kesän parhaimpia

Mä jo luulin, että mä osaisin paljon tokosta, tai tietäisin edes jotenkin, että miten mun koiraa pitäisi kouluttaa. Luulin, enkä oo tajunnut pohtia sellaisia uusia tapoja, vaikka ne näin jälkeenpäin ajateltuna hyvin simppeleitä onkin. Osais vaan käyttää sitä mielikuvitustaan treenien suunnittelussa.

Mun ja Soolon viikonloppu kului siis Paimiossa SCY:n järjestämällä tokoleirillä, jossa ollaan oltu aikaisemmin 2v sitten, silloin, kun Solppis oli vielä melko pieni pentunen.
Matkattiin Solpan&Kingin kanssa Trelle, sinne jäi Kingi hoitoon Hassen luokse ja kyytiin juna-asemalta tuli Jenna & Siri, tuplasti mukavampi matkata ystävän kanssa!
Kouluttajina Lentsu Välimäki ja Christa Enqvist-Pukkila, molemmat kuuluvat parhaimmistoon, koska kuulemma molemmilla sijoituksia jopa MM tasolla asti. En voi kyllä muuta kuin kehua molempia, sillä sain niin paljon vinkkejä eri liikkeiden opettamiseen kumpanakin päivänä !! Molemmilla oli myös tosi kiva ote kouluttamiseen, rentoa ja hauskaa ja ottivat hyvin huomioon koirakot. Christa osasi ehkä paremmin ottaa myös ”kuunteluoppilaat” huomioon, Lentsu ehkä enemmän keskittyi koirakkoon. Ihan parasta oikeasti, mulla nousi niin treenifiilis kattoon!

Ekana tehtiin Lentsun kanssa seuraamista, josta valitin, että Soolo pitää ääntä välillä perusasennoissa ja siitä, että se edistää. Kas kummaa, meidän ongelma oli kadonnut jonnekkin, koska en sit loppujen lopuks saanutkaan siitä irti yhtään mölinää. Vähän nolo, mutta toisaalta ihan hyväkin?
Noin muuten Lentsu kehu tosi paljon Soolon asennetta ja tyyliä tehdä, mutta ei saatu ihan hirveesti vinkkejä seuruun parantamiseen, ei kai se sitten ihan niin huono ollutkaan? Vähän vaan edistää ja painaa.. 😀

Kaukokäskyt oli seuraavana ohjelmassa, joissa ollaan junnattu ihan liian pitkään samassa kohtaa. Lentsu kehui, että meillä on hyvät pohjat liikeradoissa, jes, niiden eteen onkin aikaisemmin tehty tosi paljon töitä! Nyt vaan pitää ite nousta sieltä seisomaan ja ottaa etäisyttä. Soolon kanssa toimi ihan hyvin namikuppipalkka edessä, sen avulla saan kuulemma melko helposti lisättyä etäisyyttä niin, ettei koira lähde hakemaan eteenpäin (palkkaa kädestä). Täytyy olla vaan tarkkana, että se tekee ne puhtaasti ja hyvin seistessäkin, kun pohjat on ihan jees jumppailtu kumminkin!
Jackyn treenatessa saatiin myös hyviä vinkkejä näihin, mm. kierrätys + kaukokäskyt.

Noutoakin tehtiin, siinä kuulemma hyvä vauhti ja muutenkin ihan näppärän näköinen. Valitin huonoa otetta ja siihen saatiin puunkiertotreeni vinkkejä kapulasuussa, että saadaan pois se ajatus koiralta, että mä otan kapulan heti kun se tulee eteen istumaan, koska se on Soolon ajatus nyt.
Eteentulon jälkeen siis koira vaikka kiertämään puun kapula suussa. Soolo ei ihan heti tajunnut tätä, vaan kapula lens samantien suusta, kun käskin kiertämään. Kehotti tekemään myös kaikkea muuta kapula suussa, esim. hyppyä, kiivetä kiven päälle yms temppuja.

Lopuksi Soolosta kommentoi sen verran, että kun se on ”ton tyyppinen koira”, eli melko kiihkeä ja tylsistyy helposti, jos on liian helppoja töitä, niin sen kanssa pitäisi tehdä paljon sellaista treeniä, missä se joutuu oikeasti ajattelemaan ja tehdä mahdollisimman erilaisia ja vaihdella niitä treenejä. Se tarvii paljon ajattelutyötä vaativia treenejä, joissa se joutuisi oikeasti keskittymään.
Mä en ookaan osannu ajatella aikaisemmin, vaan aina junnataan niissä samoissa, mutta tää on kyllä ihan totta. Ei tuu koiralle aina sitä fiilistä että ”äiti mä osaan tän kato teen näin”




Paikallamakuussa oltiin ongelmaisten ryhmässä. Ei meinattu eka uskoa, että Soolo on kriisittäjä tässä, mutta toisaalta onneksi meidän ongelma tuli hyvin esille, vaikka ei se ihan noin rajusti olis välttämättä tarvinnut tulla. Soolo pysyy paikallaan, mutta komentaa mua aivan helvetisti.
Lentsun neuvot tässä oli, että mä aloittaisin rakentamaan paikallamakuun ihan alkeista uudelleen pikkuhiljaa niin, ettei koira pääse päästämään ääntä siellä ollenkaan. Ja siis näitä ihan lyhyitä treenejä ryhmässä, kotona voi jatkaa niitä pitkiäkin mitä ollaan nyt tehty, koska koira on siellä ihan hiljaa ja kaikki sujuu hyvin.
Yritettiin, että saatais koira rauhottumaan kaukopalkan avulla, mutta se kiihdyttikin Sooloa vain lisää (yritti jo perusasennossa saada luvan mennä, ihan intopiukeena). Oon aikaisemmin kokeillu tuota itekin kyllä.
Koitettiin myös ”pahalla”, että Lentsu komentaa Sooloa olemaan hiljaa, mutta ei siitäkään isompaa apua ollut. Paikkamakuun jälkeen kuulemma ois hyvä vaikka antaa tehä jotain pientä nenätyötä, esim. etsiä nameja ruohikosta tms.
Ei mahdoton tehtävä saada hiljaiseksi ja toimivaksi, mutta vaatii kuulemma tosi paljon työtä. Lohduttavaa?


Sunnuntaina sain mielestäni Christalta tähän vielä parempiakin neuvoja, koska ei olla tehty ns. perustyötä paikallamakuun suhteen ollenkaan. Tehtiin sellaista treeniä, missä Christa tuotti ite häiriötä makupaloin heitellen ja esim kutsumalla koiraa mukaan, mutta silti pitää pysyä, käskemällä koiraa istumaan maasta (ei saa, koska minä käsken) ym pientä. Tälläinen työ pitäisi kuulemma tehdä jokaisella koiralla ennen sitä, kuin viedään kertaakaan ryhmäpaikkamakuuseen. Ei olla taidettu tehdä?
Soolo mokas tässä muutaman kerran, välillä se oli hassu, kun tajus sit samantien mokanneensa ja meni äkkiä maahan takaisin:D Tää ei ollut siis koiralle milläänlailla paha asia tai et sitä ois pakotettu, ihan lempeesti vaan kerrotaan, vaikka ehkä saattaa kuulostaa vähän siltä. ”Äiti tietää KAIKEN paremmin.”
Näitä me ruvetaan työstämään kanssa tässä lisää.
Christan mielestä Soolon käyttäytyminen pm:ssa oli ihan vaan röyhkeetä komentamista mua palkkaamaan ja hää huomasi, että mä selkeesti palkkaan ja samalla vahvistan vaan tota käyttäytymistä, kun käyn palkkailemassa, ennen kuin se ehtii ääntelemään. Se on kyllä totta, oon tehnyt tota tosi paljon.


Mun pitää tehdä nyt SELKEÄ ERO sille, että palkkaanko sitä siitä ääntelystä, että jos sieltä tulee piippausta edes kerran, niin ei saa palkkaa, vaan vapautus ja uudelleen makaamaan, jonka jälkeen saa vasta palkata. Pitää muistaa olla looginen koirallle! Ei saa olla harmaata, eli ei palkata niitä korjauksia!
Soololle helpompi piilopaikkis + se, että mä en katso koiraan, vaan ihan muualle / oon selin koiraan, niin se ei pääse komentamaan. Niin paljon hyviä vinkkejä, kunhan vaan muistaisi kaikki!!!

Luoksarin stoppeihin saatiin roppakaupalla hyviä vinkkejä, ihan erilaisia harjoituksia, kuin mitä oon ite tajunnut tehdä. Mulla on ollut palkkauskin ihan myöhässä näissä ja yllättävän vaikeeta se oli ajoittaa leirilläkin.
Juoksee narupallo kädessä ja sit yhtäkkiä kääntyy ja heittää pallosta. Tätä saa tehdä vain pehmeällä alustalla, ettei koira mee rikki.
Toinen juttu oli, että juoksuttaa kahen ihmisen välissä ”nami-imussa” ja pysäyttelee siinä välillä.

Seuraamisessa kierrätys + perusasentoon, ohjaaja vaihtelee suuntaa ja asennoitumistaan koiran suhteen. Tee paljon lyhyttä seuraamista, missä paljon pysähdyksiä, korosta perusasennon merkitystä jälleen!

Ohjattuun noutoon & ruutuun sain myös uusia treenitapoja mieleen. Pitää muistaa korostaa merkin merkitys tosi tärkeäksi, koska lähes kaikille koirille sen merkitys on mitätön verrattuna kivaan noutoon. Merkin matkalle häiriöksi kapuloita yms.
Korjausnouto, mars kapulan yli ne. Ohjattuun noutoon selkeät kaaret koiralle kapuloille mennessä.



Noin leirielämästä muuten tykkäiltiin myös, meidän huone oli ylimmässä kerroksessa ja rappuja oli kiva rampata eestaas parin päivän aikana! Käytiin lauantaina myös seikkailemassa Paimion keskustassa, minkä suuri koko yllätti mut tyystin! Saatiin hyvää pizzaa jostakin paikallisesta ja Siwasta vähän kaikkee muuta kivaa !

Kotimatkalle oli sunnuntaina vähän haikea lähteä, mieli oli väsynyt, mutta onnellinen! Aikaakin piti olla huimasti ylimääräistäkin, kun lähdettiin, mutta kävipä aika hilkulla, että kerkesin heittämään Jennan bussiin, eikä tullu ylimääräistä Keuruun keikkaa illasta:D

Ihan huippuleiri, nyt ollaan taas satakertaa viisaampina ja mulla on ihan älytön treenimotivaatio, haluun vaan opettaa mun koiralle kaikkia kivoja! :–) Olin jo unohtanu hetken, et kuin kivaa toko on!!

Kuvia meidän ryhmäläisistä