Soolo

BH MAPLE YARD END OF LIMITS


uros
Kuva: Tea Lemmetyinen, alla Kai Karuveha & Viivi Saarikko

collie soolo

s. 03.11.2009
silmät: pentuna min CRD / aikuisena CEA-vapaa
lonkat: A/A (kuvattu uudelleen 5-vuotiaana, priima edelleen)
kyynärät: 0/0
selkä: SP0, LTV0, VA0 (5-vuotiaana)
geenitestit: N/DM, MRD terve
kasvattaja: Tiina Hasu, Maple Yard

TULOKSET:
– SCY:n Pirkanmaan ao:n vuoden pitkäkarvainen Näyttelycolliepentu 2010!
– JSPKH:n TOKO-koira 2013 & Matsin malja 2013
– luonnetestistä 154p, laukausvarma (videot: 1, 2, 3, 4 & 5)
– kisaa agilityssä MAXI2 (2x LUVA)
– tokossa kisaa AVO, ALO:sta 2×1.tulos
– rallytokon alokasluokasta hyväksytty tulos
– käyttäytymiskoe; BH, hyväksytty
– näyttelyistä ERI
– jalostustarkastettu (lausunto)

JÄLKELÄISET:
– yksi pentue syntynyt 23.08.2015 Goldentroll’s -kennelissä. (6pentua, 2xCRD & 4x CEA-vapaa)

Soolo KoiraNetissä | Soolo Petsiessä | Soolon iskän blogi | Videoita

– saatavilla jalostukseen sopiville nartuille! –

Ääni- ja alustavarma, sähäkkä, taisteluhaluinen ja palvelushaluinen collie. Soopelipoika, joka rakastaa tehdä mamman kanssa töitä!



Soolo 5,5v


Soolo 4,5v.


Soolo 3,5v.

KÄÄK PENTUKUUME


kingi juoksee

Ensimmäisen koirani Kingin ollessa noin neljän – viiden vanha, pentukuume alkoi itämään, jolloin seurailin usean kasvattajan toimia entistä tarkemmin. Tauti ei tuttuun tapaan tuntunut vaan helpottavan millään, joten oli pakko hankkia koiranpentu!

Kävin katsomassa joitakin koiria ja pentueita, mietiskellen, mistä se seuraava The Koira tulisi. Halusin koiran, jonka kanssa voisi harrastaa useampaa lajia ja päästä myös kisaamaan.
Aikamoinen homma oli myös siinä, että sain isän suostuteltua toisen koiran hankintaan, mutta olin päättänyt mitä halusin ja itsepäisesti vain aloin hoitamaan asiaa eteenpäin!

Otin Tiinaan yhteyttä, kerroin 14-vuotiaasta itsestäni ja haaveestani. Tapasimme ensimmäisen kerran Tampereen KV -näyttelyssä, Kingikin oli silloin kehässä. Samana päivänä pääsin viemään kasvattajakehään yhtä Tiinan kasvateista, Ukkoa. Kyllä mua jännitti. Ihan innolla sinne menin pyydettäessä, mutta se oli ensimmäinen kertani kasvattajakehässä.

Tämän jälkeen alkoi yhteydenpito ja pohdiskelu, että olisiko tämä Winxin ja Rikun pentue nyt juuri se, mistä haluaisin itselleni pennun. Kävin useamman kerran katsomassa MY-koirien sukulaisia Tiinan järjestämillä kasvattipäivillä, joissa ajatukseni vahvistui entisestään..

Pentuja kävin katsomassa kaksi kertaa ennen hakureissua. Ensimmäisen kerran Eevan (Maple Yard Doomsday) kanssa, kun pennut olivat melkein neljä viikkoa. Toisen kerran kävimme veljeni ja isäni kanssa, pentujen ollessa kuusiviikkoisia.
Riitta Jantunen-Korri oli tällöin myös jo tehnyt pentutestit pennuille ja sain käsitystä siitä, kuka meille noista sydämenvaltaajista olisi tulossa. Muistan pentujen roikkuneen mun lahkeissa ja syöneen mun hiuksia, silloin oli aika onnellinen fiilis. Yksi oksentikin päälleni.

Nimen kanssa oli viimeiset päivät ennen pennun hakemista kovaa pähkäilyä, oli useampiakin vaihtoehtoja, lopult päädyin kuitenkin Soolo-sooloilijaan. Se onkin ollut aika nappivalinta, jätkä keksii nimittäin aina välillä kaikenlaista hauskaa omakivaa ohjelmaa.

Joulukuun 25. päivänä haimme pikkuisen kotiin.. Hakureissu meni ihan mukavasti, vaikka matka tuntuikin silloin kovin pitkältä. Ja mie sain parhaimman ”joululahjan” ikinä !!
Pitkään odotin, mutta nyt on odotus palkittu ja pikkuinen tuli kotiin… <3 Päivääkään en ole katunut.

SÖPÖLÄISESTÄ KASVAAKIN KOIRAN KOKOINEN RIIVIÖ

Kiertelin Soolon kanssa pienestä pennusta asti eri paikoissa sosiaalistamisen vuoksi. Kävimme muutaman kerran mm. Tampereella shoppailemassa, sekä tutustumassa rautatieaseman ääniin ja hälinään. Soolosta onkin kasvanut sellainen kaveri, jonka kanssa voi lähteä melkein minne vain, ilman että tarvitsee sen kummemmin miettiä, pärjääkö eläin mukana.
Soolo on ollut pienestä asti hyvin reipas, eikä ole arkaillut turhia. Itseasiassa en edes muista sellaisia tilanteita, joissa olisin voinut lukea koirasta, että sitä ihan oikeasti pelottaisi.
Treeneihin ollaan kuljettu monet kerrat matkustaen bussilla, kun muuta kyytiä ei ole ollut.

Soolo on opetti mulle jo nuorena mulle ihan hirvittävän paljon asioita koirista. Ollaan saatu olla monella koulutuspäivillä mukana ja opittu tuntemaan toisiamme. Mä sain juuri sen toivomani, oman ”lassieni”!

Lenkeillä Soolo kulkee lähes aina vapaana. Soolon päivän kohokohta on varmaankin se, kun jätkä pääsee metsään juoksemaan kepin perässä. :–)
Tämän koiran onnelliseksi saa yhdessä tekemisellä; treenataan tai vaikka sitten makoillaan sohvalla katsellen telkkaria. Nuorena Soolo tarvitsi paljon tekemistä päivän mittaan, sillä energiamäärä on niin suuri! Vanhemmiten Soolo ottaa rennosti sen ajan, kun ei olla tekemässä töitä – joihin se syttyy nollasta sataan!

AKTIIVINEN COLLIEPOIKA HARRASTUSKOIRANA

seuraaminen

Aloitimme melkein välittömästi pennun tultua treenailemaan agilityä ja tokoa, pennun ehdoilla toki. Kesällä 2010 tehtiin myös jonkin verran peltojälkeä. Näyttelyissä ollaan käyty muutaman kerran, se ei ole meille kuitenkaan mikään tärkeä juttu, vaikka Soolo ihan nätti rotunsa edustaja onkin.

Agilityn harrastamisen aloitimme jo ihan pikkupennusta lähtien leikin varjolla ja molemmat syttyivät tähän lajiin ihan kympillä! Agility on ollut meille se ykköslaji ja katsotaan, kuinka pitkälle rahkeemme riittävät tässä lajissa! Soolo on ollut ihanteellinen harrastuskaveri tähän lajiin ja oon hyvin kiitollinen siitä, että mulla on tällainen harrastuskaveri olemassa!


Tokoa treenaillaan kausittain ahkerastikin ja tavoitteena on tässäkin lajissa kilpailla silloin tällöin. Soolo osaakin hyvin paljon liikkeiden osia joka luokasta, mutta ei kaikkea ihan täydellisesti.
Möllitokoissa ollaan muutaman kerran käyty ennen virallisia kilpailuja, mm. ensimmäisistä kisoista 1.tulos ja tuomarilta tsempparipalkinto, sillä Soolon tekeminen oli niin kivanoloista, vaikka taidot eivät ihan kympin luokkaa joka liikkeessä vielä olleetkaan!
Alokasluokasta saatiin heti ensimmäisissä kisoissa ykköstulos, tarkoitus olisi vielä käydä ainakin se avoinluokka tekemässä läpi ja saavuttaa TK2 -koulutustunnus!

Aivan pikkupentuna osallistuttiin SCY:n Keski-Suomen alaosaston jälkikurssille. Tämän jälkeen harjoiteltiin vähän aikaa ominpäimme, kunnes päästiin pari kertaa peltojälkikouluttajan oppiin. Kesällä 2011 kävimme SCY:n jälkileirillä hakemassa lisäoppia ja intoa treenailuun. Soolo on melko intensiivinen jäljellä, mutta tarkkutta saa kyllä tulla lisää ja vauhtia pitää himmailla edelleen.

<

Hakua aloimme treenaamaan syksyllä 2013 ja Soolo on osoittautunut oikein eteväksi ja innokkaaksi tässäkin lajissa! Hakua treenasimme viikoittain JSPKH:n hakuryhmässä, mutta Viroon muuttamisen jälkeen on harrastus täytynyt jättää taka-alalle.

Luonteeltaan Soolo on omasta mielestäni kovin loistava pakkaus. Se on sähäkkä, sillä on erittäin paljon taisteluhalua ja se on myös agilityssä nopea. Soololle kelpaa palkaksi myös ruoka, jos tarvitsee jotain teknisempää juttua opetella. Soololle on ylipäätään palkinto se, että se pääsee tekemään mun kanssa jotain! Eli Soololla on voimakas laumavietti, jonka ansiosta se on kiitollinen kisakaverikin.
Ongelmana meillä on harrastusten suhteen ollut äänenkäyttö (komentaminen), mutta siihenkin on pikkuhiljaa, löytymässä ratkaisua, kunhan omistaja muistaa käyttäytyä mustavalkoisesti ja koiralle reilusti. Se on kuitenkin mamman ihan oma vilperoinen. :–)