kivaKIVAILUU

Soolo 9kk leikkii Viivin kanssa:


Tänää ja eilen ollaan vaan kivailtu. Toissapäivänä treenailtiin vähän mm. tunnaria piilottelin nurmikkoo, (piilo)paikkista ja luoksarin stoppia. Kaikki tosi jees oli kivaa, tekee vaan tarpeeks helppoja juttuja koiralle, nii ei tarvi kriisittää, et paskakoira ku ei osaa. Kingikselläkin on kivaa, se on alkanu seurailee ja käyttää takapäätään. Ehkä sekin oppii vielä, menny eteenpäin. Ja se ILO kun se tekee, häntä vispaa kaikenaikaa <3 Eilen kattelin Silvia Trkmanin juttuja ja suomennellu sen tekstejä ja muuta kivaa, innottaa aivan sairaasti tollanen kivailemaan. Kriisitin alkuun keinun opettamisen kanssa, mutta nyt mulla on jo jonkunlainen kuva päässäni, että miten tää loppu hoidetaan, suunnilleen samalla tavalla, kun alkukin. Ja kun ei päästä nyt niin usein treenailemaan oikeella keinulla, niin voidaan pohjustella ja auttaa sitä paljon tälläsillä kivoilla kotitreeneillä, samalla aktivoida koiraa ja vaan kivailla naksuttimen kanssa. - Lankkutreeni, skeittilauta, äänien paukauttelu jne. Aloitettiin auttamaan tätä sillä, että me opetellaan nyt koiraskeittaamaan. Ollaan tehtykin tätä joskus aikaisemmin vähän, mutta ei kunnolla. Kaivoin skeittilaudan esiin ja pihalle naksuttimen ja koirulin kanssa. Soolo tarjoaa tosi paljon laatikkosysteemiä tässä, mutta naksuttelin aluks ainoostaan siitä, et työnsi vähän lautaa eteenpäin etutassuilla. Aluks vähän jännäs, kun se liikku, mutta sit ilostu kun mäkin olin ihan ilosena, että JEE SÄ LIIKUTIT SITÄ. Oot loistava. Tästä se lähteeee!! Sit treenailtiin agin kontakteja laatikolla, mitä ei ollakaan tehty aikoihin. Löysin tähän netistä jotain juttuja, miten muut on treenaillu näitä kotona enemmän eteenpäin ja sitten ajattelin, että tämmönen kierto juttu ois meillekkin tosi passeli. Näköjään, tarvii treenailla tätä. Mut tää oli oikeesti hyvä juttu, Soolo nimittäin tässä just kun sai vauhtia sairaasti kierrellessä ämpäriä ja puuta, niin valu samallailla kun aikasemmin kontakteilla. (siis valu ainoostaan sillon, kun mä juoksin täysiä ohi, jos himmasin niin jäi hienosti) Tää on nyt niin loistava juttu treenailla kotona. Miksen oo jo aikasemminki tehny tätä sillei, et juoksisin täysillä. Kiertojen kanssa ollaan tehty, mut mun oma liike vaikuttaa varsinkin oikeilla esteillä meiän kontakteihin tällä hetkellä vähän liikaa. Ja kun näiden pitäisi just nimenomaan olla täysin itsenäiset koiralle, että se suorittaa ne, vaikka mä seisoisin päälläni. Tähä ainakin pyritään. Nyt muutaman kerran treenailujen jälkeen niin ollaan päässy siihen pisteeseen, että voin juosta täysillä laatikon ohi sen jälkeen, kun laitan koiran takaakiertoon ja se pyssää omatoimisesti laatikolle! Ja oli erittäi simppeliä opettaa!

PS. koeviikko on kiva, ehtii treenailla. Kokeisiin tää ihminen on vähän liian laiska lukemaan.

iloita voi pienistäkin

Möllitokoiltiin taas, eilisestä tarina. Aluks oli tarkotus mennä alokkaaseen vielä, mutta päätettiinkin sitten avoilla. Kokeilla chillisti, että mitenkä ne sattuis menemään ja missä vaiheessa ollaan. Ei olla mitenkään tavotteellisesti niitä vielä treenailtu ja viilailtu, vähän sinneppäin kylläkin. Senhän huomasi.


Kuitenkin ainut tavoite, mitä olin päivälle asettanut, saavutettiin. Ja olin onnellinen. Paikallamakuu.
Tein tän niin helpoksi, kuin mahdollista ja saatiin onnistunut suoritus. Ja olin niin onnellinen tästä !!
Tuomarilta tuli kehut, että koira on mennyt ihan hirveästi eteenpäin, muisti meidät viime kerrasta ja antoi paljon kehuja. Tuntui kivalle. Eihän toikaan nyt mikään upea suoritus sinänsä ole, mutta kai tälläsistä pienistäkin edistymisistä saa olla onnellinen. Ja pitääkin olla.

(c) Viivi Saarikko
Mun hiukset on muuten näköjään oranssit. Hoh. Ainaki sävysävyyn ton treeniliivin kanssa.

Paikallamakuu – 6 – yli helpotetusti tehtiin, palkkailin ja olin vaan hihnan mitan päässä. Halusin pelata varman päälle ja saada pakostikin onnistunut suoritus. JES!!! Yllättävästi saatiin jotain kannustuspisteitäkin(:(:
Seuraaminen taluttimetta – 9 – olin vähän pettynyt, että tällästako meidän seuraamisesta on tullut. Eka täykkäri niin meinasin kompastua koiraan, kun ei tajua käyttää takapäätään. Toka täykkäri tosi nätti. Vas. käännökset ihan ok, mutta koira ei tosiaankaan mukana kunnolla. Seuraa kyllä joo ihan jees, mutta vähän löysäillen. Mut innostan treenaillessa, eiköhän se.
Maahanmeno liikkeestä – 9 ihan nätti joo, odotin lähinnä nollaa kun ei olla tätäkään treenailtu vähään aikaan. Ennakoi loppuistumista, siitä pistemenetys.
Seisominen liikkeestä – 0 – jäi ensin ihan hyvin ja olin jo ilonen, sitten tuli sellanen mitä ihmettä kun se tulikin innolla ilosesti luokse ennenkö ehdin kääntyä. Nauratti, ilonen vuhve, mitä sä oikein teet.
Luoksetulo – 6 – heheee ei taidettu oikein osata tota stoppia vielä. Käsimerkki+käsky ja vielä tuplana että pysähty. Loput ihan jees joo.
Nouto – 0 – vähän turhan innokas vuhve noutamaan, varasti kapulalle. Kai se muuten ois ollu ihan nätti, mitä nyt vähän rähmi kapulan kanssa alkuun.
Kauko-ohjaus – 10 – !!!!!!!!! niin ylläripylläri. Ootin ehkä että se rupeis vähintään pitämään jotain ääntä tai ennakoimaan, mut oli täydellinen. Ainut, niin pitää harjotella että se menee _suoraan_ maahan sivulta, oli meinaan vähän vinossakenossa, kun jätin.
Estehyppy – 9 – !!! mitä tääkin onnistu näin. Soolo oli ihan näppärä. Annoin vähän lisäapua kun takasin kutsuin, mut hieno oli. Treenattiin mm. 2 kertaa avohyppyä viikolla, ihan näppärästi osas silti näköjään.
Kokonaisvaikutelma – 9½ – kuulemma iloista työtä ja kaikkee kivaaa. Puolikas lähti muutamista haukuista mitä tuli liikkeiden välillä loppua kohden.
Yhteensä siis 129,5p/200p, eli kolmostulos!



Kuvista kiitos Iipulle!!

Kivaa, nyt tietää taas vähän jotain lisää juttuja, mitä tarvii treenailla ja hinkkailla. Jännä toi nouto, tein vielä samalla kentällä ennen koetta sitä, että heittelin kapulaa koira vierellä ja ei ollu mitää aikomusta varastella. Nooh, se oli vaan innokas :—D Mut oli kivaa tosiaan kokeilla avoakin jo ja sain samalla muutaman epäselvän sääntökohdankin itelleni aukaistua.

Treenien jälkeen ”vähän” syöpöteltiin Juulian kanssa… haettiin daim-jäätelöö, sitte sulolta ranskikset ja tais pikkuse lopuks viel suklaataki mennä masuseen. Voi, oli niin kivaaa selittää kaikkea vaaan ja tsillailla.
Soolo ei kyl ihan kyenny tsillailemaan rauhassa, ois niin kiva tehä kokoajan jotain.. mut elän toivossa, että se rauhottuu vielä. Meni hermo sen hihnakäyttäytymiseenkin, ei osaa maalaiskoira kaupungissa ku ei olla opetettu.
Tehtiin vielä Voiton kanssa yks paikkamakuu. Soolo nätisti. Kävin kiertämässä rekankin, eli olin ”piilossa”. Rauhassa kuulemma jeeeeee.

Voin sanoa, että kotiinpäästyäni joskus puol kuuden maissa olin sairaan väsynyt, kun matkaan lähdettiin vähän yheksän jälkeen. Tultiin bussilla, käveltiin siitä 3,5km kotiin ja sillai. Bussi oli ihan täynnä, mutta valittin paikkani oikein koiraihmisen viereen. Oli mukavaa jutella koirajuttuja. Kiva täti.
Kotona ensimmäisenä eläin rupee juokseen taloo ympäri kiusaten kingiä… en tajua tota elukkaa, mistä sillä riittää virtaa????? <3 Ei oltu parhaita tänään, ei ees silleen kovin hyviä. Mut silti mulla oli kivaa. Soolo teki kaikkensa, sen verran mitä oon sille opettanu ja oli ilonen, yllättikin joissakin. Ei muuta tarvii ees vaatia. Ollaan keskeneräsii.

tehotreeni kontakteille.

Eilen päästiin pitkästäpitkästä aikaa aksailemaan. Meillä alkaa taas pyörimään kylän oman porukan yhteistreenit, joissa ei oo ketään ohjaamassa, vaan jokanen tekee vähän omilla taidoilla. Toki neuvotaan ja autetaan, miten kukin osaa(:
Nyt meitä oli vaan kolme mukana ja tunti aikaa, päästiin tekeen ihan tarpeeks.

Lähtö treeneihin tuli vähän yllättäen, kun sainkin isin taivuteltua kuskiksi. Olin kyllä miettinyt pitkään, että meidän pitäis päästä treenailemaan kontakteja erikseen ihan tehokuurina. Alkuun tehtiin pikkupätkä, joka päätty keppeihin. Tässä Soolo pääsi kunnolla irrottelemaan – oli suora putki ja muutenkin aika suora pätkä, että vauhtia kertyi. Kepit ihan loistavat. Sairaan nopee eläin. Oon onnellinen, kun se osaa.
Ei siitä oo kauaakaan, kun mulla oli kriisit, kun se ei pujotellu kunnolla loppuun saakka, vaan jätti pari vikaa tekemättä, tai saati sitten osannut hakea keppejä oikeaan väliin. Nyt oon parina päivänä treenannu omassa pihassa verkkojen kanssa 6:lla kepillä ja ai että, se on hieno !! Nyt se hakee kepit, vaikka lähettäisin melkein toisesta päästä (aikasemmin ois lähteny tyyliin keskeltä keppejä pujottelemaan, mut nyt hoksannu, että pitää lähtee sielt alusta). Mut vielä on tekemistä!!

Mut ne _kontaktit_. Olin alkuun ihan yllättynyt, se kyllä jarraili vähän, mutta valu reippaasti yli. Se oli unohtanut ja muhun meinas epätoivo iskeä, kun tajusin, että sehän ei osaakaan enää samallailla. Siis vähän takapakkia ja helpotettiin harjoitusta. Muutama pyörittely, lelun revittelyä tassut kontaktilla ja siitä vapautusta.
Lopputuloksena se, että sain treenien lopuksi viedä etupalkan puomin jälkeen ja se ei valunut _yhtään_ vaan stoppas hienosti ja vasta vapautuksella eteni palkalle. (aiemmin karkaili sinnekkin, nii piti olla vahti:D)
Vaikka vauhtikin puomilla juostessa on kiihtynyt ihan sairaasti. Ja nyt se taas teki ihan loistavia kontakteja, stoppas aina, tehtiin toistoja. Mä sain irrottautuu sivusuunnassakin.
Olin niin onnellinen taas. Mulla on hieno eläin, kunhan sille kertoo, että mitä sen pitää tehdä. Kontakteissa on töitä, mutta musta tuntuu, että nää on oikeesti ihan hyvällä mallilla, kunhan välillä just hinkataan ja pidetään kunnossa, eikä vaan aina tehä radan yhteydessä näitä. Nyt tein 1-2 esteen kanssa, suurimmaks osaks ihan pelkkää puomia.

Saatiin tehtyä paikkamakuutreeniäkin samalla, kun muut treenaili. Aika pientä piippausta esiinty, mutta _pysyy_, pääasia. Tyytyväinen taas. Pitäis ehkä vaatia tuollakin pidempää paikkamakuuta, ettei vois olla näin leso ja onnellinen kirjoittaessa tänne juttuja. No, mokaillaan sunnuntaina möllitokossa sitten paikkiksessa ihan urakalla XD

Mut nyt mua vaan hymyilyttää.

Älä luovuta.


Kuva joskus viimeviikolta. Huomasitteks, molemmilla on täs söpöt, samanlaiset korvat!!

Treenailtu ollaan enemmän ja vähemmän. Netti oli väliin surkeee, niin keskistyin viiskertaa enemmä kouluun ja koiriin. Ja aattelin, että voisin jopa pitää sen. Paljon kivempaa, kun nukkukin kunnolla.

Tänään talloin jäljen, 140 askelta. Serpentiiniä pari haaraa, jotka oikeesti ihan surkeita, koska tein ne kai liian tiukasti lähelle toisiaan – Soolo haisto ne vierekkäin jotenkin. Alkusuora tosi jees (50askelta) ja loppusuora kanssa ja vika kulma loistava. Mutta tyhmä talloja, ei osaa tehä tarpeeks pituutta ja etäisyyttä noille. Mietin jo tekovaiheessa, et on aika lähellä mut menin silti joo moi. Ens kerralla fiksumpi!

Treenasin päivällä kans vähän ruutua – tässä tuntu, et oltais otettu pieni harppaus eteenpäin. Tein eka leluruudun, etäisyyttä joku 20-30m. Täysillä pinkoo. Tän jälkeen heti uus lähetys tyhjään ruutuun, täysillä pinkoo silti. Sillä on siis hyvä motivaatio lähteä sinne, vaikka en oliskaan just äsken vieny sen nähden lelua sinne. Jes.
Lähempää tein ilman lelua lähetystä ja yritin treenata sitä, että koira tietäisi, mitenkä sinne ruutuun pitäisi asettua ja jäädä tönöttämään. Annoin koiran oivaltaa itse – kas kummaa, koirahan alkoi tarjoamaan merkkiä ruutumerkeistä. (…tuli mieleen Jennan jutut tässä vaiheessa… ehehee ei mun koira vaan sekota niitä)
En palkannut niistä mitään ja lopulta kun ei saanut niistä palkkaa, niin meni keskelle ruuutua ja jes naksuttimen kanssa palkkailin. Tein kerran siten, että taputtelin ruudun takaosaa ja lähettelin koiran sitten. Musta tuntui, että koira oivalsi, mitä hain siltä. Näitä pitää vaan tehdä lisää nyt, toistoja ja varmistusta. Mutta tuli hyvä mieli kun hiffas noin nopsaan :–))
Treenailin myös muita osia pätkissä. Maahanmenoa matkan päästä siten, et jätän koiran seisomaan ruutuun. Ihan ok, sais olla täpäkämpi/nopsempi, eli ens kerralla pallo lentää!!
Treenattiin myös sitä, että jätän koiran ruutuun makaamaan ja kävelen ja koira on siellä rauhassa. Yks sivulletulo käsky. Tässä ens kerral pitäs olla nakkia valmiina vas. kädes, vaatia pari askelta seur ja sitte palkka. Toimis varmasti ja sais parin toiston jälkee tuleen heti käskystä. Mut tätä ei ollakaa tehty ku pari hassua kertaa.

Iltasin oon naksutellu noutokapulaa. Tän pitäis toimia. Ainakin toi on innokkaammin siinä sen kanssa. Mut Kingis on vaan viis kertaa parempi tässä. Solppis sais oppia siltä. Eka luulin, ku treenasin metskun kanssa vaan, et se on ihan ällö, kun tuli ihme mörinä ääniä siihen tarttuessa. Mut sama olikin normikapulanki kanssa. Äänet kummiski pienentyny tässä naksuttelun kanssa. Naksu vaan kun on hiljaa ja tekee ees pikkusen oikein. Ehkä mä tosta saan joku päivä vielä kunno noutajan. Tai osaahan se jo, mutta LUOVUTTAJAN. 🙂 Hei, kuulostaako toi hieman nololta, luovuttaja. Mä en haluu koskaan olla luovuttaja. Otuksen on haluttava :–))





ethän koskaan aikuistu

Musta tuntuu, että joku vuosi sitten mä olin ihan eri innolla mukana näissä koirajutuissa. Jonakin päivinä kaipaan sitä intohimoa, mikä mulla oli. Mutta ehkä oon nyt vaan vähän realistisemmalla tajunnalla mukana tässä. Ehkä musta on tulossa aikuinen tai jotain muuta, pelottavaa, jännää.
On mulla silti roimasti tavoitteita ja mietteitä meidän tulevaisuuteen, mutta en vain ole niin ”kiihkeänä”. Tai jotain..
Onneks mun omat kultapikkupojat pysyy aina pienenä <3 Mä oon alkanut suunnittelemaan treenejä. Miettimään, mitä treenaan ja miten. Ehkä me edistytään vähän jopa jollakin saralla, tokossa. Noudon luovutuksesta on nyt tehtävä treeninumero yksi!! Ja metallikapulan pidosta kanssa. Ja paikallamakuusta!! Tuntuu, että oltaisiin edistytty siinäkin - kun oon vaan yksinkertaisesti muistanut treenailla sitäkin vähän. Tänään jopa vähän lyhyttä piilopaikkista. Agilityssä ollaan eletty vähän hiljaiselolla, oikeastaan vaan siitä syystä, ettei meillä vaan oo ollut treenejä. Tänään tein pitkästä aikaa jäljen, joku suunnilleen 250 askelta. Huh, oli rankkaa talloa. Tein serpentiiniä ja pari kulmaa. Eka suoraa 40 askelta, kulma ja serpentiini alkoi. Serpentiinin lopussa taas kulma ja suoraa jonkun matkaa taas. Laitoin hihnan ainoastaan etujalan alta ja tuntuma koiraan oli paljon parempi, kuin takajalkojenkin alta. Näin me tehdään kyllä jatkossa. Serpentiini oli suhteellisen hankala taas, ei ihan onnistunut niin kuin olisin halunnut. Näitä pitää tehdä lisää. Mulle jäi kuitenkin tosi hyvä mieli jäljestämisestä noin muuten, oli intensiivisesti mukana kuitenkin ja aivan innolla. Musta tuntu, että mä olin jopa unohtanut, miten kivaa jäljestäminen on. En kyllä vaan tajua, mikä itseä siinä viehättää kylvää ruokaa pellolle. Mutta kivaa kun koiralla on kivaa! Täytyy taas vielä muistaa tehdä näitä, kun vielä kerran voi, ennen synkkää talvea! Ja hei, päivän jäljentallonnan pelastus oli se, kun naapuri oli lenkillä ja huuteli tieltä "MITÄ SÄÄ SIELTÄ KERÄILET!! MITÄ SIELLÄ ON??" Hehheheee oli kivaa vastailla, että teen tässä vaan koiralle jälkeä ja silleen! c:: Tuli sellanen fiilis, että TÄÄ ON SE JUTTU, mistä on aina puhuttu yhteysjälkitreeneissä, kun ihmiset pitää jotenkin erikoisena, tai suoraan sanottuna sekopäänä :---))