kisoja, huolesta soikeana ja pennuntuoksua!

Meidän viime viikko oli hyvin aktiivinen, käytiin siis kaiken kaikkiaan kolmissa kisoissa viikon sisällä, lisäksi olin yhtenä iltana kouluttamassa agilityä.
Näissä treeneissä Soolo ei kovin paljoa tehnyt – alkeisryhmässä vaan lähinnä toimi mallikoirana, miten pyöritään etutassut laatikon päällä ympyrää (eli koira oppii takatassujen olemassaoloa), sekä MY -leirillä opittuja agilityharjoituksia, joita tehdään nuorienkin koirien kanssa ilman esteitä, mm. irtoamista/eteenmenoa.

Nyt meillä on ainakin yli kuukauden tauko kisoista.

Kisaaminen alkaa sujua!



Nokian kisojen jälkeen meille ei ihmeellistä menestystä tullut. Pääasia mulle onkin nykyään, että me aletaan oppia, miten siellä radalla mennään yhdessä – nollatkin on lopulta pienestä kiinni! Meillä oli Soolon kanssa ihan huippu hauskaa ja musta tuntui lähes jokaisen radan jälkeen voittajalta.

Kepeillä ei enää juurikaan tule virheitä, ylösmenokontakteille kokeilin Tampereella hidastaa selkeästi ennen kontaktia ja tää toimi! Alan tekemään näin jatkossakin, aion myös treeneissä jatkossa käyttää jotakin palikkkaa rytmittämään koiran laukkaa.

Videoita kisoista:
Jyväskylän iltakisat 04.06.



Tampereella 08.06.


Ukkojen etsintä vähän hukassa

Kävimme tällä viikolla hakutreeneissä. Soololle ensimmäinen ukko tehtiin siten, että kun ukko oli mennyt piiloon, käytiin Soolon kanssa yhdessä hakemassa haju siitä ja palattiin keskilinjalle, kun koira oli selvästi saanut siitä hajun.
Toinen oli ”haamu”, joka siirtyi n. 20m näköpaikalta eteenpäin, jotta koira joutuisi tekemään hieman etsintääkin.
Kolmannelle lähetettiin jo ihan suoraan.

Soolo tarvitsee nyt paljon treeniä, jossa se joutuu irtoamaan musta, tekemään omia päätöksiä ja lähtemään musta pois. Soolosta olisi ihan hirmuisen kivaa tehdä mun kanssa vaan. Mun pitää olla passiivinen sen avunpyyntöihin nähden.
Hassua, kun aluksi Soolo eteni niin hirmuisella vauhdilla tässä lajissa ja nyt on tullut takapakkia – ei auta, kuin treenata!!

Koirapoika kipeänä

Kisojen jälkeen muutama päivä Soolo alkoi olla omituinen. Se ei tullut iloisesti vastaan, kun tulin töistä – vasta, kun kutsuin sitä. Se oli omissa oloissaan vaan, eikä tykännyt olla meidän seurassa, niin kuin yleensä aina on. Koiran ilmeestä myös näki, että nyt ei ole hyvä olla.

Aloin olla jo todella huolissani, mikä mun pienelle pojalle on tullut? Oli selvää, että koira on jotenkin kipeä – mutta onko se esim. satuttanut kisoissa itsensä (en löytänyt mitään kipupisteitä, kun kävin koiraa lävitse), vai onko tää ihan jotain muuta?

Pari päivää meni, kunnes koira oli taas ihan oma itsensä. Lääkäriin en lähtenyt heti, koska koiralla ei ollut kuumetta, se söi ja teki asiansa ihan normaalisti. Myöhemmin se paskoi hieman vihertävää kakkaa, joka kertoo jotakin bakteeriongelmasta koiran suolistossa. Ilmeisesti Soolo oli siis vain niin maha kipeänä, että ei huvittanut oikein mikään.
Soolo sai ruuan seassa tosi runsaasti nestettä (piimä+vesi), sekä lihaa.

Myöhemmin älysin näiden oireiden tulleen siitä, kun Soolo pääsi vahingossa juomaan vettä, jossa on joko pesuainetta, jolla pestään traktoreita/autoja ym. Tai vettä, jolla laimennetaan isäni maanviljelyssä käytetyt rikkaruohojen myrkyt – tähän on siis saattanut joutua mukaan itse ainettakin jossain määrin, jos sitä on valunut yli.. (tämä kumminkin epätodennäköisempää, koska selvisi ns. noin vähällä)

Olipa onni, että se ei sitä enempää juonut! Muistutuksena muille: älkää antako koirienne juoda nyt ojien pohjilta (peltojen läheisyydessä), koska sinnekkin on saattanut valua noita aineita, kun peltojen myrkytykset on nyt käynnissä!
Kuulin myöhemmin, että FB:ssä kiertää juttu, jossa koira oli joutunut tiputukseen asti eläinlääkärille juotuaan jotain tollaista.

Toinen vaihtoehto, mitä mietin, olisi ollut J&V -nappulat, jota Soolo on syönyt hetken aikaa löytyi aikamoisia kertomuksia netistä, että alkoi ihan huippaamaan. Onneksi kohta saadaan taas tuttua HappyDogia, joka on ihan huippuruokaa! J&V ei Soololle oikein muutenkaan ole koskaan sopinut – koira haisee. Kingille se sensijaan sopi tosi hyvin!

Onnesta soikeana, pullapate saapuu pian kotiin <3

Tässä vielä pienokainen salaisuus teille: meille saapuu tälläinen viikonloppuna!



Menen viikonlopuksi kasvattajan luokse tutustumaan näihin ihanuuksiin (kuulemma ihan sekopäitä monstereita) ja hoitamaan niitä agin SM -kisojen vuoksi. Kasvattajalta olen kuullut sellaisia tarinoita näistä riiviöistä, että oon alkanut miettimään mihinköhän oon mennytkään taas lupautumaan?

Kyseessä siis Maple Yard Liam. Nimivaihtoehtoina Särmä, Keijo ja Lx (sanotaan Luksi). Tää on aina niin hemmetin hankalaa! Mikähän olisi paras?

Aion jatkossa kertoa hieman enemmän taustoja, miksi juuri tämä otus tulee meille ja miten tähän päädyttiin. Vielä ei oo kuitenkaan sen aika.

// lisäsin myös vihdoin MY-leiri postaukseen videon leirikisoista, jotta näitä agilityvideoita ei olisi suinkaan liikaa!

Ja ihan todella ei ole rajoja nyt kun tanssitaan!

Mulla kun on tunnetusti aina niin hyvää tuuria (tai taitoa?) noiden autojen kanssa, niin päättipä minun rakas relluni jättää minut tielle matkalla MY-leiriltä kotiin – yli tunti kotiin ois ollu vielä.. Oli ehkä elämäni pelottavin kerta kuskin paikalla, kun olin hinattavana hieman liian lyhkäsellä hinausköydellä – jarrut ei nääs toimi kunnolla, kun auto ei oo päällä.. Mutta siitä selvittiin ja rellu toivottavasti taas pian toiminnassa!
Tämän jälkeen osaa kuitenkin olla taas kiitollinen siitä, että yleensä on se oma auto käytössä. Helpottaa kummasti liikkumista, treenaamista ja töihin menemistä tuo.

Collieiden agilitymestaruuskisat Nokialla – voittamalla luvanolla!

Soolon mummo Vekki-vikkelä voitti nämä karkelot! Oli kivaa nähdä monia muita collieita agilityilemässä ja sekin oli tietty kivaa, että Tiina -kasvattaja oli samoissa kisoissa mukana, joten saatiin monia hyviä vinkkejä siltä suunnalta!
Soolon sukulaistytöt Raisa & Kiila sijoittuivat toiseksi ja kolmanneksi.

Soolon kanssa osallistuttiin maksi 2 -luokan molemmille radoille. Alan pikkuhiljaa tajuamaan, miten paljon on kiinni omasta käyttäytymisestä ja mielenhallinnasta! Soolon kanssa oli ihan huippua juosta molemmat radat. Mulla oli itsellä rauhallinen asenne päällä – joskin ekalla radalla unohtelin yhtä sun toista ohjauksesta pois, mutta muuten jäi tosi hyvä fiilis!

Paljon tyhmiä virheitä ekalla radalla:
– keinulla huudan KIIPEEKIIPEE, vaikka yleensä oon sanonut matalasti keinu
– Tiinan mukaan minun käskyt on kuulemma tosi usein myöhässä, jolloin Soolo joutuu kysymään multa: minne sit!?
– nuo perkuleen ylösmenokontaktit – miksi sellaisia pitää edes olla agilityssä?

Mun pitäisi näköjään alkaa opettamaan niitä Soololle, koska se on nyt niiiiin monet kisat loikkinut niiden ylitse. Viime treeneissä koitin lisätä jonkun palikan ”esteeksi” tiettyyn kohtaan kontaktia – tätä tehdään nyt kyllä myös jatkossakin, josko se toimisi ja saisin Soolon askelluksen rytmitystä muutettua jollakin tapaa.

Ennakoi: yritä aina ohjata kahta seuraavaa estettä, älä pelkästään sitä yhtä seuraavaa estettä kohti!

Toka rata olikin hyppäri. Pete sanoikin jo, kun mietittiin rataa yhdessä, että nyt mennään lujaa ja vitosen etenemällä! No, ei paljoa siitä jäänyt, Soololla oli muistaakseni 4.89 m/s etenemä 😀 Hieman jännitti radan jälkeen, että oltiinko tarpeeksi nopeita, että saataisiin luvanolla, mutta oli näköjään turha huoli, sillä voitettiin rata!

Te ette voi uskoa, miten onnellinen yksi pieni ihminen voi olla tällaisesta onnistumisesta! Kaikki vaan sujui niin hyvin ja meidän yhteispeli toimi <3

Tässä vielä meidän ensimmäinen sähellysrata:




Voisiko olla onnellisempi?

Postauksen kuvat: Minna Saarinen

asennevaihdos kisaamiseen

Aamulla jällleen auton nokka kohti Jyväskylää ja JAT:n kisoja. Ilona linkitti meidän treeniryhmän FB-ryhmään eilen illalla videon – tää kannattaa katsoa ! (ainakin agissa kisaavien)

Mulla oli jo viime kisoissa hirveen hyvä fiilis ratojen jälkeen. Mä oon koittanut opetella sitä, että mä nauttisin radalla olemisesta. Ykkösissä kisatessani mulle tärkeintä oli se, koska noustaisiin kakkosluokkaan – eli saada niitä tuloksia hetitässänyt!
Ei sen pidä olla tärkeää, mutta mulle se oli.

Tänään oli hyvä fiilis, eikä sitä pilanneet meidän useat mokat radalla. Meidän kontaktit toimi, KEPIT TOIMI!, eikä koira edes huutanut lähdössä. Me ollaan menty niin paljon eteenpäin!
Vielä on paljon tehtävää mun asenteen kanssa, jotta oppisin olemaan vähät välittämättä niistä tuloksista ja hakemaan vain niitä hyviä ratoja, onnistumisia joissakin asioissa. Uskon, että asenteenmuutoksen jälkeen tuloksetkin muuttuu!

Tuomarina kisoissa oli Sisko Pulkkinen. Radat oli musta ihan kivoja, vähän haastetta, mutta ei kumminkaan liian vaikeita!



Videoista iso kiitos Tiinalle, ilman sua mulla ei välttämättä olis näitä! Ihanaa, kun jaksoit omien ratojesi jälkeen jäädä vielä kuvaamaan meitä:)

Viimesellä radalla kaikki muut, paitsi yksi maksi hyllyttivät ja musta oli hauska, kun voitto meni 35vp:llä collielle 😀 Meillekin kohtaloksi osoittautui tuo väärä putken suu!
Täytyy myöntää, että suurin osa meidän virheistä ja rimantippumisista johtui mun huonoista paikoista radalla, oon jotenkin koiran tiellä tai linjaan sen tosi huonosti seuraavalle esteelle. Vähän noi 2on2offit oli muutamassa paikassa tollaset sylkäsyt – pitäis varmaan tehdä vähän tehotreeniä samalla niille, kun treenataan ylösmenoja.


Viimeksi treenattiin agilityä maanantaina omassa, tutussa kisaavien ryhmässä. Treenipohjana oli nopeasti valittu minien sm 2011 – joukkurata. Luulin aluksi rataa paljon vaikeammaksi, loppujen lopuksi oli kuitenkin aika kiva! Meille vaikeudeksi osoittautui kepeille meno (vähän erilianen kuin piirroksessa). En myöskään liikkunut 7-8-9 -välillä tarpeeksi reippaasti ja lopun pyörityksessä oli hieman hiottavaa myös!
Oli ihanaa treenata pitkästä aikaa tuossa porukassa mukana ja saada hyviä vinkkejä oman ohjauksen tueksi!

agilityfiilistä parhaimmillaan

taisteluleikki
Äiti, tää on niiiiiin ParrRRRRRasta!!

Agikisat Jyväskylässä 26.04.

Tämän päivän kisat muistuttivat mulle taas siitä, miksi harrastan tätä lajia. Laji on parhaimmillaan, kun kartturi ja koira toimivat täydellisesti yhteen ja ymmärtävät toistensa pienetkin vinkit siitä, mille esteelle seuraavaksi pitää mennä. Kisat oli muistutus siitäkin, että tästä hommasta on nautittava joka sekunti! Tänään mä osasin nauttia joka hetkestä, jonka sain olla Soolon kanssa radalla.

Meidän radat vaan yksinkertaisesti onnistuivat niiin hyvin, että en voi olla kuin tyytyväinen! Viime aikoina meillä ei ole juurikaan tullut kisoissa/mölleissä tämänkaltaisia onnistumisia. Tuntui yhtä hyvältä olla kisaamassa, kuin treenaamassa.

Ensimmäisellä radalla meinasi tulla kielto yhdessä kohtaa (oma ohjausvika), mutta kun tuomari ei ottanutkaan sitä kieltona, niin sen jälkeen kyllä harmitti, että VIIMEINEN RIMA TIPPUI! Oikeasti se ei haitannut yhtään, koska rata tuntui noin muuten älyttömän hyvältä.
Toisella radalla alku oli vähän sählinkiä minun takia, mutta rata kosahti vasta loppupuolella siihen, kun en osannut tehdä suunnittelemaani persjättöä ollenkaan ajoissa. Olen kuitenkin tyytyväinen, että uskalsin yrittää sitä.

Toki radalla on paljon hiottavaa, monet mutkat olisi voineet olla pienempiä ym, mutta meille tää oli niin onnistuminen!

kisat, jyväskylä><br />
<img src=

Videioista suuri kiitos Viiville! <3
Ajattelin tässä joku päivä avata blogissa hieman sitä puolta, millainen mun vuoteni on ollut Alkio-opistolla lääkislinjalla sekä mitä siitä on jäänyt käteen. Kauheasti kun en ole aiheesta puhunut täällä blogissa. Luvassa on myös pieni tietoisku SAT Biology M-testistä :–)

collie, taistelutahto

agiepistelyä jattilassa

Meillä ei ole tällä hetkellä matka Jyväskylään kovinkaan kummoinen, joten osallistuttiin JAT:n järjestämiin agilityn epävirallisiin kilpailuihin. Toinen vaihtoehto olisi ollut opiskella koko ilta koulun jälkeen; jostain syystä epikset vei voiton!



Tältä näyttää onnellinen colliepoika!

Osallistuin kilpailevien radalle ja vielä uusinta yrityksellä. Vettä satoi ihan hirvittävän paljon, kastuttiin, mutta ei se haitannut! Mä oon oppinut pienen elämäni aikana, että useimmilla ihmisillä (minullakin, valitettavasti) on joku sisäänrakennettu tarve valittaa aina, kun siihen löytyy jokin sopiva rako.
Kaupanpäälle epiksistä sain kumminkin jäätävän kurkkukivun, hinkuintiaaniyskän ja muut flunssaoireilut!

Rata oli mun mielestä oikein mukava: ei mikään kovin haastava, muttei niin helppokaan. Me hyllytettiin molemmilla kerroilla \o/, koska mölleissä voi perseillä sen jälkeen, kun joku menee vikaan. Väärä ajattelutapa, tiedetään. Soololla sentään oli kaasujalka päällä ja se osaa nauttia joka hetkestä! Onneksi edes joku, pitäisi niin ottaa mallia tuosta!

HYVIÄ JUTTUJA: Ässä irtosi näppärästi pituuden jälkeiselle hypylle (toisella radalla kannustamalla), onnistuin molemmilla radoilla valssaamaan keppien lopussa. Tämä oli varmaan se isoin juttu, mitä mietin rataantutustumisessa, onnistuuko, kun Soolo on vieläkin joskus jättänyt vikaa väliä pujottelematta.
Toisella radalla myös kepeille meno onnistui! Millähän sen saisi onnistumaan aina ensimmäisellä kerralla kisoissakin? Kontakteille ylösmenot suht ok.

kontakteilla OHJAAJALLA on tapana säheltää aika paljon – molemmilla kerroilla A:n sähellys oli musta puoliksi, samoin puomin lopussa ekalla radalla öh? Haluaisin oppia luottamaan tuohon koiraan paremmin. Se kyllä osaa treeneissä vaikka mitä, miksen siirrä niitä kisoihin, vaan joko odotan hirmuisen pitkään tai sitten vapautan salamannopeasti ilman mitään mua helpottavia ohjauksia?

treeniin: kolme aitaa vierekkäin ja niiden meneminen eripuolilta: TIESIN, että tuolla vikalla tulee ongelmia + helpot kahden aidan yhdistelmät (toinen suoraan, toinen takaa)





Toivotaan, et meidänki kohdalla vielä joskus pätee se tuttu sääntö; harjotus tekee mestarin!:D

surkeet tokoilijat

Suunnattiin Soolon, sekä Auroran koirineen kanssa tänään Muurameen tokokokeeseen. Oli ihanaa, kun koepaikalle ajoi kotoa vain jonkun 10min! Tuomarina oli Mauri Pehkonen, joka on joskus ennenkin ollut tuomaroimassa meidän alokkaan kokeessa.

Paikalla makaaminen 5 – Soolo nousi istumaan ajan puolivälillä ja oli kuulemma muutenkin hieman levoton. Täytyy nyt vaan tehdä noita piiloon menemisiä tosi paljon kaikkialla.
Seuraaminen taluttimetta 8 – Pientä ääntelyä ja edistämistä. Pieni poika niin innoissaan, mutta MURR, noi ääntelyt!
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0 – koitin antaa tuplakäskynkin, mutta sinne se vain jäi seisomaan hienosti..
Luoksetulo 5 – pysähtyi melko lähelle mua, meidän heikoin liike, mutta pettymys silti, että tuli noin lähelle. Kiire mamman luo. Pitää treenata lisää!!
Seisominen seuraamisen yhteydessä 9 – jee hieno oli, vähän hassu vika perusasento.
Noutaminen 8 – ihan kiva, vähän tykkäs hölmöillä kapulan kanssa ennenkö toi mulle.
Kauko-ohjaus 10 – hieno soolo! Ei ennakoinut yhtään ja muutenkin näppärästi toimi.
Estehyppy 0 – Soolis juoksi käskyn saatuaan sille paikalle, mistä oli vähän aika sitten noutanut kapulan, öööö? Ei hajuukaan mitä tapahtu :DD:D Nauratti. Kisapaikalla tajusinkin, että tätä ei taideta olla treenattu tositosi pitkään aikaan!
Kokonaisvaikutus 7

Kokonaistulos 117p ja III-tulos, tästä ei nousta kuin ylöspäin! Nyt tietää ainakin, mitä pitää treenata ja minkä treenaamisen voi jättää vähemmälle (seisominen, kaukot, nouto), mutkun ne on niitä kivoimpia! Muutenkin tuntui ihmisillä olleen aika tulosheikko päivä avoimessa, kun yksi koirakko seitsemästä sai ykköstuloksen ja sekin oli juuri 160p :–D
Soolo meinasi taas saada hepulin paikallamakuuseen menossa – yritti alkaa komentamaan mua. Onneksi sain sen kuitenkin tiukasti sanomalla hanskaan ja päästiin aloittamaan paikkis ihan hyvillä fiiliksillä.


Ajattelin, että pettyisin taas pahasti, jos ykköstulosta ei tulisikaan, mutta eipä tällä treenimäärällä! Mulla oli ihan kivaa ja kyllähän tää onneksi meni paremmin, kuin meidän ensimmäinen avoimenkoe. Mua vaan jännittää niin hirmuisesti, että unohdan kehua koiraa ja Soolokin selvästi jollakin tapaa aistii sen.

Tuli sellainen herätys, että meidänhän pitää ihan oikeesti treenata, että saatais tuloksia! Tää koe oli motivaationnostattaja. Edellinen koekäynti ei ihan sitä saanut aikaan, kun seurauksena oli lähes puolen vuoden treenitauko ja masistelu, että meistä ei tuu koskaan mitään!

kuka sanoo et saat tuloksii ilman duunii

Viimeisimpään postaukseen viitaten; eroahdistus on vähentynyt entisestään – en enää pidä edes Thundershirttiä Soololla joka päivä ja palatessani löydän kotoani rauhassa nukkuvan koiran, joka herää vasta avattuani oven ja tulee hitaasti venytellen luokse <3 Eli ihan hirvittävän kaukana siitä paniikinomaisesta "mamma missä sä oot ollu ?? Ihanaa, kun tulit kotiin, älä enää ikinä jätä mua yksin!!!"


Joskus saavutuksista saa jotain tunnustusta

Toissapäivänä kävin ensimmäistä kertaa koiraseuran vuosikokouksessa. Soololle jaettiin pari kiertopalkintoa, joista mamma on on NIIN YLPEÄ :—-)
Soolo on siis JSPKH:n vuoden TOKO-koira ja saatiin myös MATSIN MALJA (eniten koekäyntejä). Vuoden agilitykoira-kilpailussa sijoituttiin myös toisiksi!


Tottistelua opiskeluntäyteisen lauantai-aamun jälkeen

Eilen käytiin pitkästä aikaa tottistelemassa. Tehtiin porukalla häiriö seuraamisia, jääviä ja noutoa. Soolo aluksi aika normaali tättähäärä ”viuviu täällä on häppeninkiii mitä tehään haluun mennä mitä tuolla on”, mutta pienen muistuttelun jälkeen alkoi taas toimimaan, kuin unelma!

Aluksi tein namin kanssa perusasentoa ja siinä odottelemista rauhassa, jonka jälkeen lelun kanssa seuraamisia ja sen käännöksiä. Aika lyhyttä pätkää. Edistää, mutta ei ihan hirvittävästi. Pitää tehdä enemmän muutaman askeleen seuraamisia, että jäisi tuo pienikin pois.

Jäävistä tehtiin istumista, jota sai aika paljon muistutella, mutta onneksi Soolo kestää hyvin toistoja. Aluksi reilulla käsiavulla, mutta sen sai jättää aika pian pois ja poika oli pätevä! Näitä pitää tehdä lisää. Maahanmenot nopeita, samoin seisomiset tosi hyvät!

Noudossa ekalla heitolla perseili, pudotteli kapulaa pari kertaa ym, ei palkkaa. Toisella kertaa hieno! Palkkasin molemmissa ruhtinaallisesti ennen, kuin sai lähteä kapulallle.
Tehtiin myös metrin hyppyä pari kertaa niin, että Mira houkutteli Soolon lelulla sen yli. Hienosti pomppaa. Vähän vaan ujostuttaa, mutta ihmekös tuo, kun ei ole ennen juurikaan noin korkeita hypellyt ja yhtäkkiä tulee kiinteä este eteen.
Lopuksi tein vielä kapulan suussa A-esteen ylitystä, joka oli ihan jeejee. Pitäisi saada vielä vaan tuo nouto yhdistettyä tuohon.

Kaikkien treenattua tehtiin vielä ryhmäpaikkamakuuta. Soolo nousi kaksi kertaa istumaan, MUR, mutta oli melko hiljaisesti ja pääsin monta kertaa myös palkkaamaan tämän päivän aikana. Isona huomiona halusin keskittyä siihen mielentilaan, jossa jätän koiran paikallamakuuseen; se on hiljaa ja rauhallisena, eikä päästä sellaisia ääniä, niinkuin kokeessa. Näitä pitäisi tehdä lisää, vaikka sujuikin nyt tosi hyvin!


Tottistelun jälkeen esineruutua

Tottisten jälkeen tehtiin vielä esineruutua. Soololle kävin näyttämässä 3 esinettä samalla kertaa. Ensimmäiselle pinkoi ja toi hienosti, samoin toiselle, mutta kolmas oli vaikea ja keskittyminen alkoi herpaantumaan. Soolo pysyi hyvin ruudun sisäpuolella, eli hahmotti hienosti tallatun alueen ja palasi heti, jos joutui sen ulkopuolelle.

Pitää myös jatkossa tehdä aina niin, että se hakee kolme esinettä! Esineruudussa voi myös kuulemma näin alussa olla ”bileet”, eli paljon erilaisia esineitä, niin saadaan koiralle suurempi todennäköisyys löytää helposti esineitä sieltä.

Mä olen taas tehnyt ihan erilailla – yksi, kaksi esinettä aina, itsehän olen siis varmaan taas opettanut, ettei siellä ole, kuin ne muutama? Tää treeni oli hyvä senkin vuoksi, että sain varmuuden siitä, että en ole treenannut ihan väärällä tavalla, vaan oikeaan suuntaan ollaan menossa.

Uusia opittuja asioita:
– tuomari voi päättää esineruudun lähetyssivun, eli se voi vaihdella, eikä ole aina suoraan se ”polulta lähtevä”, vaan lähetyssivu voi olla myös ”ruudun takana”, tämä on kuitenkin kaikille koirille sama
– koiran lähettäminen esineruutuun voi tapahtua monella eri tapaa: ruudun janan luona saa liikkua miten haluaa, eikä ole yhtään niin tarkkaa, kuin ukkoja etsiessä. Jotkut haluavat aloittaa ruudun reunasta – toiset lähettävät keskeltä ja antavat koiran etsiä ruudun itse joka reunalta.

Mä luulen, että Sooliksesta tulee vielä hieno hakukoira!!

Sunnuntai kouluttaen agilityä

Jatkoryhmän viimeisiin hallireeneihin olin valinnut Niinun suunnitteleman radan, jota ollaan Soolon kanssa joskus monta vuotta sitten treenattu Niinun koulutuksessa. Löysin radan jostakin pääsykoepapereideni seasta ja se vaikutti niin kivalta, että oli pakko päästä kouluttamaan sen avulla nyt itse!
Treenit sujuivat tosi hyvin, ryhmäläiset tuntui oppineen jo tosi pienessä ajassa paljon. Kouluttaminen on oikeesti avartanut vähän mun ajatusmaailmaa koirien käyttäytymisestä jo nyt, vaikka oon tehnyt sitä vielä niin kovin vähän. Innolla odotan kesää, kun tätä pääsee tekemään vielä useammin. Koirat oppii erilailla ja toimii eritavalla. On älyttömän palkitsevaa, kun keksii jonkin tavan, jolla koira ja koiranohjaaja alkavatkin toimia yhdessä aivan uudenlaisella tavalla.

Soolo pääsi treenimään myös ja se oli ihan super <3 Ohjaaja on vaan välillä hieman myöhässä ja ei ohjaa kunnolla, mutta pienen harjoittelun jälkeen sujuu! Aksailun jälkeen tehtiin vielä nopeat tottikset Elisan&Kodan kanssa. Paikallamakuussa nousi taas istumaan, mur!! Noudossa pääsin kerran karjaisemaan tuolle, kun varasti. Musta tää on hyvä juttu treeneissä, koska saa muistuttaa kunnolla, että noin ei vaan voi tehdä. Illalla käytiin vielä Melissan ja hänen poikien, sekä Tuijan ja Pepen kanssa juoksuttamassa koiria.

Maanantai Haukkuvaaran agiepiksissä

Jottei koiramaista touhuilua olisi liian vähän, suunnattiin seuraavana iltana Jyväskylään agiepiksiin. Ilmoittauduin Soolon kanssa mölli/1lk radalle, sekä konkareihin, mutta lopulta päädyttiin vain mölliradalle, koska kisojen aikataulut venyivät melko pitkälle. Lähdettiin ennen palkintojenjakoakin pois, mikä oli tällä kertaa virhe, sillä me VOITETTIIN :–D Mä olin kyllä tuon radan jälkeen sitä mieltä, että oli ihan kaaoottista ja ettei meillä ole mitään mahdollisuuksia saada palkintoja. No, ehkä ei olisi pitänyt luulla!

Käytiin ennen epiksiä juoksuttamassa koirat porukalla (Juulia&Voitto, sekä Melkku&pojat), sekä paikanpäälle mentiin kuuden maissa. Startattiin kuitenkin vasta illalla puoli kymmeneltä Soolon kanssa, joten olin itse ihan väsynyt ja Soolokin varmasti kauheasta touhuilusta! Uskon noiden tyhmien irtoamisongelmien (Soolo ei hyppää suoraan edessä olevaa hyppyä) johtuvan vaan puhtaasti väsymyksestä, vaikka onhan tuotakin ollut meillä kisoissa viime aikoina, mutta ei treeneissä kylläkään.
Jokatapauksessa pitäisi päästä tekemään tätä lisää!

Tässä vielä rata videoituna:


mikä tekee sut onnelliseksi

Viime viikko vietettiin isän luona kotona hiihtolomaillen, mikä olikin tarpeen, sillä alan stressaamaan koulujutuista vähän liikaa, koska aika kuluu kokoajan ja pääsykoepäivä häämöttää. Lukeminen ja opiskelu on ihan huisin kivaa, mutta silti tuntuu jo nyt, että aika loppuu kesken! Aikaa on toki vielä ruhtinaallisesti kolmisen kuukautta, silti!!!

Lomailun aikana treenaattiin ahkerasti (tottakai), arkena siihen on ihan liian vähän aikaa! Maanantaina päästiin kisaavien agilitytreeneihin tuuraamaan, olipa ihanaa päästä taas mukaan! Ilonaa oli myös kivaa nähdä Nitan ja Nemon kanssa.

Torstaina puolestaan kävimme pitkästä aikaa treenaamassa hakua. Soololle tehtiin kolme maalimiestä, jokaiselle ilmaisu. Soololla on kova into mennä sinne, eikä se jää enää juurikaan kyselemään multa, vaan hoitaa hommat melko itsenäisesti. Vielä sillä on paljon opettelemista nenänkäytön kanssa – ei ole niin tarkka, vaan yrittää vielä etsiä katseellaankin. Tää on kuulemma ihan ok vielä näin alkeisvaiheessa, kunhan saa lisää treeniä, niin alkaa toimia paremmin:)
Yksi maalimiehistä kommentoi Soolosta; ”täältä tulee collieterrieri, joka on hieman vaikea saada metästä pois” – aijjaa, se kyl taitaa vähän tykätä kiskoo tuota lelua.. :’DD

Tää touhu on paljon kivempaa puuhastelua, kuin mitä olin aikaisemmin ajatellutkaan. Pitäisi ehtiä ja jaksaa treenata myös esineruutua omalla ajalla, jotta sillekkin saataisiin huomattavasti enemmän rutiinia.

Tässä jopa hieman todistusaineistoa, että me ihan oikeesti hakuillaan! Varusteet ei kyllä taida näyttää siltä (ei treeniliiviä, saati koiralla, koska ne jäivät Korpilahdelle).


Ohjaaja sai hieman noottia tästä lähetysasennosta koiran päällä, josko seuraavalla kerralla muistaisi!

Perjantaina treenattiin jatkoryhmän kanssa agilityä. Treenipohjaksi olin löytänyt tällaisen, josta ryhmäläiset selviytyivät ihan kunniakkaasti, mutta mulla ja Soololla oli ongelmia loppupätkällä, kun kartturi ei osaa lähteä ajoissa liikkumaan ja juosta kunnolla!
Jotapauksessa kivat treenit ja ryhmäläiset kivoja! Mä niin tykkään tästä hommasta! Ilona näissäkin treeneissä mukana :>.

Lauantaina matkattiin Lempäälään agikisoihin. Kaikilta radoilta hylly, hehehehe näinhän tän kuuluukin mennä XD.
Ohjaaja oli ihan pöllö. Lähdin toiselta radalta jopa kesken pois, koska mua alkoi niin paljon vituttamaan, etten mä ohjaa kunnolla ja siks perseillään vaan. En oo koskaan joutunut tekemään mitään tollasta, mutta no can do, kun oot paska, ei se koiran vika ole. Kädetkin heittelee missä sattuu, kun videoita taas katselee.

Musta on tosi hassua, että Soololla on taas kisoissa noita pönttöjä juttuja: tulee paljon käteen kiinni ja jättää sen vuoksi suorittamatta esteitä – se teki sitä, kun aloitettiin kisaamaan, mutta en millään ymmärrä, miksi se ei esimerkiksi suorittanut tuota okseria radan alussa, mutta myöhemmin menee sen väärään suuntaan, vahingossa irroten… hehehehe.
Mä en voi välillä ymmärtää pienen koirapojan ajatuksia. Samoin kepeille menossa oli outo, koska treeneissä tuollaiset toimisi varmasti, mutta kai me tarvitaan vaan kisakokemusta taas molemmat!
Äh, kaikki nää samat virheet vaan toistuu ja toistuu.. Eihän toi mitään sujuvaa ohjaamista ole ollenkaan, molemmilla vielä paljon harjoiteltavaa, vähän jopa hävettää laittaa näitä mokailuvideoita :’D


Viimeisen radan ratapohjasta tykkäsin ihan tosi paljon itse, sen oli suunnitellut tuomariharjoittelijana toiminut Janne Karstunen. Ite olin kumminkin ihan toivottoman tiellä kepeille menossa ja no, Soolo vähän perseili keinun kontaktit, josta menin hämilleni. Sählättiinhän me siis siellä vähän kaikkea muutakin, noita tuttuja kieltoja taas.. en ymmärrä minkä takia niitä taas tulee ja tuo viimeisen esteen kierto oli solvolle varmaan joku aivopieru!
Itelle jäi vähän epäselväksi, miksi meidät hylättiin tällä radalla (aattelin että ois 15vp), mutta kai se oli toi vika hyppy jotenkin outo:D





Lisäsin meidän blogin myös nyt blogloviniin, kun tuota Googlen käyttäjäraatia ei näihin WordPressin blogeihin ilmeisesti saa, joten olis kiva jos jotkut lukijoista edes tunnistautuisi sen kautta :–)

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

näyttely ja agilitykuulumisia

Viime sunnuntaina oltiin Jatin agikisoissa, joissa kahdella ekalla radalla tuli ihan tyhmiä virheitä – Soolo oli niin innoissaan, kun ei ollut hetkeen päässyt taas kisaamaan ja treenaamaan agilityä. Tuli samankaltaisia virheitä, kuin mitä tuli silloin, kun aloitettiin kisaamaan: Soolo tulee käteen kiinni ja ei lukitse esteitä kunnolla.
Viimeinen rata oli sit hieman parempi, mutta sielläkin virhe kepeille menossa ja yksi rima tippui tyhmän ohjaajan takia, mulla valssit ihan myöhässä ym huonoa:D Huomaa, että ei olla treenattu juurikaan!

Tän yhden radan kehtasin jopa ladatakin nettiin, muissa ei ollut ihan hirveästi nähtävää:D Ratojen jälkeen tein Soolon kanssa myös hieman tottista, mikä oli treenien jälkeen ihan törkeen hyvää, vaikka ite sanonkin! Tosi hiljaista ja tarkkaa, sekä paikkiksessa oli vielä ihan hiiren hiljaa:>


Jyväskylä agility 16.02.2014 from Evie Rekola on Vimeo.

Tänään käytiinkin sitten Jyväskylän KV -näyttelyssä. Soolosta kyllä huomasi, että meillä on ollut näyttelytaukoa kolme vuotta, koska esiintyminen ei ollut ihan vahvinta mahdolista. Tuomarina oli Marianne Baden.

Soolo yritti komentaa mua, otti miljoona kenguruhyppyä ym ”kivaa”.. vähän se sama juttu, mikä tulee sillon tällöin muutenkin meillä esiin, hallintaongelmia. Tähän lisätään vielä se, että kehässä en uskalla komentaa ronskemmin, että uskoisi..
Kyllä hävetti tulla kehästä pois, kun tiesi, että tuo pelleily on tismalleen siitä kiinni, että koira sikailee ja luulee saavansa käyttäytyä miten vaan..


Tästä sikailusta huolimatta saatiin erinomainen ja sijoituttiin vielä isossa avoimessa luokassa neljänneksi, mikä oli musta ihan huisia, enkä olis voinut odottaakaan sitä. Tuomari kehui vielä erikseen, että Soololla on todella hyvä rakenne, mutta käyttäytyminen niin kamalaa, että ei voi sijoittaa paremmin – kannusti tulemaan uudestaan treenin ja kurinpalautuksen jälkeen!:D

Arvostelu: ”Certainly not used to be shown. Nice shape of head. Well set ears, which he carried a bit too high. Good neck & topline. Well angulated. Well set tail. A bit high on hocks. Very effective but not elegant mover. Absolutely not in coat today, but with full coat he would be much more elegant.”

Onneks ens viikolla ja viikonloppuna on jälleen agilityä, taidetaan jättää nää misseilyt kaikesta huolimatta joillekkin muille..:D

jyväskylän agikisat & videot

Marraskuun viimeisenä viikonloppuna käytiin Jyväkylän JAT-tilassa kisailemassa neljän startin verran. Kaikkia videoita en ole jaksanut latailla nettiin, mutta laitoin kuitenkin osan niistä.

Ensimäisellä radalla hyllytettiin heti kolmannella esteellä, kun Soolo haki keppien sijasta hienosti putken:D
Toisella radalla olin iloinen hyvin menneistä kepeistä ja niille hakemisesta, mutta oman ohjausvirheiden vuoksi saatiin muutama virhepiste. Videolta näkee niiiiin hyvin kaikki tyhmät jutut, mitä tuolla tekee. Musta on kivaa olla kakkosluokassa, koska nyt joutuu oikeesti jo hieman miettimään enemmän, että miten ohjaisikaan, kun nuo radat ei olekaan ihan niin suoraviivaisia, kuin ykkösluokassa.

Sunnuntaina ensimmäiseltä radalta kukaan ei saanut nollatulosta, jonka jälkeen tuomari pitikin kaikille säkäluokille ”kurinpalautuksen” ja antoi vähän vinkkejä ohjauksen suhteen ja käski kaikkien tehdä kyseinen rata treeneissä 😀 Meille harmittava vitonen kepeiltä, kun Soolo jätti viimeisen välin pujottelematta (taas!!) ja no, olihan toi rata aikamoista pelastelua noin muutenkin!

Viimeisellä radalla ei taasen tapahtunut mitään hienoa, vaan sählättiin urakalla:D Omat ohjaukset myöhässä ja koirakin tekee tyhmiä juttuja: jättää esteen suorittamatta, vaikka suora linja sille yms. Mut yks juttu siellä oli, mistä olin tyytyväinen: osasin, tein ja uskalsin tehdä ihan supertoimivan persjätön!! En oo uskaltanu tehä niitä oikein kisoissa aiemmin, mut nyt kyl teen! 😀

Seuraavat kisat onkin sitten vasta ensivuonna, joten tähän oli hyvä päättää tämä kisakausi. Me saavutettiin meidän tämän vuoden tavoite, eli jee ollaan kakkosissa! :>>>