onni on terve koira!

Terveystuloksia!

Soolo ja Keijo kävivät kesän loppupuolella Tiian (kennel Twilight Moon) luona rapsuteltavana poskinäytteet DM- ja MRD, sekä CEA-kokeeseen. Näytteet lähetettiin Zoogenille tutkittaviksi ja vastaukset tulivat tässä muutama viikko sitten.
Keijo: DM: altis M/M, MRD: yliherkkä ja CEA-kantaja.
Soolo: DM: kantaja N/M, MRD: terve. CEA:a en ottanut, sillä ollut jo pentuna CRD, joten ei ollut pienintäkään mahdollista olla terve. 🙂
Keijon DM-diagnoosi oli vähän pettymys, muilla nyt ei ookaan mitään merkitystä. Alussa oli ajatus, ett HUI nyt se sairastuu ja on sairas, mutta sit lisää tietoa etsiessä oma mieli rauhoittui ja ymmärsin, että sillä on vaan hieman isompi riski sairastua siihen vanhempana – ei siis välttämättä edes ollenkaan. Tää on vaan yksi lisäjuttu, mitä täytyy sitten mahdollisessa jalostuskäytössä huomioida (jos sitä joku haluaa joskus käyttää) – eli ei ainakaan yhdistetä toiselle M/M koiralle yms.

Keijo kävi myös täällä Virossa Eesti Maaulikool Loomaklinikillä luustokuvissa, koska mulla ei oo ollut mahdollisuutta viedä sitä Suomessa kuviin nyt. Kuvaajana oli Viron yks parhaimmista eläinlääkäreistä, mitä näihin asioihin tulee ja joka on eniten varmaankin katsellut näitä röntgenkuvia. Eläinlääkärin mukaan Keijon luusto näytti aika priimalta ja tähän sanaan voi vanhempien opiskelijoiden mukaan luottaa – joten toivotaan kovasti, että kennelliitto olisi samaa mieltä! Keijosta kuvattiin siis lonkat, kyynärät ja selkä. Nyt jännitellään tuloksia jonkin aikaa, mutta pääasia, että koira oli ainakin terveen näköinen – uskalletaan jatkaa hyvillä mielin harrastuksia:) Mua on kyllä siunattu jo kolmella terveellä koiralla, ihan huippua! Täytyy vielä saada tuo otus silmäpeilattavaksikin joku päivä.

Myös Soolon pennut kävivät silmäpeilattavana – tulos oli loistava: 2x CRD ja 4x CEA-vapaa. Nyt kaikki ovat lähteneet jo uusiin koteihinsa – yksi mm. Soolon isän Rikun omistajalle Heidille, josta varmaan tullaan kuulemaan joskus vielä 😉

Koulussa viime aikoina ollaan päntätty kallon luita, jonka jälkeen onneksi sitten luusto onkin jo hallussa. Tiistaina on siis viimeinen suullinen tentti näistä. Olen yllättynyt, että oon itseasiassa tykännyt noista suullisista tenteistä, vaikka alussa se tuntui hirveältä möröltä. Pelottavalta. Kurssien sisällössä on tapahtunut pieniä muutoksia, mm. kemia vaihtuu eläinlääkäreiden biokemiaan – laboratoriossa ollaan mm. testailtu, miten eri proteiinit (kaseiini, munanvalkuainen, kelatiini) reagoi erilaisissa liuoksissa ym., aloiteltu alkionkehitysoppia+histologiaa+cytologiaa – näissä ollaan lähinni mikroskopoitu erilaisia näytteitä.

Musta on myös tullut aika urheiluhullu. Otettiin kaverin kanssa salikortit, joten salilla tulee käytyä viikossa 3-4 kertaa, tän lisäksi on agilitytreenit 2-3 kertaa viikossa ja yhtenä iltana vielä sitä tokoa. 🙂 Eli nyt alkaa elämä olla samalla mallilla, kuin kotosuomessa – mulla on aivan liikaa ohjelmaa ja säntään paikasta toiseen. ;D Urheilu on kumminkin mulle aina ollut sellainen henkireikä, että siitä saa niin valtavan paljon energiaa ja jaksamista arkeen ja nyt on ihan huippua, kun kaikki on niin lähellä, että ehtii tekemään haluamansa määrän sitäkin, oman jaksamisensa rajoissa.