Hoh, koskakohan mä viitsisin harjata ja hoitaa noiden eläimien turkit ihan vimpan päälle siisteiksi, oisko innokkaita?
Bloginpäivitysfiilis on vähän kadonnut, mikä ei sinänsä haittaa, koska oon saanut jopa luettua kokeisiin koneellaolon sijaan vähän normaalia enemmän. Oon myös treenannut tokoa, sekin on kai ihan hyvä juttu.
Mulla on jopa suunnitelmia lukion jälkeisellekkin elämälle, unelmia. Vaan mä koen, että ne on saavuttamattomissa. En oo tarpeeks hyvä. Oon ollut laiska. Kakkosvaihtoehtojakin on, mutta mitäpä jos se ei oo sitä, mitä mä oikeasti haluaisin?
Oon lenkeillä pohtinut välillä, että tää meiän elämä on oikeesti ihan kivaa. Kohta ei oo enää tätä samaa, mitä on aina ollut. Kohta mä muutan täältä pois, en enää tallaakaan samoja lenkkipolkuja päivästä toiseen. Miks mä oon niin usein ajatellut, että tää paikka on ihan tyhmä, kaukana kaikesta? Oikeasti täällä on ihan kivaa, osaa vaan ajatella. Musta tuntuu myös tosi haikealta, että kohta mulla ei välttämättä olekaan enää kahta koiraa, vaan yksi. Isi todennäköisesti haluaa pitää Kingin itsellään täällä. Miten mä ees pärjään jokapäivä ilman tota ihanaa pappaa?
Okei, kaikkeen tähän on vielä paljon aikaa. Mä oon vasta lukion kakkosella, ehkä mun pitäis miettiä ennemmin jotain kirjoituksia ja kriisittää niistä, tai jostain parin kk päässä olevasta inssistä. Mä oon kumminkin vielä kauan kotona.
Asioista tassuttajiin. Soolo söi tässä vähän aikaa Jahti&Vahti energia ruokaa, sitä samaa, mitä Kingi syö kaiken aikaa. Tämä siksi, että Happy Dog loppui ja mulla ei ollut heti rahaa tilata uusia säkkejä. Soololle ei ilmeisesti ollutkaan kovin hyvä ratkaisu, sillä sen tassunpohjat alkoi oudosti punertua. Ajattelin tän johtuvan vaan ainoastaan näistä märistä keleistä ja talvesta ym, enkä sen kummemmin ihmetellyt, kun muuten koira oli ihan ok. Kingillähän ruoka toimii.
Nyt kun taas ollaan syöty Happy Dogia pidemmän päälle, niin tassunpohjatkin on taas paljon normaalimmat, ei ihan vielä puhtaan valkoiset. Oletan, että syypää olikin ruoka, eikä ilmasto. Vieläkin silti mietityttää, et MIKSI sille tapahtui noin ja mitä punainen oli..??
Tokon suhteen kaukot ja metskun pito alkaa edistymään! Metallikapula on ollut hyvinhyvin ällöttävä solppanan mielestä, sillä on tullut sellanen murrurr joku kommentti aina sitä nostettaessa, sitä on saatu vähän pois ja nyt nostaa reippaammin maasta. Naksutellen ollaan tässä edetty. Haluan kuitenkin, että se RAKASTUU tuohon hommaan – tehään siitä tositosikiva juttu!
Kaukoissa on vielä paljon tehtävää, välimatkaa ei oo vielä nimeksikään, mutta oikeat liikemallit alkaa olla pikkuhiljaa hallussa! Nyt kehtasin jo ehkä vähän videomateriaaliakin niistä ottaa, kun enää ei olla ihan siinä naminenässä -vaiheessa. On näitä kyllä treenattukin, aina silloin tällöin. Meillä on tuossa koiran takana peili apuna, jotta näen, että liikkuuko ne takatassut siellä. Ja joo, tää on sitä kalsarikaukoilua..
Mä niin odotan sitä kaikkea, mitä ens kesä tuo jälleen tullessaan. Agikisoja, leirejä, töitä, aurinkoa, kavereita. Lämpöä. Talvella on tosin kiva istahtaa takan eteen, kattella loimuja ja lämmitellä tässä jäätävässä talossa.
Kuulin eilen ikävän uutisen Soolon sedästä. Nemo oli jouduttu lopettamaan toisen kyynärän kipuilujen vuoksi. :–( Nemppa näytti niin hienolta sedältä videoita ja kuvia katsellessa. Muistan aina, kun ihastelin kyseistä koiraa videoilla, ennen solpposolppista.. Tässä samalla alkoi hieman oma koiruus mietityttämään: toivottavasti ei ole kovin herkästi periytyvää, koska Soolon isälläkin on toisessa kyynärässä nivelrikkoa. J
Hmm, toisaalta järki sanoo, että ei ole mitään järkeä lietsoa oman pään sisällä ja pelätä turhaan etukäteen, että omallekkin rakkaalle koiralle kävisin noin, mutta silti en voi olla ajattelematta, että mitä jos sekin alkaa joku päivä oireilemaan..
Täytyy vaan nauttia elämästä ja rakkaan eläimen seurasta täysillä, sillä eihän sitä tiedä, vaikka eläimelle tapahtuisi ihan mitä vaan. Voinhan mäkin jäädä huomenna auton alle. Se on silti paras. Kingikin on paras. Eikä koiraa voi pitää pumpulissakaan, eikä maailma parane murehtimalla sen paremmaksi!
”Älä pelkää epäonnistumista niin paljoa,
että se estää sinua kokeilemasta uusia asioita.
Pelokkaasti eläen lopussa ajattelemme:
olisi pitänyt, olisin voinut ja olisin osannut.
Louis E. Boone”
Voi Evie 🙂 söpö teksti!
Hiiiii kiittipiitti!8))
Voi vitsi, tuo alkupätkä olisi voinut olla mun näppikseltä. Tavallaan tahtoo siirtyä elämässä eteenpäin mutta ei toisaalta haluaisi luopua kaikesta, mitä nyt on. Tutusta, ehkä aika helpostakin elämästä. Kivoista lenkkireiteistä ja hassusta neljän turren laumasta. Oudointa on, että näin on ollut jo vaikka miten monta vuotta, ja nyt tilanne muka muuttuu eikä ehkä ole osannut arvostaa aiemmin kaikkea tätä. Hmm. Elämästä voi tehdä aika vaikeaa, kun pohtii tarpeeksi 😀
Moi!
Pakko kommentoida….sekä Kimillä että nyt Rosellakin on nuo tassunpohjat, siis ei anturat vaan iho ja karvat siellä välissä ruskeanpunertavaa…oon kans miettinyt mitä se on ku ei vaivaa kumminkaan mitenkään…onko se meilläkin sit ruuasta riippuvaa….
Hmmm…..en tiennyt tuosta Nemon kohtalosta…no Rosella sit melki samat riskit ku Soololla..kumminkin Rosen enoista kyse…mut ei täs aleta pelkään tosiaan 🙂
Sirkku: niimpä, toisaalta tekis mieli astua pari askelta eteenpäin, ehkä vähän aikuistua. Mut silti haluaa toisaalta olla se sama pikkutyttö, mikä on aina ollut ja olla samassa tutussa ja turvallisessa ympäristössä.
Ehkä pitäis vaan mennä letkeesti virran mukana, eikä pohtia niin paljoa!:D Toisaalta, oiskohan elämä silloin vähän pinnallista ja se vaan menis huomaamattaan ohi jos ei pohtis asioita yhtään? Hehe, vänkää:D
Eeva: hmmm jänskää, en kyllä tiiä yhtään! Sololla noi on kumminkin nyt häipyneet aikalailla kokonaan, että olettaisin, mutta en voi tietty tietää mitenkään:D Mut just noi tassukarvat punersi, mutta ei se varmaan mitään kovin vakavaa oo kuitenkaan – huomaa vaan kun leikkelee kynsiä:) Joo, turha pelätä etukäteen, sit ehtii tekemään sitä, jos sattuukin omalle kohdalle..
Sama myös Soolon isoenolla Kaapolla, tassunpohjien karvat punertaa, mutta vain etutassuissa. Ne on kyllä joka talvi tuollaiset, ja oon ajatellut, että jotenkin tiesuolasta vois johtua? Nyt ovat olleet vaaleammat, kun olen vähän rasvaillut. Mutta en sit tiedä, kun Rosella ja Soololla myös samaa.. Kesällä vaalenevat ”normaaliksi” 🙂
Ja noista rikoista, niistä ei oikein ikinä tiedä, milloin tai miten ne tulee.. Ikäviähän ne on, varsinkin kyynärissä, koska koirahan on etupainoinen. Mutta antaahan pojan leikkiä, toivotaan ettei ole periytyvää sorttia 🙂 Rapsutukset Kingille ja Soololle!
Hmm, toikin vois tietty olla yks selitys! Meillä vaan ei kuljeta kovinkaan paljoa suolattuja teitä talvella, kun niin kaukana kaikesta asutaan 8—) Rasvailua mä en oo harrastanut, vaikka joskus vois kyllä olla ihan hyväkin! On tää kyllä nyt mysteeristä:DD
Juu, leikkiä ainakin saa ja mennä niin paljon kuin tykkää vapaana, vauhtiahan ipanasta ei uuvu :–) Rapsutukset myös isoenolle!!
Heh, Rosen tassukarvat alkaa oleen taas valkoiset ja mitään ruokinta- tai muuta muutosta ei ole ollut :-O
hahah, no jänskä:D Tiiä sitten mikä ton tosiaan aiheuttaa!