kumpaa sinä kaihdat yksinäisyyttä vai laumaa


(c) Viivi Saarkko

Eilen oltiin Jämsän nuorten koiratyttöjen kanssa miittailemassa Rapulammella. Alku näytti tosi huonolta, luultiin päiväl jo, että ei lähdetäkään ollenkaan, ku vettä tuli niin paljon. Ilta oli kumminkin mitä parhain sään kannalta, niinpä päästiin Elisan kyydillä mukaan koiratyttöilemään. Mukaan oli lähtenyt kymmenkunta ihmistä ja vielä vähän enemmän koiria.

Käytiin ensin yhdessä pienellä lenkillä metsikössä ja sen jälkeen grillailtiin makkaraa, juteltiin, kuvailtiin ja koirat hilluivat siinä vieressä yhdessä. Soolo sentään kävi muutaman kerran katsomassa muakin, että oonhan vielä mukana, vaikka otus olikin ihan innoissaan kaikista kivoista kavereista!
Yhteiskuvaa otettaessa olin positiivisesti yllättynyt siitä, että Soolo osas jopa olla paikallaan istumassa, vaikka vieressä oli se kymmenen koiraa melkein iholla. Aika oli tosi lyhyt mitä oli, mutta silti! Pidemmän päälle sitä rupes vähän keskittyminen herpaantumaan (ja mulle komennushaukku), mut ihan tyytyväinen kummiski!

Miittailun jälkeen mentiin vielä kaverille yökyläilemään. Solppis oli ihan mahdoton – yritti astua Tuikkua jatkuvasti, vaikka mä komensin ja kielsin sitä, ainakin omasta mielestä tein selväks, että toi ei oo todellakaan ok, narttukaan ei osaa komentaa ite ollenkaan. Elisa sit vähän kolisteli kattiloiden kansilla kun hyppäs toisen selkään ja samalla kiellettiin – tätäkin sai tehä uskomattoman monta kertaa, ennenkö meni perille, mutta loppuilta saatiiin sit melkein olla rauhassa ja siinä vaiheessa tehos jo kiellotkin, että sinne selkään ei todellakaan hypitä koko ajan. Kingi taas olis ollut varmaan monta tuntia tollasen käsittelyn jälkeen ihan paineissa ja saanu kamalan hepulin, se kun välillä pelkää jopa metallisten ruokakipon ääntä, niin saati tollasta sitten. Mut eipä oo yhtä herkkis poika toi Solpero..
(OK, hyvät koirankoulutuskeinot meillä!! sorry) Manun kanssa niillä tuli kerran vähän kärhämää – siinä mentiin nopsaan ite väliin ja tilanne räjähtikin tismalleen siinä vaiheessa, kun ite menin säätämään väliin, ettei tulis tappelua. Mut jälkeenpäin pohdittiin, että ehkä tilanne oiskin ollut varmaan vältettävissä – ei ois tosiaan ite menny mtnkään väliin siinä vaiheessa, kun toiset alko nosteleen hampaitaan. Ihan uutta mulle tosiaan tällänen, että Solperostakin tulee tollasia piirteitä esille, kun on ihan väsyneenä. Ne on niin samanikäsiä Manun kanssa.
Pääasiassa vierailu kumminkin meni tosi hyvin ja koirat oli kivasti näistä parista jutusta huolimatta. Solppiksella ainakin oli superkivaa ja mullakin! :–) Kiitos tytöt!!




(c) Viivi Saarkko

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *