suorat ku osasin ne laittaa :–D Mutta olin niin sairaan tyytyväinen siihen! Nyt pitää tehä vielä 12 keppiä noilla vinokepeillä enemmän, mutta kuulemma voitais joskus pikkuhiljaa yrittää siirrellä ihan normikepeillekkin, kunhan ne 12 eka menis näppärästi myös. Niitä ei kumminkaan viittitty ruveta jankkaamaan sit enää.
Lopuks tehtiin pieni pätkä parilla hypyllä ja putkella. Siinä joku semmonen jännä ohjaussysteemi, mikä menikin kyl ihan hyvin. Ekalla kerralla en ottanu tarpeeks hyvin koiraa mukaan hypyltä, niin valu vähän pitkäks, mutta tokalla jo ihan super. Ja siihen loppu.
Sunnuntaina käytiin vähän treenailemassa tottista. Otin vähän kaikkea ja jälleen ehkä vähän liikaakin, mitä nyt jälkeenpäin treenailusta ajattelee.
Mut ARRRRHGGGH. Toi ton haukkuminen on vaan jotain niin ärsyttävää. Jotenkin oon siedättyny ite sille, etten puutu niin pieneen, vaikka joka ikiseen äännähdykseen pitäis rauhottaa se siihen tilaan, et se pystyy tekeen töitäkin ihan tarkkaan ja keskittyneesti.
Ja silti jankkaan jotain paikkista siinä, vaikka ihan turha ja menee vaan huonommaks, kun on noin korkeessa viretilassa tuolla.
Ja kun se on puhdasta komentamista mua kohtaan, eikä mitään muuta. Mä oon oon ite osaks opettanu sitä tohon käyttäytymismalliin – tietenkin tahtomattani, mutta kun ei osaa vaan olla, jos toinen haukkuu siinä ja vaatii tekemistä.
Aina rupeen jotain tekemään, kun sieltä alkaa puksua. Tyhmä:)
Jotenkin se nyt häiriön kanssa teki tuota taas niin paljon enemmän, tuntu että ollaan menty takapakkia vaikka kuinka. Ollu niin pitkään semmonen fiilis jo, että se on ihan suht hiljaa… Ja nimenomaan ne välit, kun ei tehdä mitään, niin on näitä komentamisvälejä. Pitäis ottaa tohon nyt vaikka joku sairaan tiukka linja, että jos sieltä tulee niitä puksumisia, niin kaikki tää kiva loppuu tasan siihen, eikä tehä enää mitään.
Mutta niin. Seisomisesta heittopalkka taakse, stoppaa hyvin. Maahanmenokin loisto. Luoksetulo ois saanu olla nopsempi heti alkuun (tein vauhtiluoksarin). Ja se paikallamakuu… noh, pääasia että loppuun sain monta onnistunuttakin suoritusta ilman komentamista (paikallaan pysyy, ei niinkään nouse tms, mutta se äänenkäyttö hallintaan!!).
Mietin, että olisinko voinu käyttää lelua palkkana paikkamakuussa.. Oon jotenkin ajatellu, että se nostattaa koiraa liikaa, huomasin kuitenkin tänään, että se oli ihan hiirenhiljaa makuussa yli puoliminuuttia lelupalkalla. Mutta ehkä se sitten vaan jotenkin patos sitä energiaa sillon, eikä sekään oo toisaalta sit hyvä. Kotona kumminkin treenaillaan ihan peruskuivamuonan kanssa tätä, ettei oo liian hyvä palkka ja sen kautta tuu tota samaa ongelmaa sielläkin. Oisin vaan voinu alkaa treenaileen tätäkin jo paljon aikasemmin kunnolla.. Mutta nyt taas yritän sit välillä hosua liikaa ja edetä jnejne. Mutta ehkä tää tästä!:) Seuraamisiin olin ihan tyytyväinen myöskin.
Mutta noin muuten oli ihan niiiiiiiiiin kiva viikonloppu, lenkkeillä ja olla muutenkin ja kaikkea:–) Kiiitoos tytöt!<: