agifiilistelyyyyyyyyyy!!!

Eilen käytiin Länkyn agiteamin vuorolla vähän kevyesti treenailemassa kontakteja ja tekemässä tuttavuutta keinuun. Keinua treenattiin avustajan kanssa. Aluks muutaman kerran tukien kanssa pari pelkkää päähänjuoksua, jonka jälkeen nostin koiran alas.
Otin tuet pois ja sitten seuraavan kerran, kun juoksi keinun päähän, laskin keinun hitaasti alas ja vapautin. Solppana oli ihan hienona, ei jännäillyt tai mitään. Tehtiin joku 4-5 samanlaista toistoa ja siihen jäi.
Pitää vielä pohtia eteenpäin tätä, miten opetan keinua loppuun asti. Mitä esim. ihan lopussa tapahtuu??
Tehtiin myös muutaman kerran puomi kontaktitreeniä ja keppejä. Halusin ihan tarkoituksella ihan melko suoria sisäänmenoja toiselta hypyltä, enkä mitään sen vaikeampaa. Muutaman kerran ongelmana oli, että ei pujotellut ihan loppuun asti keppejä, vaan jätti taas ne 2 vikaa välistä. Liekö sitten perua meidän kotitreeneistä 6 kepin kanssa? Pääasiassa kumminkin hyvin.

Ihan treenien lopuksi treenailtiin vielä bang gamea, kun tuli mieleen, et tätäkin vois tehdä ihan oikeella keinulla meidän kotilankkujen sijaan. Soolo tajus yhdistää kivan jutun heti keinuun ja äänikään ei kummaksuttanut yhtää. (Ihan niinkuin mun olis tarvinnu edes miettiä sitä? Toi eläin kun ei hätkähdä kovista äänistä niinkuin Kingi.) Mut tää oli niiiiin kivaa Soolon mielestä, eläin oli ihan täpinöissään jeejee :–)


Piirrokset taas varmaan aikalailla päin pyllyä, mutta saa ideaa!

Tänää oli vikat Hennan pitämät treenit meille, voih ! Mutta ehkä se tulee taas joskus:)
Oli ihan jees, tehtiin kahta radanpätkää samalla pohjalla. Eka rata on punasella, toka mustalla. Eka oli kivan suoraviivainen! Saatiin me nämäki pätkät menemään ihan jees.
Ekalla radalla otin aluksi oman suunnitelman mukaan pussilta vastaan, mutta paljon toimivampi saatiin, kun menin nelosaidan taakse, jarrutin vähän ennen hyppyä ja sain sit ohjattua renkaalle ja jatkoon paljon helpommin.
Kepit haki hienosti (muista vaan käskyttää ajoissa!!) ja sain hyödynnettyä 11 hypylle Lotan treeneissä juuri oppimaani kikkaa ja se meni ihan loistavasti!! Käänty tosi tiukasti loppuun.

Tokalla radalla tein alkuun ensin pakkovalssilla kepeille. Myöhemmin kokeiltiin tähän myös vippaus+jaakotusta. (jos nää käsitteet menee oikein taas :–D)
Renkaalle lähetyksessä oli jotain pieniä ongelmia, piti vähän vekata siihen väliin, että sain suoran hyppylinjan koiralle. Se ei osannut jotenkin hahmottaa sitä estettä putken jälkeen muuten?? Kumma juttu, kun ei oo normisti ollu minkäänlaisia ongelmia renkaan kanssa. Puomille mun pitää antaa käsky ajoissa!!
Putken jälkeen pussiin niin, että mä juoksen pussin toiselle puolelle (keppien puolelle) ja otan sieltä vastaan vasemalla (rintamasuunta), et koira tulee suoremmalla linjalla pussiin. Tää meni hyvin ton kikan jälkeen. Ite suunnittelin tähän persjättöö pussin jälkeen tai valssilla viemistä pussiin. Soolon kans pitää tehdä pussitreenejä sillei, et juoksis sen suoraan.

Kepit + kontaktit Soolo suoritti aika moitteettomasti. Hyvä me! Tehtiin ihan vikaks toi musta rata ”nollayrityksenä” läpi ja ilmeisesti mun käsien takia sieltä tippu kaks rimaa (lasken ne ihan alas nopsaa jne huitomista), mut muuten eläin ihan loisto! :–) Jäi hyvä fiiiilis.

Musta ihan tuntuu, että mä odotan aika innolla ensi vuotta ja sitä, että me aloitetaan kisaaminen. Siitä tulee niin kivaa! Toi keinu nyt vaan treenataan kuntoon niin no worries!:)
Oon melkein tsempannu itteni siihenkin, että ei sillä oo mitään väliä, että millasia tuloksia sieltä alkuun satelee, kun jännitän niitä kumminkin. Haetaan vaikka ekoista 10 kisasta hyllyt jos niikseen sattuu, mut pidetään ainakin kivaa!! Koska senhän takia tätä harrastetaan, että molemmilla ois niin kivaa.
Ok, sit kun se hetki oikeesti koittaa, niin en varmaan kykene tähän ajatukseen rehellisenä itselleni.

Loppuun vielä lisäkuvia Jennalta. Vähän järkkyäkin materiaalia, älkää huolestuko. Iloista vaan. Ja todisteista mun loistavasta esineruutueläimestä.

Blogihaaste

Tunnustuksen saaneen pitää:
1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

Kiitos Melissa haasteesta!
Haastan samaan juttuun mukaan Jennan, Minnan, Nooran ja Annin ! Niin monella muulla näyttikin jo olevan tää, niin ei kykene saamaan kahdeksaa kasaan 8)



Kerron kahdeksan satunnaista juttua meistä.

1. Isi tykkää meidän koirista. Isi myös tykkää opettaa eläimiä kokoajan paremmiksi kerjääjiksi. Siitä on hauskaa, kun eläin tulee ruokapöydässä ihan viereen, painaa pään polvelle ja vielä kaiken kukkuraksi tökkii nokallaan käsiä, jotta kerjäys varmasti huomataan.. (Mun syödessä ne tuskin edes vaivautuu tulemaan keittiöön.)
Isi myös tykkää syötellä koirille kokonaisia nakkeja tullessaan töistä.. Hyvä et joku ruokkii meidän nälkäänkuolevia eläimiä.

2. Kärsin kamalasta objektiivikuumeesta. Tiiän aika tarkalleen, millaisen haluaisin. Oon kuitenkin kovin kitsas ja en toisaalta viitsis ostaa sitä, koska en oo tähänkään asti kuvaillut mitenkään hirmuisen aktiivisesti. Ihailen usein toisten upeita kuvia, ja mietin, että voi kunpa mäkin.. Tää on jatkunu jo pitkään!!

3. Soolo on yleensä tosi kuuliainen lenkillä ja muutenkin, mutta aika usein kun mennään naapurin ohi lähimetsään, niin saanpi nähdä kun eläimeltä katoaa korvat juostessaan naapuriin, josta löytyy aivan ihana lapinkoirapoika Aksu. Pojat on ihan bestiksiä, onneks naapuri ei oo ikinä mitenkään vihanen mun karkailevasta otuksesta, päinvastoin. Kyllä se sieltä sitten tulee pian mukaan.

4. Soolo on sairaan iloinen ja energinen kolliepoika, mutta se on myös tosi mamman mussukka, vaikka suurimmaksi osaksi ajastaan näyttääkin suht’ huithapelilta. Se on niin onnellinen päästessään sohvalle mamman viekkuun ja yrittää kovasti pussailla. Kingi nyt on muutenkin semmonen halipoika ja mamman nössykkä.

5. Kingillä ja Soololla on omat rutiinsa iltaisin. Ensin ne painivat, kun Soolo ensin tarpeeksi kauan ärsyttää Kingiä ja sitten kun Kingi pistää takaisin, se on maailman pienin koira. Lopuksi ne yleensä pesevät toistensa korvia ja nuoleskelevat muutenkin. Söpöjä, tuitui.

6. Sain Kingin ollessai kymmenvuotias lapsi. Se on ollut omalla tavallaan haastava ensimmäinen koira, mutta toisaalta taas kovin helppo. Se on saanut kärsiä kaikki mun koulutusmokat ja opettelun koirien maailmaan. Vaan yksi voi olla ensimmäinen, ja toi on mulle ykkönen. :–)

7. Soolo rakastaa uida. Aina, kun on edes joku lätäkkö näkyvillä, sinne on pakko mennä läträämään. Kerrankin luulin sen olleen karannut mummolasta naapuriin ollessaan yksin pihalla. Huudeltuani muutaman kerran se kumminkin tulee täysillä rannasta, jossa se oli ollut uimassa. Ja kyllä, oli onnellisen näköinen. Mun pieni vesipeto!
Kingi taas ei oikein tykkää uida, välillä kahlailee kyllä mielellään.



8. Koirat rakastavat meidän mummoa. Kingiltä pääsee usein mummin nähdessään sellaisia onnen möyryämisääniä, kun mummi rapsuttaa. Ja saahan mummilta lähes aina herkkujakin.

aksailutreenit ja loppuloman kuulumisia

Haapamäeltä Tampereelle, äitille. Tultiin keksiviikkona pois. Käytiin maanantai-iltana äiskän kanssa treenaamassa vähän tokojuttuja Hassen ja Soolon kanssa jollakin kentällä rannassa. Molemmat eläimet oli hienoja. Paikkamakuutin Sooloa, sekä piilo, että normi. Aika pitkääkin aikaa, ei mitään ääntelyä. Olin niin tyytyväinen!
Noutokokeilu äitin kapulalla, ihan pätevä. Myöhemmin varasti kapulalle MAMMA TÄÄ ON KIVAA TEHÄÄNKO LISÄÄ. Innokas pikkukollie <3



Tänään oli aika helpohkot agitreenit. Tehtiin suht yksinkertaisella pohjalla jotain pyörittelyjä, useempia erilaisia. Kas kummaa, mitä kaikkea sitä saakaan kehiteltyä muutamalla esteellä.
Vaikeimmiksi jutuiksi mulle Soolon kanssa osoittautuivat suoran putken jälkeen valuvat käännökset. Piti opetella hidastamaan koiraa ennen putkeen menoa ja siten saada sitä kuulolle heti putken jälkeen. Se tulee putkesta niin vauhdilla, et kaarros jää aika suureksi. Mut saatiin paljon pienennettyä pienten ohjauskikkojen avulla.

Henna kehu Sooloksen käännöksiä tällä kertaa tosi hyviksi ja tiukoiksi isolle koiralle? Tai et se kääntyy tosi tiukasti silloin, kun ohjaan oikein. Jänskäää. Mulla on kiva koira ja mäkin osasin ainakin jotain tänään. Ei menty paljoo vääriä, mut ohjauksista sai helposti fiksumpia vähän toisella tapaa, kun ite päässäni raksutin ensin.

Vielä pari Jennan ottamaa kuvaa, harjaamattomasta otuksesta:

Loppulomaa on vietelty ihan kotisohvilta, nukkuen pitkiä yöunia. Tai kävinhän mä perjantaina vielä toistamiseen moikkaamassa Jennaa Jyväskylässä, shoppailtiin kaikkee kivaa.
Tänään vaan lenkkeiltiin metsässä ja lusmuiltiin. Tuli ihan haikee fiilis, rupes siellä aattelemaan, että nää saattaa kohta olla meidän viimeisiä lenkkejä keskellä metsää ja sitä hiljaisuutta. Tulee lumet ja kaikki, talvi. Mut sillon on kyllä kaikkea muuta jännää, mitä voi tehä.
Tokopuolelta ollaan tehty jotain pientä treeniä, mm. kaukoja ja yritetty saada metskua vähemmän ällöttäväksi. Mulle tuli taas innostus, treenataan iltaruuat tollasia kivoja.

lusmut vauhdissa

JEBOUUUUUUUUUUUUUUUU, syysloma alkoi. Olin kyllä ihan laiskana vikat päivät, en tehnytkään mitään. Tää tuli siis niiiin tarpeeseen, ei oikein oo ollut innostanut koulunkäynti ekan koeviikon rutistuksen jälkeen. Eiköhän tän jälkeen taas inspaa!

Perjantaina matkattiin solperon kanssa Haapamäelle junaillen. Mentiin Jennalle, Solppana pääsi moikkaamaan Siriä ja Norria.
Lähdössä tuli vähän kiire ja Oriveden asemalla otin koiran kainaloon ja juoksin rappuset ylös, sit silta yli ja takas alas päästen vihdoin junaan.
Junassa vastaantulijat kommentoivat ”Me ihan jännättiin, että kerkiittekö te mukaan, onneks pääsitte!!!!” ehheheheee joo, vähän nolo. :—D Mut meille ainakin naurettiin, saatiin joillekkin hymy suuhun, joten ei haittaa. Kerittiin.

Jennalla oli kivaaaaa! Lusmuiltiin kyllä vähän turhan paljon ja syötiin. Ja syötiin. Mut ei se oikeestaan haitannut, joskus on oikeesti hyvä vähän relata ja no, vaan olla. Ei tarvi vaatia mitään huimia suorituksia ja sillai suorittaa kokoajan. Ruoka on hyvää, syöminen kivaa!! Anakondat oli Jennan mielestä liian pelottavia ja ällöjä. Oli paljon treenisuunnitelmia, mutta ”mennää KOHTA ei ihan vielä”


huomaatteks, norrista tuli mun bff. Toi pikkunen on niin rakkaus <3.

Lauantaina käytiin vaan kaupassa, ilman koiria. Soolo ei ois oikein tykänny pyöräilemisestä (pitää opetella). Sooloo myös kiinnosti hajut Jennan pihalla vähän liikaa, en oo varmaan ikinä nähnyt sitä tollasena. Jännä. Normalisoitui se sitten totuttuaan, ihan hassu eläin.
Kahvi oli muuten taas niin hyvää.

Sunnuntaina tehtiin kunnon treeni. Mentiin jonnekkin urheilukentälle, mikä oli niin sairaan hyvä treenipaikka, semmonen semi-iso ja kaikkea, oispa aina tollanen.
Tehtiin alkuun BH-treeni. Soolo eka paikkiksessa, missä palkkailin tosi usein, mutta siitä huolimatta sieltä kuulu välillä ääntä. Pysyi kuitenkin kokoajan jne, mutta se ääntely. Murhgasdasf.
BH -kaaviosta kaikki, paitsi seuraaminen vaan kerran. Seuraamiskaavio ei ehkä ihan mennyt täydellisen oikein, pitää opetella. Ei se tuntunutkaan niin pitkältä, mitä sitä peloitellaan. Soolo seuraa, mutta se on taas ruvennut painamaan jalkaan vähän, tää pitää korjata!
Liikkeestä istuminen vähän isommalla avulla, meni hyvin. Maahanmenoluoksaris se lähti mun perään??? Uusiks ja ok, hyvä.
Eläin oli ihan semi, teki innolla koko höskän. Nyt se paikkis vaan kuntoon, niin kehtais lähtee.
Tehtiin paikkamakuu Norrin vieressä. Jenna piilossa ja mä palkkailin. Taas ääntelyä, nousi istumaankin kerran?? Nyt otan kyllä niin viimesen päälle ton ääntelyn kanssa, että ei ehdi yhtään, ennekö tuun palkkailemaan. Se on saatava pois ja eläimelle rauhallinen mielentila tohon. Kokeilin sitäkin, että pistän takapalkalle muutaman herkun, joita ei saa ottaa ennen lupaa. Rauhotti vähän, kun oli jotain, mihin pitää keskittyä. Tää vois toimia, tai sit etupalkalla. Kokeillaan, oisko apua.
Tän jälkeen tehtiin pienen tauon jälkeen vielä ruutua, joka hieno. Tein superpitkän matkan päästä vauhtiruutuja, joissa ruudussa lelu. Menee täysillä. Vähän lyhemmän matkan päästä pysäytysruutu ja käskin vielä maahankin. Ihan semi, maahanmenoa pitää harjotella irrallisena pidemmän matkan päästä. Loppuun tein vielä yhen vauhtiruudun, jäi hyvä mieli. Jennalta myös poimin treenivinkin, ’merkkiruutu’!
Ihan lopuks halusin vielä yks pm, missä Sipi mukana. Tää oli niin loistava ja tän jälkeen jäi hyvä mieli lopettaa treenit. Soolo oli hiljaa ja olin piilossakin jonkin aikaa. Jes.
Eläimet sai lopuks juosta vielä rallia ja ai että, ne niin nautti. Molemmat kelas laukkaa täysillä <3

Kotiinpäästyä loppuilta laiskoteltiin sitten, oli ansaittua. Tupla oli hyvää ja ruoka. Oltiin oltu ahkeria. Vohvelit on NIIN HYVIÄ, maistu. Eikä jääny nälkä.
Nukkuminenkin oli ihan kivaa, ei ainakaan valvottu turhan paljoa tai mitään. Mahduttiin muutaman eläimen kanssa söpösti samalle sohvallekkin.


Maanantaina käytiin aamusella tallomassa esineruutu ja eläimet oli tosi päteviä siellä. Soolo haki maitopurkkia, jenna kävi viemässä näytellen. Molemmat sairaan siistejä.

Pihassa kokeiltiin vielä Jennan hienoo tokohyppyä ja Solppis oli ihan hieno. Kai se jotenkin menis alo ja avo hyppykin. Ei ihan perfekto, mutta pientä hienosäätöä jejee.

Kahvittelun jälkeen oli pakko lähteä matkalle kohti Haapamäen asemaa. Fiksu vielä jättää kameralaukun jennan pyörän tarakalle, onneks fiksu juoksi kiireellä junan perään ja toi sen! :——————-D
Oli, kovin kivaa, toivottavasti pääsen joskus toistekin!!



laidasta laitaaan heittelehtii

ÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖ. ANTEEKS MITÄ!!! Miks mun koira osas tällä kertaa olla sitten ihan melkein täydellisesti häkissä ja tsillailla. (lue: mun mittakaavassa se oli täydellinen, ei pitänyt kun pientä ääntelyä, mikä ei häiritse)

Kaikki, mitä tein, oli alussa komentelin sitä kun siinä räkytti ja komensi samallailla, täytyy myöntää, että olin jo epätoivon partaalla aluks. Komensin hiljaseks kunnolla ja keskusteltiin siinä vähän aiheesta syvemmin. Sitten kerran viskasin vesipullon häkkiä päin ja se vähän kolahti – tehosi, oli hiljaa. Tota reaktiota en sitten mitenkään suunnittelut, se vaan tuli kun paloi päreet siihen komennukseen alussa. Että en varmaan ihan ala käyttämään, nyt kirjoittaessa tuli mieleen peetsan kolinapurkkitsydeemi, josta joskus oon lueskellut, mutten oo ite käyttänyt oikein koskaan. Mutta mun käskyillä oli tehoa, se kuunteli, kun komensin ton jälkeen. <3 Mut niin. Olin niin onnellinen, kukaan ei voi tajuta sitä onnea. Ok, joku samanlaisen ongelman kanssa painiva. Mut näköjään, tiukka linja vaan tohon niin on hiljaa. Ehkä olin viikonloppuna muista meiningeistä niin väsynyt, etten jaksanu komentaa kunnolla. Saa nähä, miten tän ongelman kanssa käy jatkossa. TREENEISTÄ sen verran, että nyt nekin tuntu ihan sikkekivoilta. Koulutajana meidän vakikoutsin tyttö, Henna Karuveha. Tehtiin kahta radanpätkää, saatiin tutustua rauhassa ja vähän keskustellakin, jos oli ongelmakohtia. Molemmilla radoilla sama alku, mut sit vähän muunneltiin. Ekan radan loput punasella ja kasin jälkeen tulee kymbbi.

Aluks kokeilin omalla ohjauksella ja koira oli suoraan putkessa pituuden jälkeen. Henna ehdotti pituuden eteen pientä sylivekkiä ja rupes rullaan, kun ohjaaja oppi sen. Ja se, että otan koiran suoraan vastaan, enkä lähe sen kanssa kakkosesteeltä juoksemaan eteenpäin.
Keppikulma TAAS vaikea, ei meinaa onnistua. Mutta !! Syy isoksi osaksi mussa, mä meen niin lähelle viemään sitä ja en anna sen rauhassa ite hakea. Mutta huomas kyllä, että ei se oikeasti osannutkaan, koska haki niin monta kertaa väärään väliin. Kotona ei hae enää väärään väliin, joten vähän paha niitä kotonakaan hinkkailla, noilla erilaisilla kepeillä vaan pitäis päästä tekemään keppikulmia erikseen. Tai musta tuntuu, että syy on niissä, koska ei toi mikään erityisen vaikee kulma kumminkaan ollu.
Keppien jälkeen niistopersjättö, MISSÄ OON LIIAN KIIREISSÄ. Mulla kuulemma on siinä aikaa ootella koiraa niistoon paremmin, jee niin onkin mut hätähousu. Meni siis kumminkin, mut voisin varmistella sillei.

Tokalla radalla keppikulma taas ongelmissa, sama juttu. Mut kepeille päästessä otin vähän etäisyyttä ja pääsin ottamaan kasilta ikäänkuin niistolla, tai olemaan valmiina oottamassa koiraa mukaan. Puomille lähettäessä rintamasuunta ihan päin honkia, joten koira tulee sivusta mukaan, mutta kun tää korjataan, niin menee hienosti. Lähetän kuulemma käsillä hienosti, mutta koira lukee niin paljon rintamasuuntaa, niin tulee sen mukaan. Puomin alastulo taas hieno – pyssäs ja juoksin ohi, tiputin palkan ja vapautus. Loppurata oli vähän säätöä ohjaajan ollessa epähereillä XD mutta sillä nyt ei ollut enää väliä, kun eläin oli niin hieno.

Lopuks Henna halus, et tehään tota keppijuttua vielä uudestaan, et mä en mee ahistaan sitä sinne tai muutakaan, vaan maltan oottaa ja annan sen mennä rauhassa oikeeseen väliin. Parin yrityksen jälkeen saatiin onnistunut, jes. Sit Henna selitti vielä, että jos tässä haluais hifistellä vähäsen, niin vois leijeröidä ja aitojen toiselta puolelta. Halusin ehdottomasti kokeilla, kun aikaa oli vielä – soolo meni hienosti kepit huolimatta siitä, että mä olin kauempana jo. Oma matka lyheni ja oli mun mielestä muutenkin helpompi, kun en ollu häirittemässä vieressä pujottelua vaan meni itsenäisesti.
Tuli aika huikee fiilis, vaikka ne tärkeät sisäänmenot nyt ei ihan niin hyvin sujunutkaan.. MUTTA TREENIÄ!

Treenien jälkeen vielä juteltiin ohjausjutuista ja muistakin yleisesti, mikä mulla mättää. Sooloo kehuttiin, että se on ihan tosikivacollieksi! Jäi vähän toi COLLIEKSI mietityttämään, mutta ehkä siinä ei ollut mitään sellaista taka-ajatusta takana, että colliet ois jotenkin lusmuja. Tulee aina mieleen tollasia turhia. Tai no, mitä sitä kieltämään, onhan niitäkin. Mut niin, Soolo on kuulemma kiva siitä, että se on kokoajan hanskassa ja kuulolla, että miten ohjaan. Ei tee omia päätöksiä radan suhteen, vaan teke just niinkun ohjaan.
Juteltiin, että pääasiassa mun ongelmakohtia on rintamasuunnan käyttäminen, koira sinänsä osaa ihan jees estesuoritukset ja tekee niinkun ohjaan. Toinen juttu on, että ne käännökset ei valuis niin paljoa, mutta musta tuntuu, että tollakaan ei nyt oo ihan niin suurta merkitystä vielä, kun ei edes kisata. Mutta hyvähän se on kiinnittää huomiota, että ei opi taas siihenkään, että aina saa valua. Ja vielä AJOITUS on yksi, mihin ruvetaan kiinnittämään huomiota.

Siitä tykättiin. Ja niin mäkin tykkään.

Ainiin, isi kerto, että kun tultiin hallille ja jätin soolon odottamaan, kun menin kasaamaan häkkiä yms. Niin Soolo oli kuulemma TÄRISSYT autossa, eikä varmaan ihan vähääkään, kun isikin sen huomas… Jätkä on näköjään hieman innoissaan tästä touhusta. Autosta päästyäänkin oli sellanen vaihe päällä, että huhhu ennenkö sai haltuun.

Toivottavasti tää ei ollut ihan liian mehuilupostaus, mutkun oon niin INNOISSANI.

Lotan valmennus.

sdlsadlsaöädläö. Mä niin teen sen, mä niin uskallan komentaa sitä. Tiesin oikeastaan jo viime treenien jälkeen, että seuraavissakin tulee tälläsiä propleemia.
Koska en aio katella tollasta, kun se oikeesti kykenis olemaan hiljaakin, jos mä vaan tekisin sille selväksi, että tollasta käyttäytymistä ei vaan katella. Mutta kun on ohjaaja, joka vaan vahvistaa tota toimintoa…… MAMMA PÄÄSTÄ MUT ULOS TÄÄLTÄ voin niin kuvitella sen huutavan ja mä kiltisti tottelen.
Jos en tee tälle nyt ehdotonta loppua, tekee tasan sitä loppuikänsä. Mä en oikeasti voi antaa sen enää ikinä, ikinä käyttäytyä tolla tavalla.
Mä niin tiedän, että vika on mussa suurimmaksi osaksi. Ok, joku koira voisi luonnostaan osata olla ihan rauhassa omassa boksissaan, vaikka vieressä mennään agia, jota eläin rakastaa.
Mutta jos mä toistan saman kuvion aina, kun se rupee metelöimään, niin eiköhän sitä voisi taas peiliin katsoa?
Koira alkaa pitää ääntä (ei mitään sellaista ”collievikinää”, vaan haukkua, komentaa) -> komennan olemaan hiljaa, jolla ei oikeastaan ole mitään vaikutusta asiaan, tai on – koira menee häkin toiseen päähän ja alkaa ehkä jopa haukkumaan entistä enemmän. Mietin, mistä tämä johtuu? Ahdistuu vielä enemmän mun komentamisesta? Kertooko tää taas omaa tarinaansa siitä, että koira ei luottaisi muhun niin hyvin, kuin toivoisin? Ahdistuu mun toiminnasta, tai että meidän suhde ei olis niin täydellinen? Ok, meneekö liian pitkälle..
En vissiin tee tarpeeksi selväksi koiralle mun kantaani tohon möykkäämiseen.
Luovutan.
Otan koiran aika pian häkistä (muka silloin, kun se on hetken hiljaa, vaikka todellisuudessa se aika on varmaan ihan liian lyhyt, että se kerkeisi edes tajuamaaan..) ja alan tekemään sen kanssa jotain. Temppuja, tokojuttuja sun muuta pientä aktivointia. Ruokaa. -> Eli koira saa palkan tästä toiminnasta ja tottakai se silloin käyttäytyy noin.
Koira on mielentilaltaan melko rauhaton, tai siis korkeassa vireessä ja tekee sairaan nopeasti. Samalla se on vilkas ja seurailee toisten menoa agiradalla. Ts. saan koiran vain olemaan hiljaa, milloin se ei enää häiritse toisten treenejä.
Huh, avauduttu. Ja myönnetty ongelmat. En tajua, tän vaiheen piti olla jo mennyttä elämää. Se osasi jo olla rauhassa häkissä ja tsillailla siellä. Ja taas painajainen alkaa.
Oon epäonnistunut tämän suhteen. Ainainen epäonnistuja. Mun ensimmäinen koirakin on suhteellisen samanlainen, tosin sillä tuo ei ole komentamista, vaan just sellasta vikinää. Jotenkin oletan, että sillä se on kiinnni hermoista, soololla jotain dominanssia? Tosin ei kyllä puhtaasti sitäkään… halua mennä liitämään? En edes tiedä näistä aiheista niin paljoa, että kykenisin oikeasti sanomaan syyn yksiselitteisesti ja olemaan varma, että näin se on. Tai sitten se on vaan molemmilla mun opettama tapa?
Vaikeaa, vaikka periaatteessa niin helppoa. Jos vain osaisi olla mustavalkoinen niin monessa asiassa.
Jos jollakin on jotain vinkkejä tai mietteitä aiheesta, otan mielellään vastaan.
Ja älkää ottako mun hirttouhkauksia liian vakavasti, oikeasti rakastan tota eläintä ylikaiken. En vaihtaisi mihinkään, haluan vain oppia opettamaan sille käytöstapoja.

MUT ITE TREENIT OLI TOSI KIVAT ja rata ja Vuorelan Lotta on loistava. Jälleen. En ollutkaan tajunnu, että miten kivoja nää treenit olikaan. Rataantutustumisessa olin jo ihan pihalla ja paniikissa, että me ei osata kyllä nyt yhtään mitään ja tää on ihan sairaan vaikeeta ja kaikkea. Kaikki muut näytti hienoja ohjausjuttuja ja äää:D
No, opinpahan ainakin sikke paljon!!

Ekalla kierroksella en tajunnut tunkea kameraa kellekkään, mutta tokalta kiekalta sit on jotain videomateriaaliakin. Tokalle esteelle pakkovalssi oli ihan supervaikee olevinaan, joten tollaset jutut otetaan nyt harjoitteluun!
Putkelle jaakotus! Olin ihan unohtanut koko ohjausjutun ja se olikin ihan superkiva. Muistan kun painin tän kanssa MY-leirillä. Vitsit, tota pitää ruveta käyttään enempi.
Kasihypylle saatiin semmonen kiva pikkupyöritys, eka meinasin kierrättää kauempaa, mut toi toimi oikeesti ihan semikivasti. Mä olin ihan pihalla, mitä teen, mutta Lotta neuvo hyvin ja jopa tumpelokin tajuaa, miten se ohjausjuttu menee. Soolo on super.
12 tehtiin takaakierto + valssina. Kepeille ei taaskaan osannut hakea??? Mun pitää ilmeisesti treenata noita keppejä hallissa, koska kotona se menee kyllä poikkeuksetta oikeaan väliin.. hmm.
Kepeiltä Aalle oli pitkä matka ja mulle taas vaikea pysyä perässä, suoraa vaan. En saanu enää irtoomaan pussin jälkeen aalle, vaan jäi pari haukkua väliin. Samaan sarjaan, kun meiän normitreeneissä.
20 ja 21 esteille taas pyörittelyharjottelua, tässä vaati paljon treeniä molemmilta, mutta saatiin me muutama onnistunutkin. Näitä treenataan lisää!! Ohjaajalle ja koiralle taas ihan uus juttu.
Puomille haku kahden putken suun välissä ei vois mitenkään onnistua, ei olla ikinä tehty tollasta harjoitusta edes. Putkeenhan se tietty meni!
Hypyillä 27-30 aattelin taas välistävetoja, jotenkin olettanu, että ne on helpoin vaihtoehto, mutta tässäpä taas nähtiin, että vois sitä jotain muutakin opetella. Persjättö tuossa välissä sopi paljon paremmin.
Vikoille hypyille tehtiin taas ihan uus juttu mulle, joku sylkkäriä. Ok, oon mä tottakai tätä tehnyt jotenkin pentumaisesti namin perässä ym, mutta mulle taas tosi vaikeeta olevinaan ohjata. En vapauttanut koiraa tarpeeksi nopeasti, vaan pakotin olemaan hyppäämättä jnejnee. Mutta lopulta tosi kivasti suju sitten!

Ei menty kun paria estettä putkeen, ei olla kovin hyviä vieläkään 8))) Mutta jäi oikeesti niin loistava fiilis treenaamisesta ja aksailusta. Soolon kanssa on niin kiva tehdä. Lopusta huomaa kuitenkin, että se alkaa olemaan aika väsy – koska ei kyennyt lepäilemään välillä rauhassa kunnolla. Mä katselin niin ihaillen niitä, joiden koirat tuli ihan vieressä, vaikka oli irti ja piti ohittaa toinen koira ja tsillaili muutenkin ihan rennosti siinä makaillen kiinnostumatta muista, kun toinen esim. kokoaa häkkiä. Siinä on mulle tavoitetta, että osaisin tehdä mun koirasta sellaisen.
Ja se vielä, että kontaktit se otti tosi hyvin nyt, ei valunu ja silleinsä! 🙂 Jeejee.


ohjaustreenejä from Evie Rekola on Vimeo.


Joulukuussa sitten taas uudelleen, silloin mennäänkin sitten molempina päivinä viikonlopusta! c:

treeniporukan vaihto, aksailua siis pitkästä aikaa!

Vaihdettiin sitten treeniporukkaa, kun vanhaa ei enää ole. Siirryttiin JSPKH:n kisaavien agitreeneihin, sinne aivan juurille, missä Kinginkin kanssa silloin joskus aloiteltiin.. tosin silloin oli eri ohjaaja remmissä, mutta tuttuja naamoja edelleen(:

Hmm, toisaalta kovin opettavaiset treenit, mutta musta oli vähän outoa, että käytiin reilun tunnin aikana monta erilaista rataa (samalla ratapohjalla), mutta yhteenkään niistä ei paneuduttu ihan sataprosenttisesti. Siis sellasia pätkiä kumminkin vaan. Jokaista mennään kerta läpi, jonka jälkeen koutsi antoi vinkkejä ja palautetta, missä vika oli.
Kun on ite tottunut siihen, että sen treenikerran aikana on tasan se yksi rata, mitä käydään ensin läpi ja tehdään siitä sitten mahdollisimman hyvä, paneudutaan vaikeisiin kohtiin ja ohjauksiin.
Toisaalta, rupesin ajattelemaan tätä siltä kannalta, että onhan kisoissakin vain se yksi mahdollisuus saada rata menemään oikein. Silloin täytyy olla hyvä ja ajoissa käskytyksen kanssa.
Mutta oikeasti, mennäänkö silloin eteenpäin esimerkiksi ohjauksen kanssa, jos räiskitään sinne tänne ja ajatellaan, että kyllä se seuraavalla, erilaisella radalla menee paremmin. Opitaanko silloin kovin tehokkaasti? Ollaan treeneissä, silloin ei tarvitse osata.
Olin kovin ihmeissäni tästä treenitavasta. Ei välttämättä suinkaan kumminkaan mikään huono, oon vaan ite tottunut niiiin erilaiseen, että herätti omassa pienessä mielessäni kummastusta.

Kouluttaja oli kuitenkin tosi kiva, antoi mulle vinkkejä ja korjas mun ohjausta ihan niinkun pitikin. Mä en oo tottunu käyttämään käsien ohjausta ja rintakehää niin voimakkaasti ohjauksessa, joten kiinnitti tähän huomiota. Saan samalla kerrottua koiralle esimerkiksi siitä, että minne suuntaan jatketaan seuraavalle esteelle.
Samoin Soololla valuu käännökset aika paljon, joten siihen pitää kehittää joku kiinnittävä käsky, että tulee mukaan. Toisaalta en osaa vielä ollenkaan arvioida, että milloin sitä pitäisi ottaa enemmän haltuun, että ei valuisi. Tai kyllähän mä oon käyttänytkin jotain tässsä -tsydeemiä aina sillon tällön, mut terävämmin vielä:D Oli muutenkin olevinaan tosi outoa ohjata taas agilityä, kun on ollut taukoa jonkin aikaa:D
Mun suurin moka oli se, kun mentiin jollakin pätkällä aika suoraviivaista rataa, niin olinkin sitten ihan hukassa, kun olin ihan koiran perässä ja en antanu käskyjä ajoissa.
Mua harmitti, kun ollaan nyt treenattu keppejä kotipihalla ja se ei himpskatti vieköön osannutkaan muka hakea niitä. Ok, mun käsi meni alas ja putki oli vieressä, mutta silti. Nooh, kyl se parin yrityksen jälkeen sit kumminkin.

Meiltä myös kysyttiin taas, miksi ei olla kisattu vielä? Musta tosin tuntu, että tän päiväset treenit meni ihan surkeesti meidän osalta, säädettiin vaan, eikä mikään ratapätkä menny niin hyvin..
Soolo oli myös erittäin oudon rauhaton, ei rauhoittunut häkkiin niinkuin oon nyt tottunut. Edellisessä treeniporukassa ollaan oltu ihan nätisti, vaikka muutkin menee aksaa. Ärsytti. Ja mä en osaa komentaa sitä olemaan hiljaa, vaan oikeastaan vahvistan sen käytöstä, kun hiljennän sen sitten siten, että teen sen kanssa kohta jotain……… arg, tyhmä omistaja ja tässä meillä on kohta ihan kunnon soppa, mitä ei ihan helpolla puretakaan enää, kun koira alkaa olla jo kaksvee ja ohjaaja opettanut tohon, että saa tahtonsa läpi..

Tunteet on vähän epämääräiset ekan treenikerran jälkeen, uudessa porukassa. Mua jännitti.
Kaikenkaikkiaan oikeesti tosi kiva päästä porukkaan mukaan, kiva päästä treenaamaan ja kaikkea. Innolla odotellen viikonloppua ja myös ensi viikon treenejä. Tällä paketilla mennään nyt ainakin jouluun asti, saa nähdä, miten kehitytään siinä ajassa! :–)