et voi pilata mun fiilistä millään

Te ootte kehittyny ihan älyttömästi siitä, kun kesän alussa tulitte mukaan porukkaan. Tosi ihanaa yhteistyötä!
Jotenkin sanoilla on joku hirveen suuri merkitys, koska valmentajan suusta tollanen kuulostaa vaan niin hyvältä. Eikä noita kommentteja kuule ihan joka päivä. Samalla asia oikein konkretisoituu, koska tietää, että toi on oikeasti ihan totta, mutta ei vaan oo osannut ajatella sitä niin. Voi, olispa mulla videoita ekoilta valmennuskerroilta – huomaisi varmasti ihan suunnattoman eron niihin kertoihin.. ainakin itsestäkin tuntuu siltä! Osaaminen ihan hyvällä tasolla, vielä tarvitsee kehittää oman liikkeen ajoitusta runsaasti ja joitakin muita pieniä asioita. Osaisipa tehdä kisoissa samanlaista ohjausta, kuin treeneissä!
Tänään oli siis aluevalmennuskerta Kana-areenalla, Julian opissa taas. Rata vaikutti alkuun tosi haastavalta ja siinä oli monia kohtia, missä mun piti miettiä, että osaako Soolo tätä ja osaanko minä, mutta kyllä meidät saatiin osaamaan! Oon taas niin tyytyväinen illan treeneihin, koska niitä onnistumisia tuli.
Ihan sairaan noloa oli, kun Soolo lähti lällyttelemään jollain lelulla ja oli ihan kuin joku vuotias kakara – ei anna kiinni ja riehuu vaan itekseen… oiskohan toisella ollu tylsä päivä tänää aiemmin? Nolouden multihuipentuma. Onneks kakara sentään pelitti radalla kivasti ja tekee just niin, kuin ohjaan.

MUISTA:
– koiralta ei lähde radalla juurikaan muulloin ääntä, kuin silloin, kun sun ohjaus on tosi epäselkeetä tai se ei ymmärrä yhtään, mitä sen pitäisi tehdä.
– takaakierroissa uskalla lähettää kauempaa ja KÄYTÄ SITÄ JALKANIIAUSTYÖNTÄ mikälie onkaan, koska sen avulla koiralle tosi selkee ohjaus ja soolo lähtee niihin hyvin
– muista rauhoittua ja HILJENTÄÄ siellä radalla välillä sun touhotusta ja vauhtia – joka paikkaan ei aina ole kiire, vaan koiraa voi jopa hakea joissakin kohdissa, jos on jotain teknistä pyöritystä. Tää oli ehkä meidän päivän tärkein huomio!! Hiljennä, anna kaasua ja jarruta välillä!
– soolo haki kepit hienosti, lähti pimeisiin putkikulmiin tosi hyvin

ole hetki niinkuin huomista ei olisikaan


Oispa jo kesä ja kärpäset.

Maanataina jatkettiin agilityelämää. Soololla jäi joku ihme spurttivaihe päälle kisoista – jätkä vaan hakee ite 3 estettä, ennenkö ehin ite sanomaan ees ankkaa. Hups, sillä oli vähän virtaa… mut en tiiä onko toi toisaalta huonokaan juttu, koska vauhtihan ei koskaan oo. Ainoo vaan, että mun pitää opetella ohjaamaan tollasta nopeempaa vuhvee, jos se ottais ton tavaks.
Samoissa treeneissä Soolo leikki niin rajusti, että multa lähti pikkurillistä kivapala nahkaa ja verta valuu. Voin kertoa, että vähän koski! Mut toisaalta, itepä leikin niin, että tungen ne sormet sinne kitaan ja saan hampaasta. Ei se sitä tahallaan tietystikään tee, eikä ees huomannu osuneensa.

Tajusin tänään, että toi otus on jo neljävee. Henkisesti ehkä puoltoista? Tänään jätkä sai vaan jonkun superpönttökohtauksen, juoksi vaan rinkiä pihassa eikä kuule yhtään mitään ja no, sillä oli ainakin superhauskaa… Hepuli !!

Käytiin tänään hierojalla, ei ollut mitään kummempaa. Vähän jäykkänä oli taas samoista paikoista, kuin ennenkin. Solppis ei vieläkään ihanihan rentona ollut ja välillä meinas nousta ylös, mutta ehkä se tästä taas! Tällä kertaa ei ollu niin paljoa toispuoleisuutta, mutta ehkä aavistuksen se oikee puoli taas enemmän.


Tänään on riittänyt koiramaisuuksia, kun käytiin vielä illansuussa molempien poikien kanssa rokotuksilla. Tollaset eläinlääkäri tilanteetkin on just niin sellasia, missä näkee itse koirien luonne-erot niin selkeästi.
Kingi-pappaa sai houkutella tulemaan elukkalääkärille sisään muutaman minuutin ajan, koska pappaa ujostutti lattiat hurjasti (muovimattoa..), mutta hajujen perässä se lopulta tuli. Joku ujo hännänheilutus sieltä tuli, mutta aika vaisu. Kingi sai myös vähän laihisvinkkauksen, mikä on ihan totta. Se vaan kuluttaa niin helvetin vähän ja isi syöttää herkkuja = ei hyvä yhdistelmä. Mutta nyt alan kyllä olemaan natsi ton ruokinnan suhteen.
Solppis taas on ihan erimaata, vein noi siis vuorotellen sisään. Hyvä kun olin kerennyt oven avata, niin poika oli jo tutkinu jokapaikan ja nuuskinu nurkat läpi, mää vaan perässä. Mikä parasta, Soolo vispaa häntää koko vierailun ajan ja on ihan intopinkeenä, yrittää nuolla lääkärin naaman ja tuitui. Ei ollu ainakaan varauksellinen collie:))

LUVANOLLA !!!!!!!!!!

Sunnuntaina matkattiin taas Ilonan ja Nemon kanssa Lempäälän koirahallille kisaamaan.

Ja me tehtiin se, vihdoinkin!! Mun pitää varmaan jatkossa lähtee jokaiselle radalle sanomalla kaverille, että ”nyt tolla seuraavalla radalla me niin tehdään se nolla!”

Yleensä en kerkiä ajattelemaan yhtään mitään ylimääräistä kesken suorituksen, mutta nyt kerkesin! Alkurata oli menny niin hyvin, että ennen keppejä kävi mielessä, että ”voijee, nyt on saatava ne kepit menemään oikein, niin me tehään nollaa!” Ja jes, mä oon niin onnellinen kun tullaan vikalle esteelle, etten eka ees uskonut, että onnistuttiin!! Vasta sen jälkeen, kun Ilona tuli onnittelemaan, niin jejejeje!
Sijoituttiin toisiksi, joku tervu oli meitä himppasen nopeampi. Etenemä kumminki 4,27m/s:) Saatiin muutama kilo koiran ruokaa ja uus koiransuoja autoon.

Päivän eka rata olikin meiän virhepistesaaleista kaikkein huippu, ei olla taidettu vielä aikasemmin kerätty 30vp.. noista virheistä huolimatta päästiin alle ihanneajan, mitä ihmettelin:D Harmittaa taas jälkeenpäin oma tyhmyys, esim. noilla kontakteilla, kun en jää varmistelemaan niitä oikein ollenkaan. Onneks teki B-radalla nekin hyvin, tietty tota keinua lukuunottamatta:D
Mulla on nyt niin fiilis, että haluun taas hulluna uudelleen kisaamaan ja vähän sellaisia uusia tulevaisuuden suunnitelmia tehtiinkin Ilonan kanssa.

Videot saakoon kertoa loput:

…tätä toista ei ehkä kannata tsekata;)