Maple Yard agilitypäivä

Lauantaina 18.04 Tiina oli järjestänyt agilitypäivän Jenna Caloanderin oppiin. Huippua nähdä pitkästä aikaa muita Maple Yard -collieita aksaamassa.
Mua jännitti etukäteen ihan huimasti, koska ei olla oltu niin pitkään aikaan sen kanssa missään koulutuksessa. Ratapiirroskin tuntui ihan hurjan vaikealta etukäteen. Oli mm. vastaanotto kepeille keppien toiselta puolelta kolmen hypyn takaa aloituksessa. Olin jo varma, ettei onnistu meiltä, mutta Soolohan osasi hienosti!


Alussa Soololla oli aikapaljon kierroksia ja kävi kiihkeänä (sitä se useamman viikon agitauko teettää), joten se ei heti keskittynyt hommiin, mutta rallipätkän jälkeen alkoi löytymään se meidän oma juttu. Takaakiertoihin mä joudun sitä saattelemaan edelleen aika paljon, samoin iänikuista estehakuisuutta täytyy vahvistaa. Kontaktit toimi hienosti, ei tullut kertaakaan läpi. Mulle ei ohjauksellisesti tullut uusia juttuja, vähän linjoja korjailtiin ja sitä ajoitusta. Saatiin tosi siistiä ratapätkää tehtyä, mä alan uskaltaa lähetellä sitä linjoille vihdoin ja mulle tuli kunnon flow -fiilis sen kanssa. Harmittaa ihan, että kännykän sekoilujen takia en saanut videoitua meidän pätkiä.

Jenna kyseli meiltä tavoitteita, jolloin totesin vaan, että sinne kolmosiin ois kiva päästä tässä kesän alussa, että ei kai tässä sen kummempia. Tän jälkeen totes, että kyllä te alatte niitä arvokisanolliakin sit kolmosista hakemaan, koska meno niin tasasta ja siistiä! Hahha, olisipa se kisoissakin tollasta, siellä vaan aina sattuu ja tapahtuu jotakin – joko Soolo on ylikierroksilla, tai sit mä ohjaan jotenkin supertyhmästi tms. Mutta no, eihän se hullumpi ajatus loppujen lopuksi olisi. Täytyyhän tavoitteita olla.
Mä oon vaan tähän asti ajatellut, ettei me olla tarpeeks hyviä sinne kolmosiin. No eihän me pitkään aikaan ollakaan, mut jos on tavoitteita, joita kohti puskea, niin ainakin kehitytään paremmin. Sillä ajatuksella, että nooooh tässä vähän hömppäillään ja katotaan mihin riittää, ei pääse niin nopsasti eteenpäin!


Minun kielimiehet ilta-auringossa <3

Jalat oli ihan pullamuusia jo ekan setin jälkeen. Samoin keuhkot. Pitäisköhän mun lenkkeillä vähän rankemmin, koska esim. kasvattaja-Tiina juoksi neljän koiran kanssa samaa rataa, eikä se näyttänyt tekevän tiukkaa.. Ollaan kyllä aloitettu juoksulenkeillä kämppiksen kanssa ja eron alkutilanteeseen huomaa jo nyt. Jaksaa paljon paremmin.

Treenien lopuksi päästiin vielä Keken kanssa tekemään pientä pätkää, kun aikaa jäi ylimäärin. Oli ihan huippua nähdä myös Trip -sisko aksaamassa. Niissä on niin paljon samaa, sen näki! Ihan kopioita melkein :–) Tiinaltakin tuli palautetta siitä, että täytyy tehdä entistä enemmän niitä irtoamistreenejä, että se hakee hyppyjä itsenäisesti, vaikka mä jään jälkeenkin.


Agilitypäivän jälkeen lenkkeilemässä Voitto-pojan kanssa.

Pahat tädit hommissa.

Ostin mun ensimmäiset Inovit aloitellessani Soolon agilityuraa. Hyvin ne on palvelleet, ihan parhaat kengät, mutta pohjat kieltämättä nyt ihan kuluneet, eikä pitoa enää löydy juurikaan.
Mietin pitkään, että ostanko samanlaiset uudet, vaiko kokeilen jotain muuta. Intersportista tilasin tarjouksesta punaiset Salomon Speedcross 3W:t. Oon aloitelut taas juoksuharrastusta perus rasvanpolttolenkeillä (apaut 3krt/vko/tunti), joten ajattelin näiden sopivan siihenkin Inoveja paremmin, koska tukevat hieman enemmän jalkaa. Näitä on useat kaverit kehuneetkin, niin päätin uhkarohkeasti testata!
Ihan supernopea toimitus, kun parissa päivässä tulivat! Juoksutuntuma ihan erilainen, maan ja jalan väliin tuli heti enemmän kitkaa ja juoksu rullasi paljon helpommin.
Agilitykäytössä kokeilin näitä myös, mutta aika pian tuli ikävä Inovien matalaa pohjaa & tuntumaa maahan – näissä on kuitenkin aika paksu pohja, eikä alustaan oo samanlaista tuntumaa. Luulen, että pistän tilaukseen kesälomapalkoista myös uudet Inovit. Kengät kuluvat kuitenkin käytössä ja pistän sitä rahaa monesti paljon turhempiinkin asioihin! 🙂

valintojen maailma, tuijotan tienviittoja

Keijon tokat & kolmannet mätsärit, Soolis myös kehäkettuilemassa

Pitkänäperjantaina oltiin Längelmäen Agilityteamin järjestämässä mätsärissä. Keijo sijoittui PUN3. Tuomarilta saatiin kehut valtavan hienoista liikkeistä ja hyvin käyttäytyvästä iloisesta pennusta! Olin ylpeä mamin mussukasta, joka oli niin reipas! Onneksi tuomari ei huomannut, että pentu oli hihassa kiinni aina kun sen silmä vältti selän takan juostessa.. miten se osaakaan ajoittaa noi pomppupuruhyppynsä oikein?
Soololle PUN, ei sij.


Kuvat: Nina Virolainen

Lauantaina olinkin sitten talkoilemassa meidän omassa mätsärissä. Keijo ja Soolo taas kehässä. Keijo pääsi taas punaisten kehässä jatkoon, mutta ei sijoittunut tänään – mutta olin taas iloinen hienosta esiintymisestä. 🙂 Soololle myös PUN, mutta ei sijoitusta. Oli aika levoton kehässä.



Pääsin myös esittämään yhtä snautseria extempore kehässä. Pari minuuttia ehdin harjoittelemaan ennen kehää, vähän jänskätti, mutta koira oli kyllä ihan mestariesiintyjä. Oli ihan hassua ison collien jälkeen esittää pikkukoiraa!

Sunnuntaina olin kouluttelemassa Längelmäen agilityteamin alkeis ja lähes-kisaavien ryhmää. Kouluttaminen on ihan huippukivaa puuhaa! Niin siistejä hetkiä, kun keksit jotain annettavaa koulutettavalle koirakolle.





kuvat: Kai Karuveha

Seuraavana viikonloppuna Rallytokokisat & rallymölleilyä

Lauantaina käytiin korkkaamassa Soolon ja mun rallytoko-ura. Mua jännitti ihan hirveesti – uus laji, jonka sääntöjä oon opetellut vaan pari viikkoa. Paljon muistettavaa ja pikkujuttuja. Ilmoittautuessa huomasin itestäni pahimmat jännitykset, mut nää onneks laimeni odotellessa. Lopulta menin todella hyvillä fiiliksillä kehään, Soolokin oli ihan supervireessä – vähän korkeassa, mutta se tekeekin aina täysillä tehoilla, tai ei ollenkaan.
Muistin radan pääpiirteittäin hyvin, serpentiinissä Soolo painoi jonkin verran reiteen & edisti hieman, josta -1p ja samoin yhdestä saman vian takia tuli -1p. Olin ihan liekeissä, JEE TÄÄ MENEE HYVIN.

No, lopulta tokavikalla kyltillä Soololla jotenkin kiehui yli ja se alkoi vaan räksyttämään mulle. En tajua, mikä sille yhtäkkiä kesken suorituksen tuli – se ei oo käskyn alla tehnyt tuota vielä.. Kotipihassa aina silloin tällöin tulee samalla asenteella komentamaan kepin heittäjää. Yleensä loppuu heti pe**keleillä, mutta kehässähän niitä ei voi käyttää, joten lopulta päätin keskeyttää kokeen ja lähteä pois. Harmitti ihan sairaasti, varsinkin, kun saatiin lopulta arvostelulaput ja sieltä ois tosiaan ollut tulossa 98p/100p…
No, ei muuta, kuin kohti uusia pettymyksiä! Ei noi koirat vaan oo koneita, vaikka olin ihan 100% varma kokeeseen lähtiessä, että se yli 70p sieltä haetaan ja tulos, mutta kaskummaa.. Tätä lajia täytyy kyllä käydä kisaamassa toisenkin kerran, koska kisapaikalla oli niin rento fiilis ja mun jännityskin jotenkin katosi! Oon niin hirveä toko-jännittäjä, että tää varmasti auttaa mun kisajännitykseenkin. Tuona kisapäivänä en tuntenut kehässä jännittäväni mitenkään paljoa, koska Soolo oli ollut viritellessä niin hieno poika.

Maanantaina en meinannut millään lähteä rallytokon epiksiin Jyväskylän Kodin Terralle – Henna suostutteli mua kokopäivän ja olin vaan, että ”en minä jaksa sinne lähteä, kun illalla agitreenit ja jos lähen sinne niin haluisin voittaa, eikä Keijo osaa yhtään mitään vielä kumminkaan”. No, jotenkin se sai mut keploteltua, kun päästiin vielä laskemaan fysiikkaa hetkeks kisojen jälkeen ja sieltä suoraan aksavalmennukseen.

Kepuli oli tosi reipas ja hieno poika! Pari kertaa se meinasi alussa jäädä nuuskuttelemaan ilmaa, mutta noin muuten se teki hienosti töitä! Maahanmeno oli nopsa! Ainut miinus pisteistä saatiin, kun ilmeisesti toi maahanmeno oli kumminkin vähän vino, mutta ei se menoa haitannut 🙂 Radan jälkeen mulla ei kyllä olleet mitkään voittajafiilikset, vaan oli kivaa ja mukavaa.

Keke kun ei oo ihan niin sähäkkä luonteeltaan (tai sitten se syttyy vaan myöhemmin), kuin Soolo, niin tuntu ehkä ihan vähän laimeelta. Tästä ajatuksesta viritin itselleni ajatuksen, että mun pitää oikeesti alkaa treenaamaan tottistakin Keijolle lelun kanssa, eikä aina vaan syöttää sitä. Saa sille enemmän sitä asennetta mukaan (mikä sillä on jo kyllä aksassa!)

Yllätys oli ihan superiso, kun lopulta palkintojenjaossa oltiin voittajia! Huhhu, olin ihan innoissaan, kuin pikkutyttö, joka sijoittuu ensimmäisissä mätsäreissään!

Agivalkussa tehtiin parinviikon takaista valssitreeniä, mutta nyt peilikuvana. Olipahan se taas yllättävän vaikeaa, mutta nyt jo paljon helpompaa, kuin pari viikkoa sitten! Opin myös saksalaisen ihan eritavalla, kolmella askeleella. Mä oon _aina_ peruutellut siinä – voi, kuinka helppo ohjaus se oikeasti onkaan, kunhan opettaa koiralle, että päälle saa tulla. Tätä treeniin!
Mä myös kaaduin treeneissä. Liukastuin, kun piti tehdä poispäinkäännöstä. Tän syytä miettiessä päätin alkaa uudistaa vähän kenkävarastoani.

agilitykuulumisia & uusi lajivalloitus

Perjantaina 27.03 käytiin Keken kanssa epistelemässä toista kertaa. Ensimmäinen putkimöllirata meni aika humputteluun, pentu oli vaan asenteella ”JEE AKSAA KIVAA, MEEN TONNE OHO MAMI HALUSKI TONNE” ja juoksenteli vaan. Toisella mölliradalla meno oli jo enemmän meidän näköistä:



Tällä radalla voitettiin mölliminiluokka :–) Kehveli on kyllä superkiva kisakaveri – ottaa tosi rennosti odottelut ja voi vaan tsillailla. Tästä huolimatta tekee radalla hyvin töitä. Järkytyin kyllä hieman, kun se yritti pari kertaa päksäyttää radalla olevalle, kun oltiin kujassa odottamassa omaa vuoroa.
Nyt varmastikin keskitytään lähinnä treenailuun – irtoamiset vahvemmiksi ja esteosaamiset. Vielä huhtikuun loppuun asti käydään Julian treeneissä.

Maanantain akstreeneissä oli vuorossa valssitreenit. Näissä on mulla vielä paljon opeteltavaa; oon ihan hukassa, kun pitäis tehä kolme valssia putkeen ja sit vielä erottaa itselle ennakoiva valssi, vastaanottovalssi, pakkovalssi, jnejne. Joka kerta paremmin!
Olin ihan hurjan yllättynyt positiivisesti, miten hyvin Keijo poimii niitä esteitä radalta, kunhan vain kerron sille linjat oikein ja annan luvan suorittaa. Paljon huonommin menee, jos yritän juosta jokaiselle esteelle ”varmistelemaan” omalla tapaani. Takaakierto+valssi sujui myös hyvin, mutta TÄSSÄKIN voisin ohjata sitä koiraa kauempaa, enkä saatella ja juosta itse niin paljoa! Tarvitsen niitä nopeita jalkojani kyllä jossain muuallakin!

Soolon kanssa pyörähdettiin Lempäälässä kisoissa lauantaina. Ensimmäinen rata oli Salme Mujusen käsiäalaa ja rataantutustumisessa kauhistutti tuo loppusuora (alunperin suoran putken kohdalla oli puomi, mutta se olikin jotenkin heiluva, joten vaihdettiin putkeen)… mutta tää olikin tosi kiva rata! ”Hieman” ketutti tuo, että kepit meni ihan sörsseliksi ja sitten vielä korjailinkin niitä ihan typerästi. Noin muuten ihan kivaa menoa, vaikka omat ohjaukset paikoin ihan myöhässä, esim. ensimmäiseen putkeen ohjaus meni aika läskiksi.

Toisesta radasta en sit haluakaan puhua mitään. Ihan hirveetä, pohjanoteerausta. Soololla keuli kaasujalka aika paljon yli ja omakaan pakka ei pysynyt yhtään kasassa. No, näitä sattuu ja seuraavia kisoja kohti taas. Eihän sitä voi tällä treenimäärällä (=treenaamattomuudella) niitä tuloksiakaan odottaa, vaikka kyllä niitä pitäisi jo pikkuhiljaa alkaa tulemaan..



Eilen käytiin Hennan & Lotan kanssa tutustumassa rallytokoon Tiinan avustuksella. Tiina oli meille taiteillut oikein kyltit ja kaikki. Oli ihan hurjan kivaa! Itsenäisesti oon koittanut päästä vähän lajiin sisälle, mutta sieltä tuli kyllä hurjan paljon juttuja, mitä en oo tajunnut ollenkaan videoita katsellessa.
Oli kyllä ihan hurjan hauskaa ja luulenpa, että tästä lajista tehdään meille sellainen, jossa mä opettelen kisaamista ja kisajännityksen hallintaa. Tokokokeisiin mun asenteella ei oo oikein asiaa, koska oon niin jäätävä kalikka siellä 😀 Vuosi sitten ajattelin kyllä, että tää laji on ihan täyttä hömppäilyä ja pelleilyä, mutta kun vähän tutustui, niin kyllähän tässä pitääkin osata kaikenlaisia juttuja! Ohjaajan sääntöjen tuntemuksella on aika iso merkitys tuloksia tehdessä, pistemenetyksiä tulee herkästi.

– hihna aina löysällä
– älä korjaile koiran vinoja asentoja kisoissa, mieluummin uusit kokonaan
– ANNA LISÄKÄSKYJÄ, tässä lajissa koiralle saa kertoa monilla avuilla, mitä sen pitää tehdä. Auta käsillä, jaloilla, äänellä. Ihan millä vaan. Miten pirun vaikea tätä on käsittää? Ikuinen tokoilija, jossa ei sallita yhtään mitään tollasia.