Se on se tän jutun suola. Sitä tarttee aina välillä maustaa, että kiinnostaa jatkaa.
Viikonloppu vietettiin Solviksen kanssa Aktiivicollieiden pk -leirillä, jossa lajina meillä oli jälki. Perjantaina mulla oli ihan karseet kyytiongelmat, soittelin puheluita josko joku olisi voinut sittenkin ottaa mut matkalta kyytiin – mutta loppujen lopuksi isi lähti onneksi kyytimään, kunhan vaan ”itkin” sille tarpeeksi siitä, kuinka paljon mä halusin tonne.
Oon niin onnellinen, kun puolenvuoden päästä on taskussa toivon mukaan oma ajokortti, että pääsee sitten itekin kulkemaan kriisittämättä tähän malliin.
Perjantaina saavuttii paikalle solppiksen kanssa. Grillailtiin ja juteltiin lähinnä. Lauantai aamuna lähettiin mettään yheksän maissa. Aamupala oli hyvää ja Jennakin tuli paikalle Sirppuliinin kanssa!
Kouluttajana meillä oli Niina Koivula, jonka kyydissä myös matkasin treenipaikoille:)
Ekana päivänä treenailtiin pellolla. Solppis pääsi labbiksen kanssa vierekkäin häkkeihin. Päivän ensimmäinen jälki meni tosi kivasti, ihan solppismaista. Perussuora, helppo, askelia joku vähän reilu parisataa(?). Tosin vieläkin tarkempi se voisi olla omaan makuun. Kouluttajamme sanoi, että Soolo jäljestää tosi intensiivisesti ja meni kuulemma senkin mukaan hyvin!
Iltapäivällä tehtiin jo vaikeampaa. Serpentiiniä ja kaksi kulmaa sen jälkeen. Serpentiinit oli hankalia ja sitä hankaloitti vielä autojen ruovinta jäljet lisää. Mulla olikin vähän kutina, että tää vois olla meille aika vaikee. (oon tehnyt serpetiiniä, mutta loivempaa kotona).
Tähän lisättiin vielä se, että aloin ohjaamaan enemmän Sooloa hihnalla kouluttajan ohjeiden mukaan jarrutellen, mitä en oikeasti osaa vielä yhtään, niin Soolo välillä nosti päänsä kokonaan pois jäljeltä ja ihmetteli, kun siellä niin kovasti nyin. EN OSANNUT hellätä tarpeeks usein ja ajoissa, vaan alan vetämään enemmän –> koirakin vetää vastaan. Päästiin kumminkin loppuun asti. Soolo tosin nähdessään purkin meni heti maahan, eli ei jäljestänyt ihan purkille asti. Kumma, miten nopeasti se tonkin on tajunnut – oon vaan muutaman kerran ottanu ton purkin mukaan jäljelle ja käskeny siinä maahan.
Myöhemmin aloin ajatella kouluttajan vihjeen mukaan… että toi peltojäljellä ohjaaminen on vähän niinku ratsastamista. Ja niinhän se onkin – pidätteitä annetaan ja sitten heti löysää. Seuraavalla kerralla paremmin taas. Tähän asti kun ollaan enemmänkin menty melko löysällä hihnalla.
Tän treenin aikana heräsin myös siihen todellisuuteen, että peltojälki onkin paljon haastavampaa ohjaajallekkin, kuin mitä olin kuvitellut.
Myös se, että ei kantsi tehdä vielä mitään isoja tyhjiä suoria ilman ruokaa, ehdoton maksimi joku 5 askelta, mutta 3:kin on jo ihan riittävä. Tarkkuus kärsii muuten. Ei mitään pitkiä 10 askelta ilman, vaan sinne tänne vaan randomilla.
Sunnuntaina treenailtiinkin sitten metsässä. Aamulla tehtiin muutamat janat metsään. Tässäkin opin taas suhteellisen paljon janan tekemisestä ja opettamisesta – Kingin kanssa ku niitä on vaan tehty, sen kummemmin opettamatta. Nyt mulla on jonkinlainen ideakin, että miten opettaa varma jana koiralle.
Tehtiin jäljet ja niitten jälkeen ootellessa tehtiin vähän keppi-ilmasu treeniä. Tässä vaan alkuun Solppikselle, että se tuo niitä ylipäätään mulle, vähä niiku noutoharjotuksia. Karsee, mä innostan tota koiraa liikaa ja se on vaa innoissaan, vois rauhottua ja vaatiakin niitä luovutuksia (jotka oon tähän asti pitänyt meillä ongelmana, vaikka ehkä ne ei olis, jos en tekis niistä ongelmaa..) Myöhemmin kantsii tehä keppipolkua ja sen sellasta.
Soolo kruunas nää lähetykset, koska tehtiin niin helpoksi koiralle, ettei vaan voi mennä väärin. Mutta eka jälki olikin sitten noin muuten ihan karsea!! Se johtu pääosin siitä, että mä en ollu muistanu merkitä lopetuspaikkaa ja vielä kaikenkukkuraks piilotin rasiaa vähän sammaleen alle (..ajattelin fiksuna, ettei se ennakoi sitä niin paljoa aikasemmin silmillään.) No, eipä löydetty sinne rasiallekkaan ja se jäi sitten sinne. Lähdettiin haahuilun jälkeen pois metsästä ilman mitään palkkaa tai toruja. Oma moka, ihan hyvin voi olla käynyt niinkin, että Soolo jäljesti purkille asti ja sit rupes haahuilemaan, kun ei ollukkaan jatkoa enää. En tiiä, tää oli tosi sekava ja ärsytti vaan !
Mutta Niina oli kyllä ihanan kannustava tän jälkeen ja sai mut ajattelemaan ihan erilailla — meidän ensimmäinen kerta mettässä, jolloin mua itteäni jännittää se, miten koira toimii ja koiralle ihan uus juttu, niin ei mun todellakaan pidäkään olettaa, että koira tekee heti ihan oikein. Ja kun Soolo on vielä noin vilkas luonteeltaan, niin se ei ihan täysillä keskittynyt ja tiennyt, että mikä juttu tää täällä on.
Seuraava janatreeni ja jälkikokeilu menikin sitten hyvin. Soolo lähti jäljestämään hyvin ja löysi purkin. Jonkinlaista haahuilua tai joku pyöriminen siinä oli, mutta tän jälkeen jäi kuitenkin suhteellisen hyvä mieli!
Mä en tiedä nyt vielä, mitä teen. Vähän suunnittelin, että jatkaisin pellolla kuitenkin treenaamista, enkä siirtyisi tonne metsään vieläkään. Vaikka kouluttaja kyllä sanoi, että meidän kannattais varmaan jo tehdä metsäänkin noita jälkiä. Mutta toisaalta, voin ihan hyvin opettaa tota janaakin jo pellolla jne.
Saataispa vaan se paikkamakuu kuntoon, niin pääsis BH- ja tokokokeeseenkin. Mutta ohjaaja on erittäin laiska sen suhteen ja on treenannut sitä aivan liian vähän ja harvoin.
Sunnuntai-iltapäivänä treenailtiin vähän esineruudun alkeita. Oli opettavaista nähdä vähän eritasoisia koiria treenaamassa tätä. Mä oon treenaillu liian vähän syvälle lähetyksiä, tai siis enhän oo Soolon kanssa kun pari kertaa ylipäätään treenannutkaan tätä. Tehtiin Solpikselle omalla lelulla tätä, Niina vei lelua mettään vähän matkan päähän ja Solppis pääsi hakemaan sieltä. Mut nyt alan tekeen tota, että alue on SYVÄ (eli se 50m) ja vaikka sit aika kapea. Kiva treeni vaikka mettälenkillä ja Kingikin varmaan tykkäis tehä taas.
Hihhei, kouluttaja yllättyi mun palkatessa sooloa, että se onki aika täpäkkä jätkä :–) Treenitoverit kans kehuivat, että aika sähäkkä tapaus ja varmaan helppo palkata leluilla – ja tosiaan on, se tykkää niin!! <3
Soolosta tuli myös opittua uusia puolia leirin aikana. Se on yllättävän vilkas, sen vasta huomaa näin, kun näkee toisia collieita tekemässä ja vertaa niihin, millaisia ne on. Toisaalta siitä tuli esiin vähän semmosia herkkismäisiä piirteitäkin.
Kotimatkalle pääsin Sinerheimon Annan kyydissä juna-asemalle. Matkalle lähtiessä kävi niin, että pakettiauton takaluukku olikin jääny auki.. Ihmeteltiin sitten matkalla, kun se koira siellä haukku ja ulvoikin, kunnes tajusin kattoa vähän tarkemmin, että mitä kumma siellä nyt on, kun ei ääntely loppunut. (yleensä ei siis pidä juuri mitään mölyä autossa..)
No, ovihan siellä oli auki. Äkkiä stoppia ja laittelemaan kiinni. Ja kas kummaa, lassie oli heti ihan hiljaa. Fiksu koira! :--)
Perille päästessä Soolosta huomasi, että se oli jonkin verran peloissaan tapahtuneesta, mutta oli kyllä nopsaan taas ihan normaalikoira, kun pääsi hurjasta autosta pois :--)
Meidän oli tarkotus venailla junaa 1,5h, mutta onnekseni huomasinkin sitten taululta, että BUSSI JÄMSÄÄN lähtee 3min päästä - eikun laukaks vaan ja kiirellä kyselemään, että päästäänkö koiran kanssa mukaan ja jes, vielä ihan loistava istumapaikkakin häkkien kanssa saatiin keskelle bussia ja kotiinkin parituntia aiemmin :--)
Soolo on niin kiva, sen kanssa on niiiin helppo matkustaa bussillakin, jätkä vaan nukkui rennosti. Ihmisiä vähän katottiin, että kukas se sieltä tulee, mutta oli hienosti :--)
PS. Muutama kuvanen meidän ryhmästä täällä.
KIIITOS mukavat. Porukka oli kiva ja nyt mulla on ihan uudenlainen into tähän koiraharrastukseen taas jälleen. Opin niin paljon kaikkia uusia kivoja juttuja ja nyt on kamala into vaan treenailla kaikkea kivaa :–))
Vastaa