tottiskurssi 4

Nyt vihdoin muistan kirjotella taas jotain. Maanantain siis oltiin taas tottista treenailemassa. Markus ei taas ollu paikalla, joten Lehtisen Tuija opasti meille juttuja.

Seuraamisessa mä voin reippaasti alkaa etenmään ja yrittää häivyttää sitä nakkia, etten imuttelis niin paljoa enää. Tätä yrittäny saada aikaseks jo pidemmä aikaa, mutta ei oo oikein osannu, vaikka miljoona kertaa neuvottu sama asia… mutta joo, ensin siis perusasennossa et saa palkkaa yhä pidemmällä aikavälillä, sit askel eteenpäi ja toinen, palkka ei ookaan enää kädessä vaan tulee myöhemmin taskusta jne. Tuija selitti tarkemmin tän vielä kun kysyin siitä, että idean pitäis nyt olla selvillä !
Ja päästä treenaamaan sit lelupalkan kanssa.

Harjoteltiin ja sain Tuijalta nyt hyvät ohjeet liikkeestä istumisen(/maahanmenon/seisomisen) opetteluun. Tätä tehtiin makupalan avulla. Mulla oli vaikeuksia jatkaa liikettä eteenpäin, kun meinasin mielellään pysähtyä kun koirakin istuu siihen niin ei sitä viittis jättää siihen istumaan:):) Pitää pyrkiä olla kokonaan olemaan pysähtymättä siinä, ettei siitä tuu tapa ja koira vaan apujen kanssa toimi.
Näitä voi treenata silleen kanssa että ite liikun takaperin ja siitä käsky jnejne.

Sit tehtiin aika monta vauhtiluoksetuloa, ensin eteentulolla ja sit heitin lelua jalkojen välistä pari kertaa ja sit taas kun eteen, niin vauhdilla tulee kun tuli ihan päinkin sitten, jee vauhtia ainaki löytyyyyyyy !

Paikkamakuuta pitää harjotella, lisätä häiriötä siihen ohjaajan kautta, huutaa kahvipannua ymsyms. Sama istumisessa. Sit paikkamakuusta luoksetuloa.

Sit tietty leikittiin paljon ja näin. Haukkumista yms. Jeejee huippua soolon mielestä:):)

Kummasti se sama reilu pari tuntia menee treenatessa, vaikka koirakoita olikin vähemmän kun normaalisti.

Agilitykoulutuspäivä Lotan malliin.

Eli oltiin taas Nauravan Koiran / Lotta Vuorelan ohjaamissa parituntisissa agitreeneissä Kana-areenalla.
Ah, ihana olla sisällä hallissa, eikä ulkona, kun koko aamun tuli vettä taivaan täydeltä.
Pitkästä aikaa siis jotain agijuttuja Soolonkin kanssa. Kamala, yli kuukausi sitten oli viime kerta kun ollaan enempi aksajuttuja tehty. Kotona ollaan kyllä meidän parilla vaivaisella aidalla harjoteltu vähän takaakiertoa yms tosi pientä, mutta vähän ollu hiljaiseloa, koska toi jälkikurssi nyt meni päällekkäin meidän agivuoron kanssa ja sai jäädä, kun siellä ei ole kumminkaan ketään ohjaamassa meitä joka kerta eteenpäin, niin ajattelin meidän hyötyvän enemmän tosta jälkikurssista.

Tänään päivä aloitettiin yhdeksältä. Ensimmäisenä puheenaiheena oli kontaktit, mä oon yrittänyt miettiä, että miten mä meinaisin Soololle ne opettaa.
Joskus aiemmin oli kosketusalusta jotenkin mielessä, nyt ei olla naksuteltu sitäkään… Tässä taas yks uus vaihtoehto !

Nyt Lotta neuvoi meille Silvia Trkmanin ”laatikkokontaktit”. Kyseessä siis ihan 2on2off -kontaktit, eli koira pysähtyy kontakteille ja takajalat on kontaktilla, etutassut maassa.
Esim. juoksukontaktit kuulostaa jotenkin tosi etäiseltä ja haastavalta opettaa hyviksi ja kun pitäis kuulemma opettaa vielä suuntakäskytkin miljoonaan eri suuntaan hyviksi ja siihen menis aikaa niin sairaasti, että sais hyvät.

– Ensin opetetaan laatikon kanssa se, mitä koiran pitäis tehdä loppukontaktilla erikseen ja vasta viimeisenä viedään se sinne oikeille agiesteille, jolloin koira jo periaatteessa tietää, mitä sen tulis tehdä siellä loppupäässä.
– Alkuun aloitetaan naksuttelemalla ihan vaan siitä, että koira laittaa etutassut laatikon päälle, sitten kun menee kokonaan sen päälle (siis myös takatassut) ja siinä naksutellaan. Sen jälkeen vaan siitä, että etutassut on maassa ja takatassut laatikon päällä.
– Palkka mieluummin maahan, kuin suoraan koiran suuhun.
– Koiraa ei auteta tai ohjata laatikon päälle, se saa itse tarjota ja olla aktiivisena osapuolena. Käskysanaa EI käytetä. Naksutellaan, palkataan ja kehutaan vaan oikeasta toiminnasta. Itse alkuun voi olla kyykyssä tai seistä laatikon vieressä tms.
– Tässä vaiheessa sitten aletaan treenata etäisyyttä siihen koiraan, joka seisoo takajalat laatikolla, juostaan vierestä, lähetetään kauempaa, juostaan kauemmaksi, eteen tai taakse jne, vaikka mitä variaatioita, kaikkea mahdollista.
– Vapautus tärkeä treenattava sitten. Siihen pitää päättää joku helppo sana, millä vapauttaa sen. ”Vapaa”, ”tule” tai ”jes” tms. Ja vaikka lelu lentää.
– Yritetään päästä ruokapalkasta aika pian pois, palkataan laatikolla seisovaa koiraa revittämällä lelulla suussa – koiran on pysyttävä silti oikeassa asennossa – ja sitten vapautus vaikka lentävälle lelulle.
– Laatikon siirtäminen oikeille kontakteille sujuu sitten aika yksinkertaisesti myös. Laatikko laitetaan esteen viereen ja sieltä sitten ylhäältä ensin koira hakeutuu laatikolle tuttuun tapaan, tätä toistetaan ja pyöritellään monesti ja molemmilta puolilta.
Sitte laatikko vaan esteen alle/pois kokonaan ja koiran pitäis hoksata myös se siinä kontaktilla jotenkin. Näitä sit treenaillaan ja toistellaan.

Aloitettiin ja saatiin vähän kokeilla käytännössä tätä siinä naksutella. Heti alkuun kun tuli toinen koira toiselle puolelle hallia, niin Solpalla ei oikein riittänytkään keskittymiskyky vaan oli menossa moikkaamaan kaveria — hallintaa lisää. Ja kontaktitreenejä, katse, luonnossa yms. Välillä tein niitä tosi ahkeraankin sen kanssa, mutta sit se on vähän jäänyt taas, lisää vaan.
Mutta joo, saatiin Solppana laatikon päälle ja pääsin naksuttelemaan jo siitäkin, että oli etutassut maassa, vaikka sitä haettiinkin jonkin aikaa. Välillä tuli väyväyväy komennusta yms, mutta sitä ei huomioida ja ei tehdä sillon mitään, jos alkaa komentamaan.
Ja sit myös pari vapautusharjoitusta. Pitää vaan muistaa, ettei opeta pentua siihen, että se mun liike on se vapautus, vaan se käsky.

Sitten harjoiteltiin rengasta, semmosella rengasleikillä. Lotalle nakkia ja Evielle nakkia, toinen toiselle puolelle rengasta ja toinen toiselle. Sitten vaan namilla koiraan huomio ja ”rrrengas” ja palkka lentää maahan, sit perään toinen huutaa että ”rrrreengas” ja taas palkkaa. Solpan mielestä ainakin tosi kivaaa ja tällön tulee varmuutta, ettei tuu niitä sivustamenoja tms, nytkin aina keskeltä vaan. :–)
Tätä voi kuulemma ’leikkiä’ vaikka odotellessa jonkun kanssa ja renkaalla voi melkein huoletta mennä edestakaisin näin, toisin kuin esim. kontakteilla tms.

Lopuksi tehtiin lyhyttä rataa, missä harjoiteltiin takaaleikkausta. Tää vaatiikin nyt paljon treeniä, koska ei meinannut alkaa kääntymään kunnolla. No, eihän me ollakaan tätä niin paljoa oikein treenailtu. Ja mulla ohjauskuvio myös kans aika hukassa, siinäkin meni oma aikansa, että mä tajusin, että mitenkä sitä pitäis taas ohjata… moneskohan kerta sekin on, kun yritän sitä oppia ja painaa mieleen. :’–DD Noh, tämmöstä tää aina on.
Lelulla avustettiin sitten irtoamaan siinä ja kyllä pari kertaa saatiin onnistumaan kääntymäänkin ihan hyvin, mutta tätä pitää kyllä harjotella lisää, koska se on kumminkin aika osaamatonta vielä :–D
Ai joo, ja sitten vielä niistä riman korkeuksista. Nyt Lotta sano, että vois alkaan pitää jo rimojakin Solppanalla, eikä ilman / rimat melkein maassa juosta läpi, jollain 35cm korkeudella.

Häksissä Soolo yritti alkuun, että josko hän voisi täällä vähän pitää meteliä ja jos pääsisi ulos täältä väyväyllä, mutta kun ei huomioinut, niin oli aika nätisti ja hiljaa siellä sitten pääosan ajasta. Tänään kans tuli vähän pieniä vihjeitä siitä, ettei Soolo olis enää iihan pikkupoika… Vaikka ei se vielä nosta edes jalkaa… :–D

Mutta siis tosi antoisa päivä taas kaikenkaikkiaan ja saatiin paljon eväitä ja treenattavaa jatkoon ! =) Hihihii, nyt taas tekis niin mieli aksailemaan, vähän ehti jo unohtua se et kuin kivaa se onkaan tässä kuukauden aikana :–D

jälkikurssi, osa 3.

Tää oli sitten viimeinen kerta tätä sorttia kurssia, ainakin hetken aikaa. Hannan ja Lorun kyydillä jälleen päästiin, pikkuHilmallakin oli korvat vähän venähtäneet !

Oon ollu tosi laiska treenaaman jälkeilyä, ainoostaan eilen tein Soololle semmoisen 15-20m pitkän jäljen, nakkia siellä täällä, joka toisella tai joka kolmannella. Meni ihan mukavasti, harhailee kyllä vähän, mutta oli ihan intopinkeänä ajamassa, vauhtia tullu viimekertaseen. Lopussa rasiassa ruokapalkkaa.

Tänään Jari sitten käski tehdä 30metriä pitkän jäljen, jossa loiva kulma. Hmmm…. siitä taiskin tulla reilusti lyhyempi, mutta kun se tuntuu siellä mettässä niin pitkältä jotenkin.. Ja nyt ei otettu enää ihan peräjälkeen askelia, vaan vähän semmoi lomittain.
Vähän tuntuu, että nopsaan edetään – Kingin kanssa kun on tehny jälkiä niillä peräjälkeen askelilla semmoi pari kesää, ehehehee.
Sit ooteltiin ja päästiin ajelemaan jälki. Siitä tulikin suhteellisen vaativa jälki, siinä oli kuulemma paljon uusia juttuja koiralle, joita mä en ollut tajunnut sitä tehdessä, mm. semmonen pieni kumpare korkeusero ja sitten se loiva kulmakin meni vähän hankalasta paikkaa yms. Mutta Soolo oikein pätevänä jälkikoirana jatkoi työskentelyä koko ajan, vaikka olikin aika vaikeaa tommoselle koiralle, joka ajaa elämänsä kolmatta jälkeä !
Välillä se tietty vielä haahuilee jossakin muualla, mutta palaa sitten takaisin jäljelle, kun tajuaa eksyneensä. Tää malli kuulemma nopeutuu samaan tapaan, kun makkararuudussakin – koira viihtyy yhä vähemmän aikaa ulkopuolella.. Ja kun oli ne askeleet semmoi erilailla, niin se vähän veti silleen siksakkia, että tajus, ettei meekään ihan vaan suoraan se.

Eli nyt kuulemma en saa lisätä haastetta nyt kamalasti jälkeen, vaan muutamia tommosia samantyylisiä ja ehkä helpommallakin maastolla. Siitä sitten pikkuhiljaa pidentämään ja vaikeuttamaan, kun alkaa tuntua siltä, että kaivataan jotain haastetta enemmän. Mutta tätä on kyllä jatkettava, nyt kun tietää vähän mitä tehdä.. ;–) Kiitoos kaikille ! :–)

PS. Sain Taijalta muutaman kivan kuvan lauantain pentunäyttelystä, jossa Viivi esitti Sooloa ja ajattelin laitella ne vielä tähän;

ohi on ! ja pentunäyttelykuulumisia:)

Peruskoulu. Sinne meni se 10 vuotta. Oompas mä jo vanha, kohta lukio ! :—o Ennen tätä päivää odotti niin kovin, mutta nyt. Tosiaan, haikeeta.

Eilen isi heitti sit kumminkin Soolon Jämsään KR näyttelyyn, jossa Viivi otti sen vastaan ja esitteli kehässäkin, sillä välin kun mä porasin kevätjuhlassa. :–D Mä tulin sit myöhemmin hakemaan jätkää kotiin.
Soolo oli kuulemma käsittelyssä peruutellut ja oli ollut vähän hankalaa, pitää vaan harjoitella! Hyvä että antoi kumminkin tutkia, vaikkei niin kovin tykännytkään. Juostessa kuulemma intoillut ja vetänyt ymsyms. Nooh, ipana mikä ipana. ;D
Mukana oli Soolon lisäksi kaks muuta pentua, jotka oli Soolon serkkuja, eli Winx -äidin veljen Aapon lapsia Saruskalta. :–)
Soolo oli ROP-pentu ja sai KP:n! o/ Wuhuu, mamma on ylpeä pikkupojastaan. Kiitos Viivi !!:)

Tuomarina oli australialainen Wayne Fleming.

Arvostelu; Lovely head proportions. Very good wedge. Dense coat, good fit. Didn’t move very well because of the behaviour, moved close behind.

Eli suomennettuna suunnilleen: Miellyttävät pään mittasuhteet. Erittäin hyvä kiila. Tiivis turkki, hyvä kunto. Ei liiku kovin hyvin käytöksen takia, liikkuu ahtaasti takaa.

————————————————————————————————————————

Tänään taas oli Jämsän ryhmänäyttely, jonne päästiin jälleen Elisan kyydillä. Kiitos! Pentuja oli vain yksi, eli me :–)
Tuli vähän hoppu loppujen lopuks paikalle, mutta ehdittiin kumminkin paikalle ja kehäänkin mainiosti, lyhyt matka nii vähän venyy lähtö..
Kehä meni aika nopeasti ohi, sinne sujahdettiin ja tuomari tuli pirteästi tutkimaan Solppanaa, joka antoi tosi hyvin katsoa hampaat ja muutenkin tutkia, se ei oo ollut ikinä ennen noin hienosti tutkittavana !! Pikkusen pakitellut tai muuta, nyt tosi hieno :–)
Juostiin kehässä, mä juoksin vähän liian lujaa ja sit ässäkin rupes laukkailemaan. Mentiin varmaan vallan kolme kertaa ympäri, että tuomari olis nähny vähän paremmin sit liikkeitäkin. Seisomiset sujuu ihan kivasti.
Soolo oli tosi iloisesti mukana, vähän ympyrän jälkeen maistoi hihnaakin;D
Tuomari kehui vielä antaessaan ruusukkeita, että tosi reipas ja avoin, ihanaluonteinen pentu:–)
Jälleen siis PEK1, KP ja ROP-pentu, tuomarina Saija Juutilainen.

Arvostelu: Kaunislinjainen. Hyvä luustoinen. Hyvä pään pituus ja ilme. Purenta ok. Korvat saavat vielä asettua, samoin etuosa. Tiiviit käpälät. Hyvät takakulmaukset. Lupaava karvapeite. Liikkuu vielä hieman takakorkeasti. Hyvin kannettu häntä. Vielä pennun löysyyttä. Miellyttävä luonne.

KUVAT VIIVI S.

jälkikurssi, osa 2.

Meidän osalta siis. Jälleen Hannan kyydillä, mukaan pääsi myös pikkuruinen 9 viikkoinen ranskis Hilma ! Voi luttanaa:)

Mutta siis, viime kerran jälkeen ollaan tehty muutama makkararuutu vain. Kaks semmosta vähän kaposempaa ruutua, jotka sit vähän pidempiä. Ja sit ollaan tehty semmoi makkarakolmioita, joista sit jatkuu sieltä kolmion päästä kahden jalan paksunen jälki vähän matkaa ja sieltä lopussa sitten superpalkka. Nää on tietty menny ihan jees – siis tosi vaikeeta ettiä niitä nakkeja isolta alueelta :–D Innokkaana vaan ! Oon vaan ollu mukamas tosi kiireinen ja en oo ehtiny kovin montaa kertaa jälkeilemään tässä parin viikon aikana.

Tänään sitten päästiin tekemään jo melkein kunnon jälkeä, ihka ensimmäistä. Jalkaa toisen jälkeen ja nakkia väliin. Jälki oli n. 10-15m pitkä, puoleen väliin asti namia oli joka askeleen jälkeen ja sitten sen jälkeen vaan joka toisella.
Alku oli aika sählinkiä, mihin suuresti vaikutti muurahaiset, jotka just oli havainneet mun makkaranpalat siinä ja tulleet kyläilemään, solppanan nokka ei oikein tykännyt niistä. Nakkeja jäi jäljelle joitakin. Loppupuolisko sujui oikeastaan huomattavasti paremmin.

Näitä siis aletaan nyt jatkossa työstämään, makkaraa löytyy jäljeltä epäsäännöllisesti, eikä siihen saa tehdä mitään kaavaa, kuinka paljon sitä siellä on. Alkuun vaihdellen jokasella, joka toisella… sitten joskus kolme tyhjää ja makkaraa taas jne. Nää merkkailtaas merkkinauhoilla ja seuraillaan, miten koira käyttäytyy kun sitä on eri määrä. Jälkien ei tarvi olla ihan tikkusuoria, vaan semmosia loivia kulmia saa olla, ei kumminkaan mitään kunnon kulmia vielä yhtään laitella.

Treeneissä ei mennyt tänään niin myöhään, joten päätettiin Hannan kanssa päästää koirat vielä vähän pitämään hauskaa:) Lorulla ja Soololla vauhtia riitti, ainakin ajoittain ja pikkuneiti Hilma kipitteli meidän perässä pikkuisen matkaa. =))

PS. Jännä viikonloppu tulossaaa !

Loppuun pari kesäistä kuvaa, kun ehtii näitä laitella vielä;