Kategoria: palveluskoira

Älä luovuta.


Kuva joskus viimeviikolta. Huomasitteks, molemmilla on täs söpöt, samanlaiset korvat!!

Treenailtu ollaan enemmän ja vähemmän. Netti oli väliin surkeee, niin keskistyin viiskertaa enemmä kouluun ja koiriin. Ja aattelin, että voisin jopa pitää sen. Paljon kivempaa, kun nukkukin kunnolla.

Tänään talloin jäljen, 140 askelta. Serpentiiniä pari haaraa, jotka oikeesti ihan surkeita, koska tein ne kai liian tiukasti lähelle toisiaan – Soolo haisto ne vierekkäin jotenkin. Alkusuora tosi jees (50askelta) ja loppusuora kanssa ja vika kulma loistava. Mutta tyhmä talloja, ei osaa tehä tarpeeks pituutta ja etäisyyttä noille. Mietin jo tekovaiheessa, et on aika lähellä mut menin silti joo moi. Ens kerralla fiksumpi!

Treenasin päivällä kans vähän ruutua – tässä tuntu, et oltais otettu pieni harppaus eteenpäin. Tein eka leluruudun, etäisyyttä joku 20-30m. Täysillä pinkoo. Tän jälkeen heti uus lähetys tyhjään ruutuun, täysillä pinkoo silti. Sillä on siis hyvä motivaatio lähteä sinne, vaikka en oliskaan just äsken vieny sen nähden lelua sinne. Jes.
Lähempää tein ilman lelua lähetystä ja yritin treenata sitä, että koira tietäisi, mitenkä sinne ruutuun pitäisi asettua ja jäädä tönöttämään. Annoin koiran oivaltaa itse – kas kummaa, koirahan alkoi tarjoamaan merkkiä ruutumerkeistä. (…tuli mieleen Jennan jutut tässä vaiheessa… ehehee ei mun koira vaan sekota niitä)
En palkannut niistä mitään ja lopulta kun ei saanut niistä palkkaa, niin meni keskelle ruuutua ja jes naksuttimen kanssa palkkailin. Tein kerran siten, että taputtelin ruudun takaosaa ja lähettelin koiran sitten. Musta tuntui, että koira oivalsi, mitä hain siltä. Näitä pitää vaan tehdä lisää nyt, toistoja ja varmistusta. Mutta tuli hyvä mieli kun hiffas noin nopsaan :–))
Treenailin myös muita osia pätkissä. Maahanmenoa matkan päästä siten, et jätän koiran seisomaan ruutuun. Ihan ok, sais olla täpäkämpi/nopsempi, eli ens kerralla pallo lentää!!
Treenattiin myös sitä, että jätän koiran ruutuun makaamaan ja kävelen ja koira on siellä rauhassa. Yks sivulletulo käsky. Tässä ens kerral pitäs olla nakkia valmiina vas. kädes, vaatia pari askelta seur ja sitte palkka. Toimis varmasti ja sais parin toiston jälkee tuleen heti käskystä. Mut tätä ei ollakaa tehty ku pari hassua kertaa.

Iltasin oon naksutellu noutokapulaa. Tän pitäis toimia. Ainakin toi on innokkaammin siinä sen kanssa. Mut Kingis on vaan viis kertaa parempi tässä. Solppis sais oppia siltä. Eka luulin, ku treenasin metskun kanssa vaan, et se on ihan ällö, kun tuli ihme mörinä ääniä siihen tarttuessa. Mut sama olikin normikapulanki kanssa. Äänet kummiski pienentyny tässä naksuttelun kanssa. Naksu vaan kun on hiljaa ja tekee ees pikkusen oikein. Ehkä mä tosta saan joku päivä vielä kunno noutajan. Tai osaahan se jo, mutta LUOVUTTAJAN. 🙂 Hei, kuulostaako toi hieman nololta, luovuttaja. Mä en haluu koskaan olla luovuttaja. Otuksen on haluttava :–))





ethän koskaan aikuistu

Musta tuntuu, että joku vuosi sitten mä olin ihan eri innolla mukana näissä koirajutuissa. Jonakin päivinä kaipaan sitä intohimoa, mikä mulla oli. Mutta ehkä oon nyt vaan vähän realistisemmalla tajunnalla mukana tässä. Ehkä musta on tulossa aikuinen tai jotain muuta, pelottavaa, jännää.
On mulla silti roimasti tavoitteita ja mietteitä meidän tulevaisuuteen, mutta en vain ole niin ”kiihkeänä”. Tai jotain..
Onneks mun omat kultapikkupojat pysyy aina pienenä <3 Mä oon alkanut suunnittelemaan treenejä. Miettimään, mitä treenaan ja miten. Ehkä me edistytään vähän jopa jollakin saralla, tokossa. Noudon luovutuksesta on nyt tehtävä treeninumero yksi!! Ja metallikapulan pidosta kanssa. Ja paikallamakuusta!! Tuntuu, että oltaisiin edistytty siinäkin - kun oon vaan yksinkertaisesti muistanut treenailla sitäkin vähän. Tänään jopa vähän lyhyttä piilopaikkista. Agilityssä ollaan eletty vähän hiljaiselolla, oikeastaan vaan siitä syystä, ettei meillä vaan oo ollut treenejä. Tänään tein pitkästä aikaa jäljen, joku suunnilleen 250 askelta. Huh, oli rankkaa talloa. Tein serpentiiniä ja pari kulmaa. Eka suoraa 40 askelta, kulma ja serpentiini alkoi. Serpentiinin lopussa taas kulma ja suoraa jonkun matkaa taas. Laitoin hihnan ainoastaan etujalan alta ja tuntuma koiraan oli paljon parempi, kuin takajalkojenkin alta. Näin me tehdään kyllä jatkossa. Serpentiini oli suhteellisen hankala taas, ei ihan onnistunut niin kuin olisin halunnut. Näitä pitää tehdä lisää. Mulle jäi kuitenkin tosi hyvä mieli jäljestämisestä noin muuten, oli intensiivisesti mukana kuitenkin ja aivan innolla. Musta tuntu, että mä olin jopa unohtanut, miten kivaa jäljestäminen on. En kyllä vaan tajua, mikä itseä siinä viehättää kylvää ruokaa pellolle. Mutta kivaa kun koiralla on kivaa! Täytyy taas vielä muistaa tehdä näitä, kun vielä kerran voi, ennen synkkää talvea! Ja hei, päivän jäljentallonnan pelastus oli se, kun naapuri oli lenkillä ja huuteli tieltä "MITÄ SÄÄ SIELTÄ KERÄILET!! MITÄ SIELLÄ ON??" Hehheheee oli kivaa vastailla, että teen tässä vaan koiralle jälkeä ja silleen! c:: Tuli sellanen fiilis, että TÄÄ ON SE JUTTU, mistä on aina puhuttu yhteysjälkitreeneissä, kun ihmiset pitää jotenkin erikoisena, tai suoraan sanottuna sekopäänä :---))


joka kerta ei voi onnistua, mut aina voi oppia uutta

Se on se tän jutun suola. Sitä tarttee aina välillä maustaa, että kiinnostaa jatkaa.




Viikonloppu vietettiin Solviksen kanssa Aktiivicollieiden pk -leirillä, jossa lajina meillä oli jälki. Perjantaina mulla oli ihan karseet kyytiongelmat, soittelin puheluita josko joku olisi voinut sittenkin ottaa mut matkalta kyytiin – mutta loppujen lopuksi isi lähti onneksi kyytimään, kunhan vaan ”itkin” sille tarpeeksi siitä, kuinka paljon mä halusin tonne.
Oon niin onnellinen, kun puolenvuoden päästä on taskussa toivon mukaan oma ajokortti, että pääsee sitten itekin kulkemaan kriisittämättä tähän malliin.

Perjantaina saavuttii paikalle solppiksen kanssa. Grillailtiin ja juteltiin lähinnä. Lauantai aamuna lähettiin mettään yheksän maissa. Aamupala oli hyvää ja Jennakin tuli paikalle Sirppuliinin kanssa!
Kouluttajana meillä oli Niina Koivula, jonka kyydissä myös matkasin treenipaikoille:)

Ekana päivänä treenailtiin pellolla. Solppis pääsi labbiksen kanssa vierekkäin häkkeihin. Päivän ensimmäinen jälki meni tosi kivasti, ihan solppismaista. Perussuora, helppo, askelia joku vähän reilu parisataa(?). Tosin vieläkin tarkempi se voisi olla omaan makuun. Kouluttajamme sanoi, että Soolo jäljestää tosi intensiivisesti ja meni kuulemma senkin mukaan hyvin!
Iltapäivällä tehtiin jo vaikeampaa. Serpentiiniä ja kaksi kulmaa sen jälkeen. Serpentiinit oli hankalia ja sitä hankaloitti vielä autojen ruovinta jäljet lisää. Mulla olikin vähän kutina, että tää vois olla meille aika vaikee. (oon tehnyt serpetiiniä, mutta loivempaa kotona).
Tähän lisättiin vielä se, että aloin ohjaamaan enemmän Sooloa hihnalla kouluttajan ohjeiden mukaan jarrutellen, mitä en oikeasti osaa vielä yhtään, niin Soolo välillä nosti päänsä kokonaan pois jäljeltä ja ihmetteli, kun siellä niin kovasti nyin. EN OSANNUT hellätä tarpeeks usein ja ajoissa, vaan alan vetämään enemmän –> koirakin vetää vastaan. Päästiin kumminkin loppuun asti. Soolo tosin nähdessään purkin meni heti maahan, eli ei jäljestänyt ihan purkille asti. Kumma, miten nopeasti se tonkin on tajunnut – oon vaan muutaman kerran ottanu ton purkin mukaan jäljelle ja käskeny siinä maahan.
Myöhemmin aloin ajatella kouluttajan vihjeen mukaan… että toi peltojäljellä ohjaaminen on vähän niinku ratsastamista. Ja niinhän se onkin – pidätteitä annetaan ja sitten heti löysää. Seuraavalla kerralla paremmin taas. Tähän asti kun ollaan enemmänkin menty melko löysällä hihnalla.
Tän treenin aikana heräsin myös siihen todellisuuteen, että peltojälki onkin paljon haastavampaa ohjaajallekkin, kuin mitä olin kuvitellut.
Myös se, että ei kantsi tehdä vielä mitään isoja tyhjiä suoria ilman ruokaa, ehdoton maksimi joku 5 askelta, mutta 3:kin on jo ihan riittävä. Tarkkuus kärsii muuten. Ei mitään pitkiä 10 askelta ilman, vaan sinne tänne vaan randomilla.

Sunnuntaina treenailtiinkin sitten metsässä. Aamulla tehtiin muutamat janat metsään. Tässäkin opin taas suhteellisen paljon janan tekemisestä ja opettamisesta – Kingin kanssa ku niitä on vaan tehty, sen kummemmin opettamatta. Nyt mulla on jonkinlainen ideakin, että miten opettaa varma jana koiralle.
Tehtiin jäljet ja niitten jälkeen ootellessa tehtiin vähän keppi-ilmasu treeniä. Tässä vaan alkuun Solppikselle, että se tuo niitä ylipäätään mulle, vähä niiku noutoharjotuksia. Karsee, mä innostan tota koiraa liikaa ja se on vaa innoissaan, vois rauhottua ja vaatiakin niitä luovutuksia (jotka oon tähän asti pitänyt meillä ongelmana, vaikka ehkä ne ei olis, jos en tekis niistä ongelmaa..) Myöhemmin kantsii tehä keppipolkua ja sen sellasta.

Soolo kruunas nää lähetykset, koska tehtiin niin helpoksi koiralle, ettei vaan voi mennä väärin. Mutta eka jälki olikin sitten noin muuten ihan karsea!! Se johtu pääosin siitä, että mä en ollu muistanu merkitä lopetuspaikkaa ja vielä kaikenkukkuraks piilotin rasiaa vähän sammaleen alle (..ajattelin fiksuna, ettei se ennakoi sitä niin paljoa aikasemmin silmillään.) No, eipä löydetty sinne rasiallekkaan ja se jäi sitten sinne. Lähdettiin haahuilun jälkeen pois metsästä ilman mitään palkkaa tai toruja. Oma moka, ihan hyvin voi olla käynyt niinkin, että Soolo jäljesti purkille asti ja sit rupes haahuilemaan, kun ei ollukkaan jatkoa enää. En tiiä, tää oli tosi sekava ja ärsytti vaan !
Mutta Niina oli kyllä ihanan kannustava tän jälkeen ja sai mut ajattelemaan ihan erilailla — meidän ensimmäinen kerta mettässä, jolloin mua itteäni jännittää se, miten koira toimii ja koiralle ihan uus juttu, niin ei mun todellakaan pidäkään olettaa, että koira tekee heti ihan oikein. Ja kun Soolo on vielä noin vilkas luonteeltaan, niin se ei ihan täysillä keskittynyt ja tiennyt, että mikä juttu tää täällä on.
Seuraava janatreeni ja jälkikokeilu menikin sitten hyvin. Soolo lähti jäljestämään hyvin ja löysi purkin. Jonkinlaista haahuilua tai joku pyöriminen siinä oli, mutta tän jälkeen jäi kuitenkin suhteellisen hyvä mieli!

Mä en tiedä nyt vielä, mitä teen. Vähän suunnittelin, että jatkaisin pellolla kuitenkin treenaamista, enkä siirtyisi tonne metsään vieläkään. Vaikka kouluttaja kyllä sanoi, että meidän kannattais varmaan jo tehdä metsäänkin noita jälkiä. Mutta toisaalta, voin ihan hyvin opettaa tota janaakin jo pellolla jne.

Saataispa vaan se paikkamakuu kuntoon, niin pääsis BH- ja tokokokeeseenkin. Mutta ohjaaja on erittäin laiska sen suhteen ja on treenannut sitä aivan liian vähän ja harvoin.

Sunnuntai-iltapäivänä treenailtiin vähän esineruudun alkeita. Oli opettavaista nähdä vähän eritasoisia koiria treenaamassa tätä. Mä oon treenaillu liian vähän syvälle lähetyksiä, tai siis enhän oo Soolon kanssa kun pari kertaa ylipäätään treenannutkaan tätä. Tehtiin Solpikselle omalla lelulla tätä, Niina vei lelua mettään vähän matkan päähän ja Solppis pääsi hakemaan sieltä. Mut nyt alan tekeen tota, että alue on SYVÄ (eli se 50m) ja vaikka sit aika kapea. Kiva treeni vaikka mettälenkillä ja Kingikin varmaan tykkäis tehä taas.
Hihhei, kouluttaja yllättyi mun palkatessa sooloa, että se onki aika täpäkkä jätkä :–) Treenitoverit kans kehuivat, että aika sähäkkä tapaus ja varmaan helppo palkata leluilla – ja tosiaan on, se tykkää niin!! <3 Soolosta tuli myös opittua uusia puolia leirin aikana. Se on yllättävän vilkas, sen vasta huomaa näin, kun näkee toisia collieita tekemässä ja vertaa niihin, millaisia ne on. Toisaalta siitä tuli esiin vähän semmosia herkkismäisiä piirteitäkin. Kotimatkalle pääsin Sinerheimon Annan kyydissä juna-asemalle. Matkalle lähtiessä kävi niin, että pakettiauton takaluukku olikin jääny auki.. Ihmeteltiin sitten matkalla, kun se koira siellä haukku ja ulvoikin, kunnes tajusin kattoa vähän tarkemmin, että mitä kumma siellä nyt on, kun ei ääntely loppunut. (yleensä ei siis pidä juuri mitään mölyä autossa..) No, ovihan siellä oli auki. Äkkiä stoppia ja laittelemaan kiinni. Ja kas kummaa, lassie oli heti ihan hiljaa. Fiksu koira! :--) Perille päästessä Soolosta huomasi, että se oli jonkin verran peloissaan tapahtuneesta, mutta oli kyllä nopsaan taas ihan normaalikoira, kun pääsi hurjasta autosta pois :--) Meidän oli tarkotus venailla junaa 1,5h, mutta onnekseni huomasinkin sitten taululta, että BUSSI JÄMSÄÄN lähtee 3min päästä - eikun laukaks vaan ja kiirellä kyselemään, että päästäänkö koiran kanssa mukaan ja jes, vielä ihan loistava istumapaikkakin häkkien kanssa saatiin keskelle bussia ja kotiinkin parituntia aiemmin :--) Soolo on niin kiva, sen kanssa on niiiin helppo matkustaa bussillakin, jätkä vaan nukkui rennosti. Ihmisiä vähän katottiin, että kukas se sieltä tulee, mutta oli hienosti :--)



PS. Muutama kuvanen meidän ryhmästä täällä.
KIIITOS mukavat. Porukka oli kiva ja nyt mulla on ihan uudenlainen into tähän koiraharrastukseen taas jälleen. Opin niin paljon kaikkia uusia kivoja juttuja ja nyt on kamala into vaan treenailla kaikkea kivaa :–))

hiljaisuuussss

En oo kirjottanu mitään yli 2viikooon omg!! :–D Oon jopa kuullut tästä joltakin.. mutkun ei olla treenailtu aksaa, eikä kauheesti muutakaan. Pari jälkee oon tehny solpolle. Muuten tuntuu vähän tällä hetkellä, että ei kiinnosta yhtään treenata mitään hinkata tokoa tai mitään. Ei oo tavoitteellista hommaa ollenkaan, en oo jaksanu tehä mitään ihmeellisiä treenejä moneen päivään. Ok, kerran jotain ruutukivaa ja semmosta.
Mulla oli kaveri kylässä 3 viikkoa (asu siis meillä 8D) ja siinä sen kanssa puuhaillessa meni enemmän aikaa, se onneks hoiti koiria kivasti lenkkeillen muutamana päivänä. Mä oon käyny ahkerasti töissä, oon ollut koko kesäloman oikeestaan siellä. Ihan kivaa, oon oppinu sairaasti juttuja ja saanu rahaakin ihan. Tosin kävin Jyväskylässä kyllä tuhlailemassakin aika reippaasti oi ja voi, tyhmyri.

Ok, menipäs tämä siihenn, että selitän vaan omasta elämästä kaikkea. Tää on koiraploki, ei pitäisi! Saatte siis lukea myös meidän viimeisimmistä aksatreeneistäkin muutaman sanasen, jonka rustaan.

Toissapäivänä oli siis pitkästä aikaa aksatreenit, niistä siis vähän! Päivän teemana oli kisanomainen treeni, jossa rakennettiin rata, tutustuttiin itsenäisesti siihen ja sitten vaan kokeiltiin, että mitenkä sujuisi jos oltaisiin kisoissa. Meille tuplahyllytys – meni molempiin vääriin päihin putkissa ja molemmat nää oli tietty suoraa mun ohjausvikoja, olin hidas ja ohjasin tyhmästi :–)
Päästiin kumminkin loppuun asti ihan hyvin, korjailin putket ja sitten siitä. Kepitki meni hienosti jne.

Kaikki teki kisanomasen radan ja sen jälkeen analysoitiin, että mitä minä itse tein väärin ja mitä muut teki väärin. Soololla ainakin joissakin kohtaa valui kulmat aika pahasti (mulla valssi venyen väärään kohtaan), tää siis kolmosesteen jälkeen aalle mennessä. ja ekalla putkella mä en ottanu sitä haltuun kunnolla – tai yritin ottaa liian myöhään, kun se oli jo lukinnut väärän putken suun (suora näkymä sinne A:lta tarkastettuna). Toisella putkella taas ohjasin väärältä puolelta, oikeesti tosi helppo putkelle vienti ois ollut, mutkun ei tajunnut(: 14 esteellä koitin saksalaista tehdä, mitä ei ehkä kannata, koska en osaa sitä ite kunnolla. Sitkun osaan, niin se menee hienosti. Siihen pakkovalssi oli ihan toimiva sitten lopulta. Saksalaista treenailtiin erikseen siinä sit vielä. Pitää muistaa, että jalat menee vaan kokoajan samaan suuntaan, ja että ohjaan samaan aikaan vaan YHDELLÄ kädellä ja rintakehä kääntyy NOPSAAN. Saan olla SALAMA kun teen tän. SALAMASEEPRA hehehehe oli hyvä juttu.

Kepeillä ahrgksökfgsöldköl voiko tää johtua siitä, että ei olla kepitelty sataan vuoteen yhtään kotonakaan, mutkun se oli ihan sekasin. Eka haki tokaan väliin muutaman kerran ja kun siitä päästiin, niin sitten loikkas 2 vikaa keppiä ohi, ikäänkuin ois tullu karsee kiire jjonnekkin??? woot. Meinas tulla itku yhyyy se oosas näää !!
Mut nyt aletaan kotonakin pitämään näitä yllä – ehkä tää tauko jotenkin sekottanu, että ei osannu enää toistojen jälkeen ja jaksanukaan keskittyä tai jotain. Saatiin vikaks kuitenkin onnistunu kepittely, mutta se on menny niitä jo radassakin hienosti voih. Ehkä tää kriisi selviää kumminkin!


PS. Lähen leirille 10pväks, joten sittenkään ei yhtään koirailua yhyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyy. Tää mun elämä on outo. JA viimekesän kuvia, laiska ei kuvaa uusia.

kisavalmis?

Soolon äiti ja varsinkin mummi olivat loistaneet viimeviikonlopun agilityn SM-kisoissa. Vekki-mummi oli maksien SM6 ja Winxikin päässyt 50:n parhaan joukkoon 180 koirakosta, harmittavan hyllyn seurauksena toiselta radalta. Supersukulaisia!! ja superkasvis:–))
—–

Eilen oltiin aksatreenailemassa vähään aikaan – aina tuntuu, että viime treeneistä on iäisyys, kun pääsee taas radalle. Oli niin kivaa jälleen!
Oli niiiiin kovin vaikea päättää, että mennäänkö tänään treeneihin, vai Keuruulle mölliagikisoihin, mutta treenit vei sitten lopulta voiton..

Hönö oli valinnu meille yhden ykkösluokan hyppyradan täksi kerraksi, jota sitten tahkottiin. Tuntu itseasiassa alussa ihan helpoltakin, että tää vois sujua ihan oikeestikin ihan jees. Mutta oli siellä silti kummituksia muutama, valssit oli surkeita ja silleensä.
Voin nyt kotona treenailla noita tiukkoja kurveja jälleen, sain hyviä vinkkejä niiden suhteen, ihan vaan parilla esteellä. Solppis on nykyään niiiin taitava kepittelijä <3 sai monet kehut tällä kertaa, että noi kepit on ihan superit ja menee ihan sairaan kovalla vauhdilla. Ja ei tehnyt ainuttakaan virhettä!! (Tai no, siinä vaiheessa, kun ekalla kertaa rataa mennessä yritin saada kepeille, niin pisti komennushaukut, jotka se tekee aina silloin, kun ei oo ihan 100% varma, mitä sen pitäisi tehdä, eli "kielto".. Pieni pyörähdys ja sitten lähti hakemaan kepit tosi hienosti.) Olin niin ylpee mun pikkuvuhvesta <3 Tainnu auttaa meidän kotipihatreenit kumminki näihin aika valtavasti. Mulla oli korvien välissä pieni sellanenkin kammotus, että se ei varmasti nyt kepitä loppuun asti, kun ollaan harjoteltu vaan vaikeita keppikulmia neljällä kepillä, mutta se olikin ihan super!! Mun pitää muistaa, että AINA, kun koira tulee putkesta/pussista, niin ottaa se katseella mukaan, eikä unohtaa selän taakse.. Taas kävi moka siinäniin. Lopuks vedettiin rata nollana ja onnistuihan se. :--) ok, eka pikkuyritys oli aika säätö kun pasmat sekasin mutta heti tokalla sitten super :--D Mun valssit vaan taas olin hirveitä ja niin.. ehkä tää vielä joskus oppii ohjaamaankin kunnolla :--)) Saatiin lopuks vielä semmoset palautteet, että meidän pitäis hankkia lisenssi lähiaikoina ja lähteä hyppiksille kisailemaan!! Menee kuulemma niin hyvin. JOTEN JENNA, ehkä meidän ne pikkusuunnitelmat toteutetaankin!!! ;---)) Jos mä nyt uskallan.. mutta ensin päästävä mölleilemän muutamasti ainakin. ----------------- Viimeviikon perjantaina miittailtiin Jennan ja Juulian kanssa jämsässä without koissut. Oli kivaa vilkutella kuskeille ja joutua vartijan koppiiin tarkastettavaks, ettei oo pölliny mitään (johtu jostai johosta). Syömine ja kiipeily myös mukavaa. Lauantaina menin taas jämsään nyt Soolon kanssa. Treenailtiin Melkun&Eetun, sekä Juulian&Voiton kanssa. Saatiin iha hyvät treenit aikaseks. Paikkamakuuseen erityisen tyytyväinen. Ensimmäinen voiton kanssa, juulia piilossa. Mä palkkailin kokoajan, pari ääntä ja komennusta, mutta pysyi paikallaan. Myöhemmin Melkku myös seurautti Soolon ympärillä Eetua, jolloin pysyi myös. Palkkailin taas usein ja pidin harjoituksen tarpeeks helppona. Jäi hyvä mieli näistä, koska soolo pysyi kokoajan, eikä noussut kertaakaan. Näin sen pitäis aina mennä. Jossain välissä oli joku pidempikin - minuutin - paikallamakuu ja silloin alkoi vähän kuulumaan jotain vikinää.. mutta kyllä me tästä!! Pitää kotona myös muistaa treenailla taas niitä tosi pitkiä - 5min jne. Treeenien jälkeen tehtiin se tärkein - eli syötiin tuttuun tapaan daimjäätelööö NAMNAM oli hyvää. ------ Eilen tein myös lyhyen muistuttelu jäljen, joka oli n. 50 askelta. Lähinnä oman mielenvirkistyksen takia, että tätäkin vois taas tehdä. Soolo teki ihan ok - tosin ois voinu olla tarkempikin, mutta en jaksanu vanhentaa jälkee paljo ollenkaan, joten ehkä johtu paljolti siitäkin. Mutta ehkä taas aktivoidun tämänkin osalta, voisin ainakin! PS. Sorry kun ei oo kuvia. PPS. Oon superiloinen, kun sain nyt tuon kahenviikonsetin lisäks lisää töitäää ja rahaa kaikkiin kivoihi juttuihin sitten tulee myöhemmin kanssa! jEEEEEEEEE.

KEP KEP KEP KEP JEEEEEE!!!

Treenien huippukohta oli ihan alussa – SOOLO TEKI KEPIT! SOOLO TEKI NE KAIKKI KEPIT JA PUJOTTELI TÄYDELLISESTI JOKA VÄLIN!!!! TIETTEKÖ OLIN NIIN ONNELLINEN!! :–))
Mun pätevä otus <3 Ok, kotona tehny ehkä sata kertaa, mut noi oli jotenkin sen mielestä oudot, kun hallikepit ja näin. On se noillaki ennen, mut viimeks oli hirveet ongelmat, niin nyt rakkaus ! <3

Ratapätkä oli ihan mukava, eikä mikään älyttömän vaikeakaan. Keppikulma oli monelle ryhmästä haastava. Solppa haki ihan hyvin, mutta tehtiin siis poiketen muista keppejä vaan irti radasta – eli harjoteltiin kyl keppikulmaa, mutta ilman pussia. 11-13 väli tuotti eniten harmaita hiuksia, eka kokeilin takaaleikkauksella heittää putkelle, mut tuli seuraavalle putkelle ihan liian mieletön kiire, joten se ei sopinut ollenkaan. Sit kokeiltiin persjättöö 12 hypyn jälkeen, suju ihan hyvin. Viimesenä kokeiltiin 11-12 väliin persjättöä ja tää tuntu itestä ehkä parhaimmalta. Samalla piti saada koira irtoamaan taas sivuttaissuunnassa esim yhelletoista, et pääsi liikkumaan tarpeeks ja koira kyllä irtoo, jos omistaja muistaa kans liikkua samalla ja LUOTTAA et se kyllä osaa 🙂
Näiden jälkeen tehtiin rataa ”nollana” nelosputkelta. Eka kerta oli nolla joo, mut ihan hirveetä ja soolo antaa mulle niin hirveesti anteeeks, esim pelasti suoralle putkelle mennessään ihan viimetipassa. Mua rupes vaan naurattaan ihan hulluna kesken radan kun olin kokoajan ihan myöhässä mut silti ihana koira tekee kaikki täydellisesti ja antaa anteeks kaikki säädöt ! <3 Halusin toisen kerran vielä tehdä, vieläkin olin 11-12 persjätössä vähän myöhässä, mut huomattavasti parempi ja vähemmän hätäily rata. Tehtiin tänään myös ihkaekaa kertaa keinua. Tästäkin voisin kirjottaa miljoona muistiinpanoa, mitä sain teoriassa kuulla, mutta en jaksa nyt. Tehtiin eka kolautuksia, sit keinun päähän juoksemista. Soolo oli pätevänä ja innokkaana! Tästä on superjees jatkaa agiliitelyä taasen, viikonloppuna kauan odotettu MAPLE YARD -leiri!:))) Kivaa nähdä sukulaiskoiria ja kaikkea. Päästään solperon kanssa taas junailemaan. ————- TIISTAI
Soololle jälki, 270 askelta, serpentiinin muotoinen, esine välillä ja ihan lopussa, käskyt näillä maahan ja nopsaan meni.
Vanheni ehkä 10 min. Suoralla, missä ei ollut yhtään namia (ehkä 15 askelta?) hukkas kerran, varmaan ihmetteli kun ei ookaan ruokaa. Mut haki takasin ite hyvin jatkamaan, pysyin vaan paikallaan. Muuten namia melki joka askeleella, lukuunottamatta heti esineiden jälkeen. Toivottavasti osaan opettaa noita esineitä nytten, mutta enpä niitä vielä lähellekkään joka jäljelle laittele.
Kingille 90 askeleen jälki, kun laiskotti ton soolon jäljen jälkeen. Kingi jäljesti ihan kivasti, eka sille koko kesänä. Lopussa rasia. Namia aika vähän, siellä täällä, teki silti tarkasti, yllätyin et osas jäljestää ilmankin namia !
Samalla reissulla pudotin puhelimeni Kingin jäljelle, oli kiva ettiä sitä siellä paniikissa, onneks löyty!

————- MAANANTAINA KIRJOTETTUA.
Päätinpä sitten ahkerana käydä treenailemassa ekaa kertaa esineruutua. Alue 20m x 20m.
Soolo ettimään ekana. Lähetys aika ruudun etuosassa olevalle lelulle, tosi loistava heti. Tajus homman jujun nopsaan ja toi esineitä sieltä innolla, ei ois melkein meinannu malttaa odottaa lähetyskäskyä.
Ihan sairaan pätevä kaveri, vaikka ei ollakaan tehty tätä kun pari kertaa. Etti tosi aktiivisesti, yhessä vaiheessa meinas vähän niinku luovuttaa, kun katteli mua et ei täällä enää mitään oo, mut sit kun en sanonu mitään, niin jatko aktiivisesti ite ettimistä ja löysi taas! 🙂 Jejeee solvis on ihan super, irtos hyvin ihan loppupäähänkin.
Ens kerralla pitää kyllä pistää paljon syvemmäks aluetta jo, kun se on noin pätevä. En vaan tienny sitä ennen tätä :–D

Kingikin oli ihan intona menossa ettimään! Laitoin esineet samaan ruutuun ja vielä samoille paikoille, missä soolollakin oli esineet. Kingi ei irronnut niin hyvin kauemmas ruutuun, lähinnä pyöri siinä etualalla vaan, mutta oli ihan riemuna, kun sit löysikin jonkun esineen! <3:D Kingi meni nenä ihan maassa kokoajan ja koitti ettii kovasti, mutta luovutti tosi helposti, jos sieltä ei meinannutkaan sit löytyä mitään ja tuli takas mun luo. Saatiin kumminkin melki kaikki esineet senkin kanssa haettua! jeejeee. Tän jälkeen mentii vielä lenkille onnellisena, molemmat koirat niiiiiin hyviä! :---))

into.

Mulle on tullu nyt joku jälkeily innostus.. ihan hyvä sinänsä, mut luulen tän loppuvan jonkun ajan päästä kumminkin :–D

Tois’päivänä pituus 145 askelta, vanheni vähän yli 3 tuntia, kun joku vähän unohti mennä ajamaankin sen.. XD No, Solppis harhaili jäljellä pari kertaa, tiiä johtuiko tuosta iästä, vai muuten vaan epätarkka nyt. Jäljellä oli pari kulmaa, nää meni kumminkin paljon paremmin kun viimeks ja teki niissä tarkasti töitä.
Oon nyt siis alkanut tunkemaan näitä kulmia jäljelle jo, kun tehtiin viime kesänä pellolla vaan sitä suoraa pääasiassa, kun soolo keuli niin pahasti jäljellä ja piti jarrutella vaan kokoajan.

Eilen tein vähän pidemmän, 185 askelta. Tässäkin taas yksi 90 asteen kulma, jonne kääntyi tosi hyvin. Sen jälkeen toinen semmonen lähinnä vähän kiemura, helppo. Vanheni 40min. (salkkarit välissä:>>) Meni ihan ok. Namia suurimmaks osaks joka askeleella pari, siellä täällä askeleita, joissa ei mitään, joskus yks jne.

Tän jälkeen tehtiin vähän tokojuttuja. Paikkamakuu, ainakin 3min. Menin osaks piiloon muutamaks sekunniks, sit vähän matkaa. Huoh se nousi kerran sieltä taas…… Kingi on täydellinen, se makas tosi rauhassa koko ajan ja tyytyväinen vaan, kun saa ruokaa.. :–))
Sit tehtiin Solviksen kanssa maahanmeno-, seis-, ja istuharjoituksia, siten et naksuttelen kun on maassa ja sit vapautan & heitän namin – nopeutu koko ajan. Seis-liikkeessä tätä saa tehdä vielä, koska se ei pysähy mitenkään salamana, vaan tulee muutama askel siinä – jää himmailemaan aluks, et onkohan se nyt näin..

Kingi oli sairaan pätevänä tokoilijana kanssa – purin nääs mun treeni-intoa siihen, kun en viitti solviksen kanssa kokoajan seuraamisjuttuja hinkata, niin Kinkkusen kanssa sitten. Sillä on perusasento tosi jees nytten, mutta ei se kyllä osaa vielä yhtään – vaikka intoa siltä löytyy nyt tosi paljon!! Se pysyy muutaman askeleen oikeessa paikassa, sit seilaa jotenkin. Vanhat treenailut jättäny sille tollaset tottumukset varmaan. Imuteltiinkin sitten muutama suora, sit tommosia helppoja yhen tai parin askeleen siirtymiä. Eiköhän se Kingiki vielä opi seuraamaan oikein :–)

Tänään tehtiin solviksen kanssa vähän ruutua – tää meni paljon eteenpäin. Lähettelin eka lelulle ruutuun, sit tein ilman lelua. Ekalla kertaa epäröi ja jäi seisomaan ennen ruutua, sit odottelin vaan ja meni itekseen ruutuun vauhilla, josta pääsin palkkailemaan. Seur. kerralla jo hieno. Vauhtiruutuja lelulle tehtiin useampia.
Pitää nyt vaan pitää toi into sillä!
Tehtiin myös loppuosaa pikkusen – jätin seisomaan ruutuun ja käskin kauempana maahan ja päästin sitten vapauttaen juoksemaan mun luo palkalle.

Nouto meillä on erittäin kamala tällä hetkellä. Toi ei osaa ensinnäkään pitää sitä kapulaa – koska oon onnistunut saamaan sen jotenkin paineeseen tuodessaan sitä. Tai jos ei oo paineessa, niin

maailmankirjat sekasi, jytky?miittiiii

ja hallintaongelmia. Eilen siis reissattiin Solperon kanssa Jämzään.
Kuvat tarinassa eräältä lenkiltä joku pari viikkoa takaperin.

Soolo uimassa

Pidettiin miitti Juulian&Voiton, Melkun&Eetun, Janitan&Taran&Santun, sekä Tuijan&Pepen kanssa.
Janita tuli hakeen meitä jämsästä ku tultiin solppiksen kans bussilla, bussimatka meni tosijees, solppis oli ihanan rento, EIKÄ ÄÄNNELLYT ah olin ylpee. Matkalla bussipysäkille alle metrin pääst solpost meni KÄÄRME. Hyihui säikähin, solppis meinas vaan syödä sen.. onneks ei onnistunu.
Automatkalla solvis oli vähän rasittava, se ei ymmärrä, vaikka toinen murraa, että nyt ei mennä lähelle leikkimään, silti pakko TUITUI OON IHANA HÄRNÄÄN SUA MOI TUTTU EN TIIÄ SUA MUT SILTI. Arh, aikuistuis! :–D

Juulia ja kumppanit olivat eilen käyneet tekemässä valmiiksi metsään verijäljet, joita päästiin sitten ajamaan vaan suoraan. Oikeen kivaa!
Solppis rupes suoraan haistelemaan jälkeä, mutta kai se hämääntyi, kun siellä ei ollutkaan ruokaa ollenkaan. Nenää käytti, mutta ei ihan ollut mukana mitä pitäis tehä. Vikan pätkän meni vauhtia nenä maassa ja löysi namikipon sitten, siis jopa ihan jäljesti kai.
Mutta hauska kokeilla tätäkin, en tiiä ruvetaanko joskus enemmän vai ei, mutta nyt ainakin tehty mejä -kokeilukin! Joskus mietin ennenkö solpero ees oli meillä, että pitäis kingin kanssa koklailla, mut sepä jäikin

keppimies

Seuraavaks insidemöllitokot. Vähän oli yyypersiistii päästä treenaan tollaselle isolle kentälle pitkästä aikaa! Oma piha on niin pieni ja heti tulee joku seinä vastaan, ettei voi pidempään.

AARGSÖDSÄDLGÄDÄAAAÄÖÄÖÄÖÄLÄÖLÄÖLÄÖLÄLÄL kuvaa varmaan hyvin mun mielentilaani siinä vaiheessa, kun soolo päätti painaa toisen koiran luokse paikkamakuussa. Oikeesti sadäölasädlsadäölasöädl hävettää ees sanoa. Se ei oo ikinä ennen tehnyt noin, enkä osannut siis varautua yhtään nytkään. Onneksi muitten koirat pysyi siitä huolimatta. Niin ärsytti vaan. Huoh.
Oon tällä hetkellä niiiiin tyytyväinen, että en oo imottanut tota yhtään minnekkään kokeeseen. Saadaan harjotella vielä rutkasti, ennenkö uskallan viedä minnekkään. Ois ihan hirveetä mennä pilaamaan toisten suoritus sillä, että ei oo ite viittinyt treenata paikkista varmaksi.
Jos nyt yritetään vähän selitellä tapahtunutta, niin solppis oli just saanu leikkiä ja riehua noiden hauvojen kanssa ja oli ihan samalla meiningillä menossa sinne, mutta kyllä sen silti pitäis pysyä.. Mutkunmutkun kotona se pysyy tosi hyvin!! Tän jälkeen tein sit itekseni vielä makoilua ihan lyhyellä matkalla hihnassa, kun muut meni esim liikkeitä ja jepa jee..

Tän jälkeen tehtiin vuoronperään jotain. Solppis jo ehkä vähä väsy, mut teki kumminkin!
Seuraamisesta on video, samoin liikkeestä maahamenon alusta. Kiitti Janitalle kuvailusta! Muissa sitten ei enää tekniikka oikeen toiminut 8–)
Seuraamisessa edistää edelleen, pitää jatkaa niitä paikkavaihteluja ja lyhyitä parin askeleen seuraamisia, niin eiköhän se sieltä ala löytymään – jos koko ajan pitää peruutella oikeeseen asentoon, kun se korjaa kumminkin perusasennon aina silleen oikeeksi. Ja oikeelle käännös aika väljä, vas. käännöksessä ehkä ite himmailen vähän turhan paljon.


seuraaminen from Evie Rekola on Vimeo.

maahanmeno from Evie Rekola on Vimeo.

Maahanmeno on edelleen aika hidas. Siihen pitäis kiinnittää huomiota, treenata vaan ihan erikseen. Ja karsee, tosta videosta vasta tajuan sen ajoittaisen keulimisen. Mietin viittinkö ees pistää, mut no sinne meni 8–D
Kehuin tässä maassa pysymisestä, kun nous viimeks möllitokossa. Nyt ei ollu kumminkaan aikeitakaan tästä. (y) Ja karsee mun käsky tosi painava.

Luoksetuloon vauhtiluoksareita luvassa. Vino vika perusasento, korjas lisäkäskyllä.
Hypyllä ei hypännyt ekalla yrityksellä, jäin liian kauaksi, kun kuvittelin sen menevän noin vaan. Lähti kyllä, mutta stoppas sitten. Uus yritys, vähän lähempää ja ei mitään ongelmaa. Ois vaan niin siisti, jos koira hyppäis kauemmas tässä ja ois sit helpompi ylemmissäki luokissa, ettei jäis ihan esteen taakse kun pitää takasinkin hypätä.

Liikkeiden jälkeen vielä meni härnäämään kavereita, yhyyy, kauhee hallintaongelma kun ei ees tuu luokse kun käskee. Pojankloppi!! Ei tosin tainnu olla ihan käskyn alla, mutta.. :–D

Soolo uimassaSoolo uimassa

Tän jälkeen mentiin vielä rapulammelle grillaileen ja koirat sai riehuu keskenään. LÄÖDLLFLS meni taas solperoon vähän hermo, ja ihan uusiikin piirteitä siitä tuli ilmi – murras ja komensi jotain kavereita, astu leikattua urosta luullen sitä nartuks, ainakin meno näytti ihan siltä, eikä miltään alistamiselta.. joten huoh koira naruun kiinni välillä.
Se ei oikeen osaa olla silleen, pakko leikkiä ja härnätä kavereita ja juosta! Toivon, että tää menee ohi kun se tosta aikuistuu vähän, nyt vielä tommonen hömelö nuorimies. Mut tosiaan, ennen solvis ei oo murraillu muille ikinä mitään, outo. Ehkä se oli vaan niin väsyny ja kaikkea kun riehunu koko päivän ja siitä eilisestä pitkästä lenkistä.
Mut kyl sil oli mukavaa =))
Uimassakin koirulit kävi polskimassa, solvis tosin ennen ollut paljon innokkaampi. Ehkä se INNOSTUU taas.
Mut oliii tosijees, toivottavasti päästään joskus uusiks!

———————-

Tänään tein kesän toisen peltojäljen, eka oli joskus viikko sitten apaut? Se ei mennyt kovin hyvin, joku 100 askelta ja vähän muistelua vaan, eikä sillä ollut ees tarpeeks nälkä.
Nyt tänään tein sitten 150 askelta, jossa pari kulmaa (!!) ja joku 10 askelta ilman ruokaa, tää kokeilu. Vanheni tunnin.
Ensimmäinen kulma tosi loiva, toinen melkein 90 astetta. Toka oli ehkä vähän turhan hankala suoraan nyt jo laittaa, mutta ei se siltikään mitenkään ihan hullusi mennyt. Soolo jäljesti tosi rauhallisesti, söi melkein kaikki. Eka kulma meni tosta vaan, ei mitään, tokalla meni pari askelta yli, sit palas takasinpäin ja korjas hienosti jatkaen.
Namiton suora meni vähän kovemmalla kaasulla kun muuten, joten ei ehkä ihan vielä kannata tollasia hirveen pitkiä ainakaan, jotain muutaman askeleen lähinnä.
Mut jäi tosi hyvä mieli, teki tosi tarkkaa työtä jne, vähän kyllä jarruttelin liinalla, mutta tää ei oo enää lähelläkään sitä, mitä se sillon viimekesänä joskus oli. Tästä se taas lähtee!!

Ja otsikkovalinta tulee siitä, että mä harjasin tänään koirat!! Trimmailin Kingille vähän kesätukkaa ja Solppiskin pääsi pieneen käsittelyyn. Kingiksellä tukka olikin aika karseessa kunnossa, mutta nyt se on hieno miäs <3 vielä vähän lisää kynintää, niin bueno! & Paikkamakuu 4min, ok.

Soolo uimassa

hyvä treeni, parempi mieli :)

Tänään päästiiin pitkästä aikaa taas aksailemaan:) Kivana yllärinä tuli paikanpäälle tullessa, että Anna-Maija kouluttaakin meitä tällä kertaa! Multa oli tää menny jotenkin ihan ohi… Mut jee, oikeesti kivat treenit!!

Alkuun tehtiin vaan kolmen hypyn suora, missä keskimmäinen hieman vasemmalla. A-M palkkaamassa lelulla lopussa. Tää suju ihan hyvin, sen jälkeen, kun mä heräsin, että nyt ohjataanki hei:)

Hehehe, oon aika loistopiirtäjä:) Mutta toi alkusuora normisti, takaaleikkauksella putkeen ja putkesta persjätöllä jatkuu seuraavalle hypylle (4). Sen jälkeen vitoshypyllä takaakierto ja samalla niistämällä saadaan koira kääntymään nopeammin oikeaan suuntaan.
Sieltä jatkettiin kutoshypylle ja 6-7 hyppyjen välissä piti ehtiä valssaamaan ja jatkamaan putkelle.

Ekalla kierroksella päästiin helposti neloshypyn yli, sen jälkeen mulla vähän unohtu niistot sun muut menin vähän sekasin, jatkettiin kumminkin rohkeesti loppuun saakka. 6-7-8 esteillä olin vähän hukassa, miten ohjaan, joten soolo alko päksyttämään mulle, kun ei tiennyt mihin mennä seuraavaksi!! Pienellä säädöllä sitten mentiin sinne putkeenkin vielä..
Tämän jälkeen tehtiin sitten niistoa irrallaan radasta, kun ei sujunutkaan. Ollaan tehty viimeks varmaan joskus Elinan koulutuksessa, niin oli ihan unohtunut ohjaajalta ja eipä koirakaan sitä oikein vielä sillä treenimäärällä osaa, vaikka ehkä kuvittelinkin jotenkin:)
Tätä täytyy treenata lisää, varsinkin ohjaajan kuivaharjoitteluna! Meinaan peruuttaa, mennä taaksepäin ja sivulle ja tiesmitä siinä, vaikka oikeesti ois ihan yksinkertanen! Hehee.

Tokalla kierroksella sitten saatiin rata menemään ”nollana” läpi! Jes. Mulla tuli edelleen tosi kiire valseissa, mutta Soolo irtosi hyvin viimeiselle putkelle, niin se pelasti mut, eikä tullutkaan sitä päksytystä, mistä olin ihan varma… mutta se irtosikin ! Jes, se on hieno!

Vähän jäi kyllä hyvä mieli tästä, niin kiva olla ohjauksessa ja oppiakin jotain uutta. Nyt sitten odotellaan seuraavan sunnuntain Niinun treenejä!! 🙂

————

Tein sunnuntaina jäljen pelolle. 75 askelta. Vanheni reilun tunnin. Sain vinkkinä kaverilta tähän tän vanhenemis jutun ottaa mukaan jo, kun nyt menty tosi pian jäljelle sen teon jälkeen. Namia oli jokasella askeleella.
Työskentely eros mun mielestä vähän, mutta ihan hyvin se kumminkin teki töitä ja pysy jäljen päällä ilman mitään harhailua. Taisin vähän jarruttaa liinastakin vielä, mutta tässä ollaan kumminkin edistytty. Vielä sais vähän hitaammin jäljestää jokasen askeleen, mutta eiköhän tää tästä!
Böh, sulais noi lumet pois kokonaan niin vois vielä vähän jälkeillä tällä kaudella! Ja tehä vaikka 2h vanhan jäljen tolle vielä.

again, jälkeilyä.

Ei mulla suinkaan tylsää oo lomalla tai mitään, kun tulee näin usein tehtyä jälkijuttuja:)))

Tänään kolme pientä jälkeä. Ensimmäinen 40askelta, samoin toinen ja kolmas 50 askelta. Ekalla oli jokasella askeleella yks nappula, toisella jäljellä jokatoisella askeleella nappula, sit siinä oli semmonen 6 askeleen kohta, missä ei ollu ollenkaan namia. Ja kolmas oli ’helpoin’ – eli samanlainen, mitä ollaan tehty kaavamaisesti tässä jo jonkin aikaa -> jokaisella askeleella kaks nappulaa.

Mä en tiiä, oon tänään miettinyt, että mikäköhän sit olis se ideaalirauhallisuus siellä jäljellä. Tai kun Soolo kuitenkin pysyy jäljen päällä kokoajan, ei harhaile ollenkaan (niinkuin silloin treeneissä teki vielä..) vaan menee ihan sen päällä koko ajan. Tai kun ajattelen, mitä sen jäljestys oli vielä jokin aika sitten, niin onhan se parantunut ihan huimasti! Oon vaan niin kriittinen ollu? Toki se vois vielä vähän rauhottua ja hiljentää vauhtiaan… Tai kun tajuan, etten ees tarkalleen oikeesti tiiä, millasta jälkityöskentelyä mä sille koitan opettaa. Ja sit vaan valitan kun ei muka toimi… eh?

Tän päivän juttuihin olin kumminkin tosi tyytyväinen. Työskentely ei juuri eronnut eri jälkien välillä. Tokalla, eli sillä ”vaikeimmalla” jäljellä kun namia ei ollutkaan alussa sitten sillä yhdellä askeleella, niin Solppa vähän peruutti ja yritti ilmeisesti hakea sitä siltäkin askeleelta, ihmetteli että eikö sitä nyt saakaan ruokaa jokaselta:) Tai näin mä sen tulkitsin. Jatko sitten eteenpäin normaalisti. Hieno poika! Se tyhjä väli, missä ei ollu namia, meni ihan normisti nenä maassa ilman sen kummempia.

Ja sitten, mitä?

—

Tokossa tehtiin lelupalkalla sivulletuloja. Ja taas mä tajuan sen, tässäkin perusjutussa on edelleen parantamisen varaa!! Sais tulla joka kerta oikeeseen asentoon, eikä melkein. Ja toiseks tehtiin sivulta maahanmenoja isolla käsiavulla -> nopeita ja kivoja.