kurjuuksien tylsyys! ja ehkä jotain kivaakin!

Puoltoista viikkoo on meillä mennyt tässä vähän hiljaiselona Solperon kanssa. Ei olla päästy käymään agilitytreeneissä, eikä oikein muuallakaan, hyvä kun omaa pihaa kauemmas.

Kaikki alko siitä, kun olin just joku puoltoistviikkoo sitten olin lähdös koirien kanssa lenkkeilemään ja Soolo hengaili pihalla siinä tuttuun tapaan ennen sitä. Sitten koira juokseekin jostakin viereen ja sillä on tassu ihan veressä. APUUUVA.

Koira sisälle ja pesuhuoneeseen vähän katsastelemaan tilannetta, yritin vähä kylmällä vedellä huuhtoa ja sen jälkeen soittelinkin sitten monta puhelua, kun en oikein tienny, että mitä tehdä. Isille, eläinlääkärille, mummille, kasvattajalle..
Onneks kaikki avustivat mua hädässäni ja sain ohjeet, mitä tehdään mummin kanssa. Oltais lähdetty viemään lekurillekkin, mutta kun hää oli melkein toisella puolella Suomea sillä hetkellä ja muualle en sitten saanutkaan yhteyttä illan aikana.. Joten laitettin paineside tassuun muutamaks tuntia ohjeiden mukaan ja yritettiin tyrehdyttää verta vuotava haava.
Verta tuli oikeesti paljon, tai ainakin musta tuntu siltä, kun solpe oli tassutellut kylppärin lattian siihen kuntoon..
Tassuun siis tuli ilkeännäkönen viiltohaava (n. 1,5-2cm) tohon kannuskynnen lähistölle ja toinen oli kynnen ja anturan välillä pienempi viilto, mutta se on nyt jo onneksi rupeutunut.
Pahempi haavakin tyrehtyi, mutta esim. aamulla kun käytin ulkona nopsasti vaan, niin johan se aukesi uudelleen. (siteen ja sukan kanssa oltiin liikenteessä muutama hassu metri).
Kouluun menin ja sieltä tullessani vastassa oli selvästi pirteämpi koira, kuin illalla ja aamulla. Kaikki mun sideyritykset se on todennu surkeiksi, kun repii ne samantien irti tassustaan.. XD

Kummallista vaan se, että en vieläkään ymmärrä, missä se on itsensä tollalailla onnistunut telomaan.. Mulla on kuviakin haavasta tuoreeltaan, mutta sen verran ilkeen näkösiä, etten välttis viitsi pistää tähän ellette välttis haluu nähä. 8D

Kieltämättä ollut hieman kestämistä tuossa elukassa, kun ulos ei oo päässyt purkamaan energioitaan moneen päivään, niin sittenhän otus keksii ja yrittää saada sisällä tekemistä, tyrkyttää leluja ja riehuu, haukkuu, komentaa.. Ne pari päivää meni ihan jees, mut sitten:D

Mä pelkäsin aluksi, että haava tulehtuisi ym. Oon hoitanut sitä nyt siten, että oon pari kertaa päivässä puhdistellut haavaa Betadinella, sitten laittanut myöhemmin basipacktia siihen siteeseen jonka laitan tassun ympärille. Ulos ollaan vieläkin menty vaan side tassussa. Haava alkaa nyt olla parantanut, tosi hyvin rupeutunut ym.
Alkuun oli vaikeaa, kun se tosiaan aukesi aikalailla heti aina lenkillä, eikä voinut olla kuin hetken aikaa omassa pihassa. Oon tän ruljanssin aikana oppinut tekemään kunnollisen tassusiteenkin – ensimmäiset lähti heti, mutta nyt saan sen jo pysymään rajummassakin menossa.

On ollut hauska seurata myös Kingin toimia haavan aikana. Välillä se on yrittänyt hoitaa Soolon tassua nuolemalla sitä ja toinen on ollut ihan onnellinen siinä. Kingi ja Soolo on muutenkin ihan paras parivaljakko – nuolevat toistensa korvia ym. Joka ilta Solpero tulee vähän härnäämään Kingiä leikkimään ja sitten Kingi aina ”kurmuuttaa” toista, mistä Solpero vaan ilmeisesti tykkää kun tulee heti uudelleen ’ärsyttämään’. :–D
Kingistäkin on tullut uusia piirteitä esiin, näin vanhallakin iällä. Se on ihan innoissaan nykyään kun treenailen sen kanssa jotain pientä seuraamisjuttua. <3 ------- Eilen tultiin käväisemään pitkästä aikaa äidin luona Pirkkalassa, morjestaan samalla Hassea. Soolo on pärjäillyt täällä hyvin. Ekalla kerralla oli menossa niin hurjaa vauhtia ulos rappusissa, niin liukastu tms siinä kovin pahannäköisesti, kun hihna otti vastaan. Vähän se sitten takaisin tullessa jännäs noita rappusia, mutta nyt menee jo taas ihan jees onneksi!:--)) Kävin tänään sovittamassa ja hakemassa Terolta Inov-8 -kengät. Käytiin Solon kanssa lenkillä juoksentelemassa testaillen, olin kovin tyytyväinen :--) Vähän hankas uutukaisina kantapäätä, mutta eiköhän ne muotoudu jalkaan sopiviksi käytössä. Kerrankin mulla on hyvät kengät juoksemiseen, ehkä mä innostun nyt vähän enemmän siitä!:) Ja eiköhän noi oo agilityssäkin aika passelit!! (ainakin sata kertaa paremmat, kun ne ikivanhat lenkkarit, millä tähän asti menty..) Soolon kanssa käytiin lenkin varressa myös vähän treenailemassa. Joku söpö mummi kommentoi meidän tekemisiä "pikkunen on saamassa päivän koulutusantinsa:):):)". Sairaan söpö kun hymyili niin kovin ja sano mun muhvee pikkuseks, vaikka se on aika jätti! Solo oli taitava, vähän huomas, että otti häiriöö ympäristöstä seuraamisessa tms, kun ihan vieras. Paikkamakuiltiin tosi onnistuneesti. Se ei oo nyt noussut pitkääään aikaan ollenkaan, sain jopa autotien vieressä 2min! Ei ollenkaan huono solperolle, mikä vielä vähän aika sitten tykkäs, että autoja on superkiva jahdata ja hyökkäillä perään. Mä oon huomannut ihan sairaan paljon kehitystä tän kanssa, kun oon vaan treenannu tarpeeks maltilla ja paljon. Voin muistella sitä aikaa lämmöllä, kun toi oli kotipihassa 30s ja päästi ääntä sinäkin aikana jo XDD Kotona olohuoneessa ollaan tehty vähän piilopaikkistakin seinän takana, sekä vähän pidempiä makuita myös (~ 6min). Jejeee, mun vuhve on paras muhve! PS. Mä oon suunnitellut meille muutaman möllitokon lähitulevaisuuteen ja ehkä myös joku virallinenkin ensikesälle, katsellaan...! Ja toinen kiva juttu on se, että päästiin mukaan kivaan agitreeniporukkaan, missä saadaan kunnolla ohjaustakin viikottain:)

vuuhuuu juoksutreeniit!:)

Lotta Vuorela koulutteli meitä jälleen tänään Kana-areenalla.

Käytiin tekemässä ennen treenejä aika pitkähkö lämmittelylenkki, koska päästiin tulemaan niin ajoissa.
Mä olin ihan innoissani ja täpinöissäni. Siinä kun tutustuttiin rataan, ei vielä ollu semmosta, mutta kun odoteltiin, että päästäis tekemään.
Ei olla aksattu taas pitkään aikaan ’kunnolla’, niin en tajunnu itekkään sitä omaa tunnetta ennen kun päästiin yhessä radalle tekemään: ”Kohta päästään kohta päästään.. Jiiihaaa kohta!” Oli vaan niiin kivaa, liidellä Soolon kanssa! Tätä tän lajin pitäis olla parhaillaan – molemmilla on niin kivaa!

Lotta oli tehnyt meille tälläkertaa radan, jossa ei ollut mitään erityisen vaikeita ohjauskuvioita, vaan piti keskittyä enemmänkin omaan ja koiran liikkumiseen radalla. Ei hiottu pientä tekniikka pyöritystä kamalasti, vaan vauhtia epeliin :–)

Saatiin hyvää palautetta lähdöstä. Soolo pysy ihan superhyvin lähdössä, KERRAN se meinasi varastaa, mutta kun sanoin takaisin että istu, niin poika meni hyvin takaisin ja kuunteli. JES, en kyllä tiiä mitä tällekkin on tapahtunut, kun ei sitä pahemmin olla treenailtu.. Tai sit mulla on vaan maailman paras koira noin muuten. <3 Alussa mä laskin käteni heti, niin eka rima tippui. Mä en ois ikinä taas osannu ajatella, että se johtuis siitä, mutta selvästi kyllä taas kun korjailtiin.. Soololle oli ihan hurjan vaikee toi este 9. Se meinas niin kovasti tulla sen riman ali. (MITÄ!! Muistan, kun joku bortsu teki ihan samaa juttua jossain koulutuksessa..) Lotan mukaan se johtu ainoostaan siitä, että toi kulma oli Soololle jotenkin outo, ettei se oo joutunu hyppäämään tosta kulmasta. No, laitettiin siihen toinen rima floppaamaan sitä alimenoa, mutta silti koitti mennä niiden kahden riman välistä (..XD) Se jotenkin mietti sitä hyppäämistä ihan normaalistikin kun mentiin ilman kääntymistä hirmu paljon. Tälläsiä juttuja nyt sitten kotitreeneiksi, eri kulmista vielä ja varsinkin tommosesta. 12-13 väliin koitin ensin ohjata oikealta puolelta ( eli tarkotan ratapiirroksen mukaan). Koira jäi 2on2off asentoon kontaktille, vapautuksen kautta takaakiertoon ja toisella kädellä kääntämällä kolmelle toista ja tarkoituksena sieltä sitten kepeille viedä. Kokeiltiin myös toiselta puolelta ohjaamalla siten, että otan sen vaan toisella kädellä vetämällä kolmentoista yli ja sieltä sitten ois ollu kepit semmosella pyörähyksellä;D Ja kolmasohjauskuvio oli se, että käännän koiran rintamasuunnalla kolmelletoista (mä jään koiran taakse) ja sieltä sitten saan helposti takaaleikkaamalla sen kepeille. Näistäkin saatiin vähän kotiläksyjä, että voin noita kaikkia ohjausjuttuja harjotella käytettäväks niissä. Renkaalle tehtiin erillistä treeniä ihan, koska sitä on tehty niin vähän maxikorkeudella. Ohjailin toisen hypyn kautta jne ja Lotta palkkaili. Lopuks päästiin tekemään pätkä 15-19 ja renkaan ja hypyn välillä valssaus. Siinä pitää muistaa oikea ajoitus!! Valssaus on ajoituskysymys!! Montakohan kertaa oon tänkin kuullut..mutta kyllä sieltä sitten täydellinenkin suoritus viimein tuli!:) 21-23 välillä oli taas vähän ohjausjuttua, pakkovalssia ja toinen perusvalssi, jonka suuntaus taas oikeaan. Tässä välissä meinas multa puhti loppua kaiken sen juoksemisen takia ja tienny enää mitä teen tuossa putkelle viennissä. :--DD Hahaaa, mut Soolo oli pätevä vaikka kartturi taas mokaileekin! Loppupätkässä ei sit ollukaan enää mitään ihmeellistä. Treenailtiin siinä pätkässä myös noita kontakteja kokonaisena, koska Lotta ihmetteli, ettei tehä niitä, kun Soololla on niin selkee se pyörittely ja alastulo paikka kumminkin - korjailee, jos ei ihan osu jne. Noh, saatiin ihan hyvää treeniä tässäkin ja aivan loistavia vinkkejä jatkoon noiden suhteen! Mun pitää ite olla rennommin, eikä kytätä koko ajan, että koira pysähtyis siellä lopussa. Tehä itelle siitä rennompi suorittaa, eikä jännätä. En saa himmailla ja jarrutella koiraa, vaan juoksen rennosti vaikka vähän eteenpäin. Sitten palkattiin koiraa revittelemällä siinä kontaktinlopussa - hyvin meni. Siinä välissä sitten vähä treenailtiin paikkamakuuta, kun muut meni aksaa. Soolo pysy tosi hyvin, vaikkakin palkkailin taas ihan simousein, niin ettei se ehtiny häiriintyä siitä että toinen menee aksaa. Vähän piippiip, mutta pääasiassa olin aika tyytyväinen!

luuustokuvissa.

Tänään matkattiin Jyväskylään K-S:n eläinklinikalle, osallistuttiin siis collieiden joukkokuvaukseen. Meidän kanssa samaa matkaa tuli myös Henriikka&espis-Unni.
Soololta kuvattiin lonkat, kyynärät ja selkä. Myös silmät peilattiin.
Mua nämä tulokset jännittivät, koska jos siellä olisi ollut jotain, niin olisi ehkä tarvinnut miettiä uudelleen harrastusjuttuja. Olin sit onnesta soikeana, kun sain eläinlääkäriltä kuulla, että koko koira nenästä hännänpäähän on ihan terve. Lonkat ja kyynärät lähtivät siis kennellittoon parhaalla mahd. maininnalla, eli A/A & 0/0. Ihan pienellä varauksella että voi olla myös B toinen, mutta pääasia, että koira on terve! Oli myös huippu kiva, kun eläinlääkäri selitti kunnolla kuvia katsottaessa, että millaiset lonkkien, kyynärien ja selän pitäisi olla ja arvioi siinä samalla Soolon kuvia. Selästäkään ei löytynyt mitään ihmeellistä, siellä oli oikea määrä selkänikamia jne. Jeejeejee, nyt kelpaa liidellä!:–))
Ainiin, myös silmistä oli peittynyt pentuna näkynyt CRD! Eli Soolo on aikuisena nyt CEA-vapaa.

Soolon käytös klinikalla olisi voinut sen sijaan olla parempaakin. Varmaan mä itekkin jännitin sitä tilannetta, mutta silti sen pitäis osata olla ihan rennosti siellä. Ei vaan osannut, kun oli niin paljon kummallista hälinää ympärillä, hajuja miljoona ja koiriakin. Jännä päivä siis pojalla.
Soololle kun laitettiin nukutusaine, niin poika taisteli sitkeästi unta vastaan. Ja kun lähelle (sermin taakse) tuli kuulemma just tärppipäiväinen narttu, niin poikaparka yritti sitkeästi pitää ihmeölinää – vaikka kroppa ei pahemmin enää liikkunutkaan. Päätettiin sitten pistää vielä suoneen nopeasti vaikuttavaa unilääkettä tms, sen jälkeen poika olikin kyllä jo ihan unten mailla!

Kotiinpäin päästiin lähtemään, taas hengailtiin jonkin aikaa isin työpaikalla (niinkuin aamullakin 8D ) ja sitten suunnattin bussilla kotiopäin. Matka meni helposti, kun poika on vieläkin vähän ulapalla maailmanmenosta. Nukkuu vaan. Askeleetkin on vähän hoipertelevat ja takapää näytti väliin joltain sakemannin takapäältä, kun ei meinannut jaksaa kannatella itteään kunnolla. Kotona loppuilta menikin sitten niin rauhallisesti, Soolo sai olla vähän Kingiltä rauhassa ja se onkin torkkunut koko illan. 🙂
Henkilökunta klinikalla oli tosi mukavaa ja ystävällistä. Kyseiseen paikkaan menisi mielellään vaikka uudemmankin kerran, tai joka rokotuksille, jos vaan olisi himppasen lähempänä:D Tykkäsin kovasti! Kiitokset myös Anulle järkkäämisestä!

ulvova hukka.

Päivät vaan menneet jotenkin ja en oo sitten jaksanut aiemmin plokiinkaan kirjoitella mitään juttuja, mutta siis viimeviikon tiistaina oltiin Jämsäilemässä Solperon kanssa.
Vietettiin kiva hengailupäivä kera Jennan, Juulian JA Viivin. Oli oikein mukavaa olla välillä tällä porukalla ilman koiriakin joskus, huuli lentää ja kermapullat maistu (ainakin joillakuilla). Syöminen on mukavaa, cafe mochha oli iha jees, mut pizza superjees. Ja vesiki maistuuuuuuu.

Tällä aikaa Solppo oli hengaillu isin työpaikalla viihdyttäen muita. Oli kuulemma yrittänyt komentaakin kovasti, mutta onneksi koiraihmisiä, niin osasivat laittaa pikkupojan ruotuun.:) Vähän hätä kuulemma tuli, kun tajusi, että mamma jättää sen sinne, viuviu. Kerran oli livahtanut ovesta pihallekkin, kun ei oltu tajuttu sulkea heti ja sieltä kuulemma metsästelty, mutta nopsaan tullut lelun perään. Onneksi ei sattunut mittään.
Solpero on vaan vielä semmonen, että että joku vähän joka ei osaa kertoa sille aina selvästi, että nyt se ei lähde mukaan ulos, niin se kyllä lähtee pienimmästäkin kolosta yrittämään. Mulla se ei sitä enää tee, mutta esim. mummolla pari kertaa jne. Viikari – ”muttakun ulkona on KIVAA!!” Mutta muuten oli kuulemma ollut ihan kohtuu kiltisti! (jos noin voi sanoa ton jälkeen:-DD)
Jämsäilyn jälkeen mentiin vielä Solperon kanssa Viiville kyläilemään. Käytiin vähän ulkoilemassa ja valokuvailemassa. Soolo tuli hyvin toimeen Rommin ja Kassunkin kanssa ! Olin oikeen tyytyväinen. Vähän Rompelon kanssa jotain kärhämää tuli painiessa, mutta ei mitään isompaa, hyvä pojat!:)
Viivillä kyläillessä Soolo ei oikein osannut heti asettua aloilleen, vaikka olis luullut, että se olis ollut tänpäiväsen ohjelman jälkeen ihan poikki. Kesti jonki aikaa, ennenkuin pisti kunnolla maate ja nukkui ja silloinkin piti olla toisessa huoneessa. Kaikki oli varmaan vaan taas niin ihmeellistä!

Suurin osa kuvista (c) VIIVI SAARIKKO. Kiitoos!!:)))

Tänään (&eilen) oon nyt sitten treenaillut tota noudon palautusta jonkin verran ja tuntuu taas, että toi eläin on oikeesti tosi fiksu, mutta mä en oo vaan taas osannu sitä ohjata sillälailla :–D Paikkista ollaan kanssa tehty, lenkilläkin. Lisää vaan !!

Soolosta on myös paljastunut pieniä susimaisia piirteitä… se ei yleensä vietä aikaansa pihalla kytkettynä, mutta nyt tehtiin poikkeus ja sitten kun poika jäikin eilen sinne yksinään (yleensä vähintään kingin kanssa pihalla) niin vähän ajan päästä kummastelin, että mikä ihmeen ääni tuolta kuuluu… niin näky olikin melko huvittava, kun pieni koirapoika oli kuono taivasta kohden ja ULVOI! :—D Vouuuuu’ouuuuuuu vouuuu’ !
Hhehehee, kingi ei oo ikinä osannut ulvoa, mutta Hasse on kyllä tuota myös joskus tehnyt. Solpperolla siis myös esi-isien jäänteitä tai jotain vielä :–DD