Nautojen hoito tutuksi Mäntsälässä

Eläinlääkäriopiskelijan kesät ovat koostuneet tähän asti opiskeluja varten tienaamisesta tai kesäopintoja suorittamalla. Kesän kuukaudet vilahtivat vikkelästi syksyyn, jolloin oli taas aika palata koulunpenkille ja ihanaan Tarttoon. Kesästäni puuttui ne tutut rutiinit ja paikat, jossa olla. Tarton kaduille saapuessa tuli kuitenkin se monille tuttu olo – nyt ollaan taas kotona.

Toukokuun lopussa suuntasin Mäntsälään tehtyäni viimeiset nelosvuoden tentit. Suoritin opintoihin kuuluvan tuotantoeläinharjoittelun Helsingin yliopiston tuotantoeläinsairaalalla.

Kaikkiaan kymmenen viikkoa kului siellä nopeasti. Tavallisena päivänä lähdettiin aamukahdeksalta ensimmäiselle potilaskäynnille maatilalle ja päivät venyivät pitkälle iltapäivään. Harjoitteluun kuului myös arki- ja viikonloppupäivystykset, jotka tehtiin tavallisten päivien lisäksi – eläinsairaalalla oltiin siis parhaillaan perjantai aamusta maanantai iltapäivään. Automatkat kuluivat yleensä tulevista potilastapauksista keskustellen ja kysellen eläinlääkäriltä asioita, jotka kaipasivat hieman mieleen palauttamista. Alkuun uutta asiaa tuli paljon ja harjoittelupäivien jälkeen olo olikin eittämättä väsynyt.

Pientä viidesluokkalaista eläinlääkäriopiskelijaa hieman jännitti etukäteen nämä pitkät päivystysvuorot. Jaksoin ne kuitenkin hyvin. Innostus ja adrenaliiniryöpyt olivat välillä huikeita, pääsinhän vihdoin hyödyntämään tietotaitoa, mitä on koulunpenkillä kerätty usean vuoden ajan. Tänä kesänä sai vielä olla turvallisella mielellä, kun vanhempi eläinlääkäri oli koko ajan auttamassa ja neuvomassa, mutta myös haastamassa tiukoilla kysymyksillään. Seuraavana kesänä potilaat on osattava hoitaa itse.

Kesän aikana monenlaisiin tuotantoeläinten toimenpiteisiin sai kuitenkin rutiinia. Nupoutukset, letkutukset, poikimahalvauksien hoidot, verinäytteiden otto ja lääkepiikitykset olivat kesän jälkeen ”tuttua huttua”.

Erityisen mielenkiintoista oli myös ns. kuukausitarkastukset, joissa päivä käytettiin yhdellä tai kahdella navetalla. Päivän aikana tehtiin tiineystarkastukset tunnustelemalla kohtua lehmän peräsuolen kautta. Samalla tarkistettiin myös jo poikineiden lehmien kohdun palautumista. Palpaatiotutkimustulosten perusteella päätettiin lehmien mahdollisesti tarvitsemat hoidot.

Päivystykset olivat myös usein erittäin mielenkiintoisia, välillä toki osui myös rauhallisempia iltoja. Päivystysreissuilla pääsin auttamaan lehmän poi’ituksissa, hoitamaan eri syistä makaavia lehmiä, ja sattuipa välillä myös pieneläimiäkin Saaren klinikalle. Sain myös tehdä ensimmäisen juoksutusmahan kiertymän leikkaukseni, mikä oli todella mielenkiintoista! Juoksutusmahan kiertymä on sairaustila, jossa viimeiseen lehmän neljästä mahasta on kertynyt kaasua ja tämä maha on noussut samalla vatsaontelon pohjalta joko vasemmalle tai oikealle kyljelle. Leikkauksessa poistetaan kaasu mahasta ja kiinnitetään maha tikeillä paikalleen. 

Kesän aikana muistiinpanoja kertyi ruhtinaallisesti ja olenkin erityisen tyytyväinen, että päätin tulla juuri Saarelle tekemään harjoitteluni. Syksy meillä kuluu vielä perinteisesti opiskellen muun muassa ruuan tuotannon hygieniaa ja turvallisuutta, laumaterveydenhuoltoa, lihantarkastusta, maitohygieniaa, sekä valinnaisena kurssi eläintarha ja villieläin lääkinnästä. Keväällä on vuorossa vielä pieneläin- ja hevosharjoittelu yliopistolla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *