missä se päätetään kuka saa sen pienen palan onnea


Agilitykuva: Kai Karuveha, joistakin syksyn treeneistä
Vähän tää kirjoittelu jäänyt taas. Syynä sille viimeviikkoinen koeviikko, nyt vihdoin ohi. Syksy on synkkä, mutta mielen ei tarvi aina olla!

Viime torstaina oltiin totutusti agitreeneissä. Henna piti treenit.
Paljoa mulla ei ole enää mielessä, radat oli haastavia. Varsinkin keppikulma ekalla radalla. Alempana ratapiirrokset by Melkku. Tokalla radalla muistan olleeni iloinen siitä, että pystyin ottamaan soolon vasta pussilta vastaan, kun Henna sitä ehdotti meille. Meillä oli ongelmia keppien kanss, teki samaa kun mölliagikisoissa taas. Jätti pujottelematta :–(
Samoin jäi mieleen se, että MUN PITÄÄ LIIKKUA JA JUOSTA heti kun koira on lukinnut esteen, jos on joku tiukempi paikka. Ehtiän kumminkin tosi hyvin, jos vaan rupeen liikkumaan ite!!



Pari päivää sitten Eeva ehdotti, et lähdettäisiin treenailemaan häiriössä paikkamakuuta ja kaikkea jänskää. Oli kyllä niin hyvä saada pitkästä aikaa vähän treeniseuraa tokoon ja vetää ihan kunnon treenit! Tätä pitäis toteuttaa joskus toistekin! :–) Mukaan lähti Eevan ja Rosen (Soolon serkku, Maple Yard Doomsday) lisäksi myös Melissa&Eetu, sekä Juulia&Voitto. Oltiin Kana-areenan tokohallilla.

Soolon kanssa tein aluksi vähän voikaukoja, jumppailua vaan.
Vielä näissä on paljon töitä, mm. s-m vaihto kaipaa runsaasti vahvistusta, sekä s-i kans vähäsen. Kun saadaan tekniikka kuntoon, sit alkaakin varmaan vaikeampi osuus. Seuraava vaihe on, että koira on edessä suorassa ja sit vielä sitä matkaakin pitäis kasvattaa..
Huomasin treeneissä, että Soolo on oikeastaan melko häiriöherkkä. Se ei kyennyt keskittymään samalla tavalla, kuin kotona. (no ylläri ettei ihan, mutta?) Välillä vaan katteli muualle (kun muut treenas toisella puolella jotain), eikä ollut ihan niin huolellinen liikkeiden kanssa. Ja kun kotona tekee jo monta vaihtoa ilman käsiapua, joten nyt suosiolla helpotin vähän harjoitetta ja autoin paljon. Pitkä tie täydellisiin kaukoihin! En oo kuitenkaan osannut ymmärtää tätä aikaisemmin niin hyvin, koska Soololla on kuitenkin niin hirmu hyvä motivaatio tehdä töitä ja on aina ihan sairaan innolla mukana.

Sit tehtiin ruutua. Tässä Eeva vei lelun Soololle ruutuun, minne se paineli täysillä, niin että merkkinauhat vähän lenteli. Jejejee kivaa!! Toisto.
Sit koitin naksuttimen kanssa hakea oikeaa paikkaa. Oltiin reilusti lähempänä ruutua. Soolo tarjoili väliin jopa merkkiäkin yhen ruutumerkin luokse. Huoh. Mut kyllä me saatiin onnistumisiakin tän suhteen. Pitää vielä varmistaa tota paikkaa, hakeehakee kovasti. Loppuun vielä leluruutu, joka täysillä taas. JEE.

Tehtiin merkkiä vähän. Tää oli kyllä ihan unohtunut, joten treeni jäi lähinnä muistutteluksi. Hassu koira kävi tarjoamassa kontaktiasentoa traktorin renkaalle. XD Yritys on ainakin koiralla kova, siitä ei voi moittia!

Yhteispaikkamakuu. Soolo oli ihan pöppölööö. Sen siitä saa, kun ei treenaa sitä ikinä kunnolla. Ääntä, sellasta vikinää lähti. Palkkailin kumminkin paljon ja en lähteny kovinkaan kauas. Myöhemmin kun tytöt vielä samalla treenas, tein pientä ”piilopaikkista”, olin ehkä pari sekuntia sermin takana ja sit palkkailemaan. Oli hissukseen. Ja pysy kuitenkin kokoajan.
Silti on ihan hirmuisen pitkä matka vielä siihen, että voisin jotenkin luottaa koiraan satavarmasti, esim. kisatilanteessa. Tuntuu turhauttavalta, Soolo kuitenkin muuten osaisi kaikki kisoihin tarvittavat liikkeet tosi hyvin ja tätä mä en oo treenannut siihen kuntoon. Ja en tajua, miksi en ns. vakavissani aloita sitä nytkään..

Saatiin myös hyviä vinkkejä mm. luoksarin stoppien treenaamiseen kiertämisen kautta. ldsaldöäsldäö meinasin hirttää taas koiran, koska sen viretila on niin korkeella ja kuuluu viuräy. Häkissä ulvontaa, koska yhyy yksin ei oo kiva olla eteisessä eristettynä. Tänään en vaan jaksanut välittää siitä, kun oli erihuoneessa. Häkissä siis pidin tauoilla, joita oli kiva pitää monesti, niin oli taas itekin vähän skarpimpana!

Treenailujen jälkeen Melkku heitti mut kotio ja matkanvarrella pyssättiin vielä juoksuttamaan koiria lenkkeillen. Sooloilija keksi vielä lammikon ko. paikasta ja hävetti viedä autoon, kun eläin oli niin likanen ja karvanen kaiken sen jälkeen :–D Mutta Soololla ja Eetulla oli vaan niin hauskaa yhdessä, ne viiletti ympäri kullanhuuhdontapaikkaa. Ne on kyllä aina olleet vähän kun parhaita kaveruksia, kivaaa rähmiä toista!

Kotona ollaan treenailtu aina välillä, kun on ollut sellanen fiilis. Oon koittanu saada maahanmenoa pidemmällä välimatkalla nopeammaksi ja varmemmaksi. (ruutua varten, yhdistän myöhemmin sinne) Oon myös palaillut tunnarin opettamisessa vahvistamaan haistelua piilottelemalla tunnaria pitkään heinikkoon. Soolo niin tykkäs tästä ja se osaa! c:

Kingi sai kotona vielä erikoiskohtelua osakseen, koska alunperin senkin piti päästä mukaan treenaamaan, mutta suunnitelmat muuttuu! :–(


vauhdin hurmaa.

Käväistiinpäs keskiviikko-iltana Jyväksylän JAT -hallilla agilitymölleissä. Meidän ensimmäiset kunnolliset sellaiset, oli jännää! Jännitin ennen radalle menoa ja päivän aikana enemmän, kuin itse radalla tehdessä. Se oli ainoostaan hauskaa!!

Osallistuttiin mölliluokkaan, sekä 1-luokka tehtiin kahdesti. Mölliluokassa meni ihan ok, vaikka omasta mielestä oma ohjaus oli aika heikkoa, etenkin kun olin myöhässä jo kolmannella hypyllä. Soolo valu puomin alastulokontakteilta (en jääny korjailemaan, vaan jatkoin, koska en ollut suunnitellut, että mitä jos näin käy? ois ehkä pitäny vaatia uudestaan niinkuin treeneissä..), puomilla meinas myös liukastua. A:lla pysäytykset oli hyvät. Rata oli tosi helppo noin muuten, mutta omaan suuhun jäi vähän karvas maku menon jälkeen. Oltiin ihan ekoja radalla ja tuli kiire sinne lähtöönkin itellä.
Yllätys olikin sanoinkuvaamattoman suuri, kun kuulutettiin, että ME VOITETTIIN MAKSILUOKKA!! Wuhuu! :–D Aika oli jotain -14,16. Jäin stoppailemaan A:n alastuloilla aika pitkään ja rauhotuin sinne ite, niin niissä kulu aikaa. Videota radasta ei oikein ole, koska Melkku joutui juoksemaan parin esteen jälkeen omalle radalleen koiran kanssa :–D

1-luokan rataa aluks katsellessa se näytti vähän vaikealta, mutta sitten se olikin ohjaukseltaan ihan simppelin kiva!! Tein kolmoselle jonkun viskauksen/jaakotuksen puolikkaan, mikä liekään nyt olevinaan. Aattelin, että kokeilen sitä ekalla yrittämällä eka et toimiiko ja tokalle mulla oli varasuunnitelmana joku valssisysteemi, mut toi meni ihan hyvin, vaikka jäinkin liikaa koiran eteen siinä. Olisin voinu alussa muutenkin lähteä liikkeelle heti kun koira oli lukinnu sen aidan, ei olis ollut mikään hätä ja ois kerinny niin hyvin, jos ois tajunnu heti liikkua ja juosta.
Ekalla radalla kepeille lähetys ei toiminu, se melkein haki jopa A:lle? Tokalla radalla kepeille haku jees kiva, mutta nyt ei pujotellu loppuun kun lähin irtaantuu aikasemmin, treeneissä se kestäis ton.
Renkaan tuli alta ja puomille ei meinannut uskaltaa mennä? Jäikö siltä joku luulo tuolta eka radalta? Meni kumminkin kun houkuttelin ja lähin ite menemään vaan. Sama vika oli myös kakkosradalla, tosin siinä vaan lähin juoksemaan täyttä päätä ja olin luottavinani, että se menis samallai ku treeneissä ton nyt. Ja taas huomas videolta, miten pahasti se sutii siellä päällä.. onneks ei tipahtanu!!
Videolta huomasin myös, että mä pysäytän Sooloo turhan paljon kontakteilla. Tai voisin josksu treeneissä jättää noita omia pysähtymisiä vähemmälle ja vapauttaisin koiran silloin, kun oon ite vielä liikkeessä?
Rengas oli ongelmana myös tokalla kieroksella, kai se oli jotenkin erilainen tai jotain, koska yleensä meillä ei oo treeneissäkään siinä tollasia ongelmia :–D
Keppejä pitää kyllä saada nopeammiksi jollain, sekä toi mun oma liike niissä on erittäin tyhmä XD Kingi tarvii aina tollasen rytmityksen kepeille, niin ehkä se jääny tavaks.

HUhuhuu sairasta sählinkiä kyllä, mut siitä huolimatta jäi itelle ihan sairaan hyvä mieli näistä! Oli niin kivaaaaa ja tätä on pakko päästä tekemään lisää!!!
Nyt treenataan vielä loppuvuosi ahkerasti ja ens vuonna kisoihin jos uskaltaisi jo lähteä! :–)


—————-

Eilen oli myös agilitytreenit. Kai oli tehnyt kontaktipainoitteista ja jotain pientä ohjausjuttua, enemmän sellasta kivaa vauhtirataa! Palkkailin PALJON kontakteilla ja vahvistelin niitä, erittäin jees nyt!! Melkein jokasella kerralla, kun halusin vähän pätkiä rataa samalla. Ja sain jopa vähän ”leijeröintiä” ja ohjattua kauempaa pienemmillä eleillä, solppis oli hieno!
Vaikka kyllä huomas keskiviikon jäljiltä, että ekalla kerralla puomille mennessä sille oli jääny joku muisto noista liukastumisista. Mut sit seuraavat kerrat ei enää miettiny sitä, onneks.
Huomaa tollasia pehmeyspuoli eläimestä tälläsissä, vaikka siis ollaanhan me parissa paikassa muuallakin treenattu joskus, mutta tulee uusia piirteitä esiin kun treenailee!
Soolo oli ihan sairaan siisti ja meni sairaan lujaa, tuntu paljon sähäkämmältä kun keskiviikkona. Valmentajakin kehu, että kun saan pidettyä sillä ton innon ja kaikki niin sairaan hieno.

omatoimitreenit.

Tehtiin kaks erilaista muutaman esteen pätkää, missä tarkotuksena molemmissa kepeille vienti ja että koira pääsee vähän rallittelemaan.
Ekalla kepeille vienti vähän kömpelö, mikä johtu suoraan musta, kun muka varmistelen koiraa, vaikka se osaa ihan ite hakea ne kyllä, luottoa vaan!
Toisella radalla oli avokulma. Tää ei oo ihan helppo, niistämällä menee hienosti, mutta ilman sitä valahti aluks kakkosväliin. Saatiin kumminkin ihan jees kepitykset myös siten parin kerran jälkeen, että en menny niistämään ekaan väliin.

Tän pätkän jälkeen tehtiin sit vaan keinua. Ilona ja Melissa auttoivat molemmat meitä tässä, välissä oli vaan pieni tauko. Päähänjuoksua aluksi jonkin verran. Koska koira alkoi näyttää siltä, että se juoksee täysillä keinun päähän innoissaan, niin toisella kiekalla uskalsin laskea ensin keinun reippaasti alas. Lopulta päästiin siihen, että keinu ei laske, ennenkuin koira on päässä, mutta sitten meneekin ihan alas noin vaan.
Soolo oli kyllä erittäin pätevä kolliepoika, sitä ei pelottanu yhtään! Olin niin onnellinen, Kingillehän toi oli kamala paikka joskus aikoinaan.. mutta sille ei olekaan rakennettu mitään pohjia skeittilaudalla tai mitään.
Loppuun piti vielä tehdä pari pelkkää päähänjuoksua, että jäi hyvä mieli keinusta, eikä mitään tollasia ihan uusia jännätyksiä.
Ja tuli taas innostus, että skeittaamista pitäis taas treenailla! c:

Samoin mun tokokärpänen vaikuttaa edelleen jotenkin mun sisällä. Oon tehny aktiivisesti kaukoja, se s-m vaihto on vaan vieläkin hankala!! Soolo liikuttaa väkisinkin jotain tassua siinä, mutta ei auta, kuin vaatia vaan puhtaita suorituksia.
Tehty myös tunnarikapulan ja metskun pitoharjoituksia, jotka oikeesti suju niin hyvin, etten uskonut omaksi koiraksi:):) Ei se vähän aikaa sitten osannut.

Ja nyt polttelee, jos päästäisiin ensiviikon keskiviikkon mölliagilityilemään! 🙂 Ois niin siistiä, mut pitää vaan toivoa, että kyydit onnistuu!

Mutta oppuun vielä tätyyy vähän masentuakin. Mua nimittäin rassaa ihan sairaan paljon se, että mä en ole vaivautunut opettamaan mun eläimelle käytöstapoja, joihin kuuluu mm. hihnassa kulkeminen. Se ei osaa olla vetämättä, jos on jotain sairaan kivaa.
Lisäksi mua ärsyttää se, että en jaksa treeneissä olla tarpeeksi mustavalkoinen soolon haukkumisen suhteen, vaan sallin sille sitä -> tuloksena huutava koira, joka ei oo hiljaa, jos en komenna. Esim. viimetreeneissä, kun ei ollu selkeitä taukoja, niin mä en niin jaksanutkaan puuttua siihen niin kuin ois pitänyt..
Oikeasti pakko ottaa itsestä nyt niskasta kiinni tän asian kanssa, ei kaveritkaan varmaan jaksa kuunnella tota.

2V!!!!!!!!!!!!!!!

Mun oli pakko tehä soolollekki kortti, kun tein viimeks Kingillekkin c: Synttärit oli ja meni siis jo 4.11! Unohin kyllä koko päivän, hyvä omistaja. Mihinköhän tää aika on kadonnu? Onneks toi on vieläkin tommonen ipana, ettei oo välillä järkee päässä, mut mamman rakas mussu <3


Tässä yksi radoista meidän viime treeneistä. Kiitti Melkku, kun lainasin sulta!

Viime treenien jälkeine fiilis? En tajua. Olipa ehkä liian monta liikkuvaa osaa ja liian vaikeeta meille, tai oikeemmin mulle. Pää ei vaan pysy enää kasassa ja rupee tuleen ihan tyhmiä juttuja. Ei vaan kykene. Onneks tällästä ei tuu kovin usein, muuten täs ei ois mitää. Jotain mun mielentilasta kertoo ehkä sekin, että mä unohin vikan radan ihan tyystin ja en kyenny enää keskittymään siihen ohjaukseen jjaj.
Ehkä sit ens kerralla. Ehkä aina ei voi onnistua, ei ehkä ees joka kerta. Ja mulla oli muutenkin aika huono päivä, sillon ei ehkä kannattais kauheesti treenata :–))
Vaikeimmiksi kohdiksi meille radasta osoittautuivat esim. tuossa A:n kohdalla noi kaksi muuta houkuttelevaa putken suuta. Melkein kaikissa radoissa oli tätä, niin musta tuntu, että se jopa hoksas alkaa hakemaan tota kontaktiakin siitä keskeltä jos oli tarve!
Toinen vaikea juttu oli nuo kaksi suoraa putkea puomin toiselta puolelta ohjattavina. Ei meinannut mitenkään hahmottaa tota toista putkea heti perään, vaan ois tullut mieluummin mun luo? En jääny tyytyväiseks tästä suorituksesta. Soolo on kumminkin ihan hieno eläin!


Tää kesä oli kiva.

Soolon kanssa ollaan treenailtu nyt taas tokoa, oon saanu jonkun tokoinnostus -vaihteen päälle! Oon treenaillu voi kaukoja, lattiatasolla. Saanut tähän jotain tolkkuakin. Soolo osaa pelkillä käskyillä vaihtaa i-s ja toisinpäin. M-S on vielä vaikeampi, takajalat meinaa välillä liikkua, mutta luulen sen loppuvan, kun tietyt lihakset vahvistuvat tuon treenin myötä ja kun palkkaan vain liikkumattomista suorituksista. Naksutin on oiva apu tässäkin!

Ollaan myös tehty tunnistusnoutoa. Soolo on eka, jolle edes yritän opettaa tätä. Ollaan tehty pohjia melko pitkään pelkkää pitotreeniä ja monta kertaa myös sitä, että etsii pitkästä nurmesta omaa. Parina päivänä oon nyt just ja just uskaltanu tehdä siten, että laitan muutaman väärän kapulan parin metrin päähän oikeasta ja käyn koiran nähden viemässä oikean kapulan. Nää on menny ihan ok, ei vaikea.
Mutta tänään!! Tein samallailla, mutta yllättäen eläin lähtikin niille väärille kapuloilla ja apua, mietin siinä että mitäköhän nyt. En kiellä ainakaan, se oli selvä. En tehnyt sitten mitään ja eläin lähti hetken niitä haisteltuaan oikean luo vähän kauemmas ja toi sen?!?! WUT. En tajua, miten se osasi..
Oli pakko kokeilla tätä ihan hulluna ideana vielä tämän jälkeenkin, koska ajattelin, että toi oli vaan sattumaa. Laitoin oman väärien viereen, jolloin koira myös ampaisi haistelemaan niitä, haisteli ihan rauhassa vääriä ja sitten kun omaa vähän haiskahti, niin se lähti heti mukaan??
Ei voi muuta sanoa, että kuin mulla on IHAN MAHTAVA ELÄIN :—) En kyllä tajua, että miten se on voinut tajuta tota jo noin paljon treenimäärään nähden.. en vielä oletakaan, että se oikeasti osaisi tota varmasti, mutta tää oli aika fiilis noiden jälkeen.

Tehtiin myös vähän pm, luoksarin stoppeja ja maahanmenoja kaukaa (ruutua varten).