Kategoria: Kilpailut

Solppikselle BH !


 

Ilmoittauduin meidän oman seuran, JSPKH:n BH-kokeeseen jo jonkin aika sitten, mutta siitä huolimatta kokeeseen treenaaminen jäi todella vähäiseksi. Oli ihan mukavaa mennä kisoihin, joissa tuttuja ihmisiä oli enemmän, kuin mihin on tottunut aiemmin. Tuomarina Heikki Tuomola. Henkilöryhmää oltiin tehty tasan kerran ennen koetta ja se kyllä näkyi suorituksessakin (etenkin omassa sekoilussa!). Onnikin suosi sen verran, että päästiin ihan ensimmäisenä suorittamaan tottiskaaviota:D Onneksi olin opetellut edellisenä yönä unissanikin sitä, miten se menee.. ja silti oltiin vähän hukassa!

Jännitti ihan sairaasti, olin aika hukassa mitä mä siellä teen, kun kukaan ei neuvo mulle suuntia mihin mennä:D Välillä vähän sunnuntaikävelyä meidän seuraaminen, liikeestä istuminen jäi vähän vajaaksi (nousi istumaan, kun käännyin), mutta maahanmeno+luoksetulo tais olla aika hyviä. Ohjaaja ei vaan osaa kuulemma laskea askeleitaan yhtään ja kävelee ihan liian pitkälle. Paikallamakuu oli, noh, vähän niinnäin. Levoton, ryömimistä ja loppua kohden nousi vielä istumaankin, siellä se kumminkin oli onneksi vielä sen noin 8min jälkeen. Harvoin oon tuon otuksen kanssa edes tehnyt noin pitkiä makuita, kun se on ollut tää meidän ongelma viime aikoina. Videokin on olemassa, koitan sen joskus saada esille. Selittelyinä voitaneen lisätä, että kentällä oli lunta +10cm ja tosi harvoin ollaan lumisella säällä treenattu:D

Tottisosuus siis hyväksytty! Kaupunkiosuus oli vähän läpihuuto juttu, ei mitään ihmeellistä mulle ja Soololle, joten nyt tienattiin meidän ihkaensimmäinen titteli nimen eteen! JEEE!  BH!

 

 

viimeiset agitreenit, tokossa ei ihan vielä avoimessa!

Tänään oli meidän kesän viimeiset agitreenit tutulla porukalla. Voi, miten ikävä tuota sakkia tuleekaan, vaikka ei me vielä lopetetakaan mitenkään, vaan pieni tauko nyt, kun asutaan näin kaukana, niin olisi vähän turhan rankkaa kulkea hallitreeneihin joka viikko (treeneihin kuluisi n. 5h aikaa..) Näillä näkymin on suunnitelmissa jatkaa n. kerran kuussa, kun koulutan jatkoryhmää + satunnaisesti paikkaamassa poissaoloja tuossa meidän tutussa ryhmässä.

Tehtiin ihan kivaa ratapohjaa, muutama eri pätkä. Soolo teki superkivoja keppejä, sekä irtos sieltä eteenpäin. Kontaktit tuotti vähän päänvaivaa taas, niitä pitäis muistutella joskus ihan kunnolla! Noi treenikaverit on niiin <3, en oo ees tajunnut, miten oon kiintynyt tuohon porukkaan tässä ajassa, mitä ollaan oltu solppiksen kanssa mukana. Mä haluun niin kisaamaan, mä haluun niin aksaamaan!

Eilen käytiin yrittämässä saada meidän vikaa TK1:stä, mutta ei se sittenkään tullut niin helposti. Pentele, kun koira ei mennytkään liikkeestä maahan ekalla käskyllä ja oma toinen käsky oli niin myöhässä, että meni nollille:D Noin muuten koe meni taas paremmin, kuin edellinen – joskin seuraamiset ei ollu nyt niin hyviä kuin viimeksi (mm. riensi vapaana seuraamisessa moikkaamaan kyykyssä olevaa poikaystävää, mutta tuli heti ekalla käskyllä takaisin kumminkin). Yleisesti hallittiin tilanne paljon paremmin, eikä mua enää jännittänytkään niin paljoa. Ääntelyihin pitää puuttua, ees niihin pienimpiinkin! Niistä lähtee pisteitä heti. Tuomarina oli Mauri Pehkonen, joka oli oikeen kiva!

Luoksepäästävyys – 9
Paikallamakuu – 7 (levoton + pieni ääntely)
seuraaminen taluttimen kanssa – 8 (kivaa seuraamista, kuulemma vähän kiristin hihnaa jossain vaiheessa, vahinko lieni?)
seuraaminen taluttimetta – 8 (kaks käskyä, muuten oli ihan super)
maahanmeno – 0 (toinen käsky liian myöhään)
luoksetulo – 8 (äännähti eteentulon jälkeisessä sivulletulossa)
seisominen – 8 (vähän hidas, taas..)
estehyppy – 9
kokonaisvaikutus – 8 – tuomari tykäs meistä kovasti, alun ääntelyt ja levottomuus vaan tiputti, mitä harmitteli.
Pisteitä 145p & II-tulos, jos se maahanmeno ois menny niin ois ollu selkee ykkönen!:D Eiköhän me tätä vielä yritetä kerran, josko sen jälkeen saataisiin sitten se pakkosiirto avoimeen luokkaan:D

voidaan sinkoo sinne tänne tai viel vaik pidemmälle

Meidän toinen tokokoe oli Jyväskylässä, tuomarina Tuire Marjamäki. Mua ei jännittänyt enää lähellekkään yhtä paljoa, kuin ensimmäisessä kokeessa ja sen vuoksi kaikki tuntuikin paljon kivemmalta. Mä nautin, että sain olla ton kanssa kehässä tekemässä!
Paikallamakuu mua edelleen jännittää, koska just tapahtuu kaikkea mahdollista siellä kesken suorituksen.

Muuten meidän tekeminen oli paljon kivempaa, kuin ekassa kokeessa. Soolo ei haukkunut mulle liikkeiden välissä kertaakaan. Ainut oli luoksepäästävyys ja tuomarin puhuttelu alussa, jolloin komensi – sain hiljaiseksi kuiskimalla ”mennäänkö häkkiin?” Tätä ei onneksi sitten ylemmissä luokissa olekaan ollenkaan.

Luoksepäästävyys 9 – nousi seisomaan.
Paikallamakuu 5 – kaksi koiraa lähti leikkimään paikallamakuun yhteydessä, Soolo pysyi. Piippaili ja vähän ryömi??? Eli ihan surkee, mutta pysyi silti.
Seuraaminen kytkettynä 10 – jejee, vähän paino vaan ehkä mua, mut muuten tosi kivaa ja oli huippua esitellä tätä.
Seuraaminen taluttimetta 10 – kivaa!
Maahanmeno 8 – hidas, sekä multa tosi painokas käsky, mitkä vähensi pisteitä.
Luoksetulo 6 – törmäs/tökkäs mua, josta lähti pisteet. Muuten aika jees.
Seisominen 8½ – otti muutamia askeleita, muuten ok.
Estehyppy 9 – tais äännähtää viimesessä sivulletulossa, muuten ok.
Kokonaisvaikutus 7 – soolo leikki ekan seuruun jälkeen taas hihnalla (vaikka kielsin!!11) ja pienet ääntelyt liikkeiden välissä, mut muuten tosi kivaa yhteistyötä.

Kokonaispisteet 160p, joten nippanappa ykköstulos ! Kai mun täytyy tosissaan alkaa kohta treenaamaan sitä luoksarin stoppia ja avoimen estehyppyä, jos me sinne uskalletaan lähteä suunnistamaan, mutta haetaan kyllä vielä se TK1:nen alokkaasta ennen sitä!
Nyt pitää treenata noita jääviä, että saadaan ne salamannopeiksi!

Tässä vielä kuvia collieiden harrasteleiriltä Hartolasta, lisääkin on tulossa. Kuvat Tea Lemmetyinen.







ensimmäinen tokokoe! JEEE

Huomenna se koittaa. Meidän ihka ensimmäinen tokokoe, hui.
Eilen kuulin suru-uutisen koskien Soolon isää, Rikua. Rikulla oli kivut tulleet elämää rajoittaviksi ja herra jo aika väsynyt. Mä niin rakastuin tuohon otukseen silloin monta vuotta sitten. Elämä on ihan liian lyhyt välillä ja menee niin kovin äkkiä. Asiaa miettiessäni päätin, että mä nautin, ainakin yritän, joka hetkestä, kun oon ton koiran kanssa tekemässä. Ei se pääasia harrastamisessa saa olla, tekeekö se kisoissa liikkeet ihan puhtaasti, vai ihan päin helvettiä. Soolo tekee parhaansa aina (mitä nyt välillä vähän sikailee), mutta me yritetään, katotaan, mihin se riittää nyt!
Kokeeseen ollaan valmistauduttiin käymällä pitkällä lenkillä, tehtiin 5min täydellinen paikallamakuu ja illalla superlyhyitä makuita. Aamulle on suunnitelmissa vielä pitkä lenkki, jotta saan eläimeltä suurimmat energiat ulos.
Toi on mun rakas <3

toko, seuraaminen
Tavoitteena oli olla koepaikalla ajoissa, että ehdin lenkkeilemään ja kuluttamaan pojalta liiat energiat pois, vaan eipä sitä aikaa liiaksi jäänytkään. Ens kerralla vielä aiemmin! Kisapaikkana Tampereen Eteläpuisto, ihan huippis kenttä tokoiluun. Tuomarina Aino Juhantalo. Perus kisakirjan ostamiset ja mikrosirun tarkistukset aluksi ja sit kävelylle.

Mentiin kehään ja Soolo aloittaa rivissä haukkumisen. Haukkuu. Juuri sitä mun komennushaukkua, minkä kanssa ollaan painittu iät ja ajat. Mietin, että tästä tää painajainen alkaa.. Ajattelen, että me ei mennä paikallamakuuseen, jos se jatkaa tota luoksepäästävyydenkin ajan. Mä en kehtaa komentaa samalla tavalla, kun normaalisti tekisin, koska ollaan kehässä (vaikka varmasti pitäis). No, loppu se kumminkin ja paikallamakuu saa alkaa. Tiedän, että käskyn alla se kuitenkin toimii, vaikka koirahan on aina koira, eikä sekään 100% ole koskaan.

Luoksepäästävyys – 7 – alun haukkumisen takia tippu pisteet, muuten jees.
Paikallamakuu – 7 – tässä pisteet lähti pienestä ääntelystä (jota en edes itse kuullut!!, mutta tuomari koiran lähellä kuuli) ja levottomuudesta – katseli ympärilleen ym. Rivistä lähti myös yksi koira omistajansa luo. Muistan tuomarin vähän jopa ihmetelleen, että sain koottua sen noin hyvään suoritukseen.
Taitava, hieno poika! Tätä me lähdettiin hakemaan. NIIIN huippua, koska tän kanssa me ollaan painittu kaikki nää vuodet! Muistelen vielä, mitä vuosi sitten tehtiin tokoleirillä..
Seuraaminen kytkettynä – 7½ – ai kumpi suunta on oikee? missä mä oon? mikä täyskäännös? Ohjaajan piikkiin kaikki mokat, koira ois tehny hienosti……MUA JÄNNITTÄÄ ja oon paniikissa, tuomariltakin; hengitä syväääään ja rauhotu, ei oo hätää.
Seuraaminen taluttimetta – 9 – tää oli sitä meiän tekoo! Pisteen menetystä en omalta paniikiltani muista.
Maahanmeno seur. yhteydessä – 8½ – hieman hidas oli, muuten jees.
Luoksetulo – 8 – en kyllä taas muista, mitä vikaa tässä oli?
Seisominen seur. yhteydessä – 8½ – hieman kuulemma hiippaili, mut ei paljoa.
Estehyppy – 10 – jee yks kymppikin!
Kokonaisvaikutus – 5 – Soolo haukku liikkeiden välissä, joiden takia tää tippu näin paljon, muuten koira osaa, ohjaajan paniikista huolimatta. Aluksi se oli voimakkaampaa, koska omalla käytöksellä hölmösti vielä yllytin koiraa haukkumaan, tietämättäni. Soololle riittää palkaksi ”hyvä”, eikä mitään ”hyväjeehieno poika” vaikka olisin miten iloinen sen osaamisesta, eikä sit seuraavassa kokeessa todellakaan mitään koiran silittelyjä palkaksi enää, vaikka mieli tekisi. Tuomari tajus homman jujun heti, vaan miksen mä?

TITTITITIDII saatiin silti ykköstulos!! 162p JIAHAA en vois olla ilosempi! Nyt on rima ylitetty ja meitä saattaa ehkä jatkossakin nähdä tokokentillä, koska ei se loppujen lopuksi ollutkaan ihan niin kamalaa!
Olin ihan paniikista jäykkänä aluksi kehään mennessä ja ihan hukassa, mitä siellä pitää tehdä, vaikka säännöt on käyty niiin moneen kertaan läpi tässä viimeisen neljän vuoden aikana, kun ei tuonne olla uskaltauduttu. Ihan hupsua tollanen, onneksi agikisoissa ei tarvi jännittää yhtään enää. Eiköhän tuokin vähene, kunhan käydään enemmän ja saan kokemusta.

Todennäköisesti käydään vielä alokasluokan kisoissa hakemassa kokemuksia, ja avoimen luokan luoksarikin on edelleen kesken vielä pysäytyksen osalta, vaikka pikkuhommahan se on treenata.

tokokoe, ensimmäinen

läheltä liippaa ja jalostustarkastus

Lauantaina oltiin Orivedellä PAGTin järjestämissä agilitykilpailuissa. A-rata oli täyttä kaasuttelua ja Soolo kävi liian kuumana – alan yhdistää tuon, että Soolo ei osaa hakea esteitä siihen, että se käy niin kuumana. Miljoona virhettä, jotka kaikki lähti siitä, kun meinasin vähän kompastua puomin jälkeen ja tuli kiire. No, muutenkin jäi tosi huono fiilis tuon radan jälkeen, että ei siitä sen enempää.

B-rata sen sijaan oli ihan superhyvä. Kaikki toimi, MELKEIN, sillä kepeiltä harmittava vitonen tuli vielä. Oma ohjaus oli ihan jees ja rata muutenkin meille sopiva. Noi kepit on vaan meidän murheenkryyni vieläkin, mut ehkä sit seuraavalla kerralla nekin onnistuu, kun saadaan vähän enemmän tätä kisarutiinia vielä! Mun pitää muistaa noilla kontakteilla tehdä edelleen treeninomaisesti noita kisoissakin, kun mulla tuppaa aina olemaan kiire vapauttaa se sieltä – A:n jälkeen sentään maltoin B-radalla olla rauhassa. Pitää myös saada niihin sitä varmuutta, että voin juosta monta metriä esteen jälkeen ja uskallan myös kisoissa luottaa koiraan, että se suorittaa esteen silti niin, kuin sille on opetettu.

B-radalla sijoituttiin kuitenkin 2/19!! Eli radalta tehtiin vain yks nolla. Palkintona saatiin meille superhieno pokaali, vähän namia omistajalle ja luu koiralle :3

Tässä videot radoista:





Sunnuntaina kävin poikakaverini kanssa viemässä Soolon jalostustarkastukseen Tampereelle. Tarkastajana toimi Mari Palgi.

Mari oli oikein mukava ja myös tykkäsi Soolosta ihan tosi paljon. Tuli hauskoja kommentteja mun esittämisestä ja Soolosta. ”Nyt ei olla agilityssä, ota poika ihan rennosti vaan” ja juoksuttamisessa Soolo tapittaa mua aika paljon, niin ”se on näköjään agin lisäks tokokoira myös, mut jos aiot sen kaa näyttelyihin, nii opeta sitä juoksee vähä nätimmin”.
Mari sanoi myös, että Soolosta tulee ihan sairaan hyvä, kunhan se vuoden-kahen päästä vähän rauhoittuu ja koko koira vielä vähän tasottuu & turkki kasvaa.
Tarkastuksen lopuks kyselivät, että onko lonkat kuvattu, et jos on, niin laita tää uros jalostusuroslistalle, ihan sairaan kiva koira! Mää taisin olla ihan vaan vähän ylpeä mun pikkupojasta! <3 Koiraa kehtaisi kuulemma viedä näyttelyynkin, jos vain vähän lihottaisin (!!!) sitä ja opettaisin vielä vähän nätimmin juoksemaan. On se ennen senkin osannut XD. Onneks mun agipuudelin ei tarvi olla pullukka. Soolo sai siis ykköstä melkein kaikista kohdista, eturinnasta ja otsapenkereestä tuli jotain muutakin, sekä turkista. Jalostustarkastuksessa siis arvostellaan koiran ulkonäkö hieman tarkemmin, kuin näyttelyssä, arvosanoilla 1-3 ja myös 0 on käytössä, jos jokin on oikein puuttellinen.


SOOLON JALOSTUSTARKASTUSLAUSUNTO:
Säkäkorkeus – 57cm
Rungon pituus – 62cm
Rinnan syvyys – 26cm
Rinnan leveys – 17cm

1. Koko – 1b) Alle keskikoon 56-57cm
2. Korkeus/pituus – 0,91
3. Rakenetyyppi – 1a) Keskivahva
4. Sukupuolileima – 1b) Selvä
5. Kivekset – 1b) Normaalit
6. Purenta – 1a) Leikkaava ja täydellinen
7. Hampaat – 1a) Täysi hampaisto
8. Pigmentti – 1b) Riittävä
9. Pään kiila – 1a) Hyvä
10. Otsapenger – 2a) Hieman pitkä
11. Kallo – 1a) Litteä
12. Kuono – 1a) Hyvin pyöristynyt ja sileä
13. Huulet – 1a)Tiiviit
14. Alaleuka – 1a) Sopiva
15. Silmät – 1a,c,d) Tummat, keskikokoiset, vinoasentoiset
16. Korvat – 1a,b) 1/3 taittuneet, oikea-asentoiset
17. Kaula – 1a,b) Oikeanpituinen, hyväasentoinen
18. Ylälinja – 1a,b,c) Ryhdikäs, kiinteä ja lihaksikas, aavistuksen kaareva kohti lannetta
19. Selkä – 1a) keskipitkä
20. Lanne – 1a,b) Lihaksikas ja pyöreä, sopiva pituus
21. Lantio – 1a,b) Sopiva pituus ja kulma, leveä ja lihaksikas
22. Häntä – 1a,c) Pitkä, alas kiinnittynyt
23. Kulmaukset – 1a,b) Hyvin kulmautunut, tasapainoisesti kulmautunut
24. Etuosa – 1a,c, 3c) Viisto lapa, sopiva lapakulma, puutteellinen eturinta
25. Eturaajat – 1a,b,c) Suorat, lihaksikkaat, sopivan viistot välikämmenet
26. Rintakehä – 1a,b) Hyvin kehittynyt, syvyys sopiva
27. Vatsalinja – 1a) Normaali
28. Takaosa – 1a,b,c) Lihaksikas, leveä, sopivasti kulmautunut
29. Takaraajat – 1b,c) Riittävän matalat kintereet, sopiva leveys
30. Käpälät – 1a,b) Tiiviit, soikeat
31. Liikunta sivusta – 1b,c,e) Vaivaton, keskipitkä askel, hyvä työntö
32. Liikunta edestä – 1a) Hyvä
33. Liikunta takaa – 1a) Hyvä
34. Luonne – 1b,c) Itsevarma ja arvokas, iloinen ja vilkas
35. Yleiskunto – 1a) Lihaksikas ja jäntevä
36. Turkki – 1a,c, 2b) Runkoa myötäilevä, karkea, aivan liian niukka
37. Turkin väri – 1a) Hyvä

Samalla reissulla käytiin myös Ikeassa. Me muutetaan Soolon kanssa pian Korpilahdelle. Sain sieltä kivan rivitaloasunnon, josta on lyhyt matka Alkio-opistolle, johon menen viettelemään ”välivuotta”. Katsotaan sen jälkeen, mihin tiet vie sit vuoden päästä. Ikeasta löyty makkariin verhot ja kaikkee muuta kivaa pientä sisustuskamaa. Tällä hetkellä oon enemmän, kuin innoissani! Pääsen ekaan omaan kotiin ja laittelemaan sitä.

jauuuu agiepiksissä on kivaa


Solppis palkintolelu suussaan :3

Eilen jaksoin sittenkin lähteä ajelemaan Orivedelle agilityepiksiin. Kenttä oli tuttu, koska siellä käytiin viime kesänä muutaman kerran treenailemassa. Osallistuttiin vain kilpailevien radalle, joka suoritettiin kaksi kertaa.
Ensimmäisellä kerralla Soolo sai vähän päästellä höyryjä – keppien hakeminen ei ihan mennyt nappiin ja tulihan siellä jotain muutakin toheloitua. Seuraavalla yrityksellä rata tuntui jo ihan agilityltä, vaikka sieltäkin joku virhe napsui! Kontaktit kumminkin toimi tosi hyvin, niin oon tyytyväinen! Ja Soololla oli ihan mukavasti vauhtiakin.
Ihan täysin yllätykseksi me kuitenkin VOITETTIIN :–) Ihan parasta hakea se palkintolelu ja onnittelut tuomarilta!
Kotiin oli kiva lähteä ja vielä kun kotona odotti valmiina paistettuja lättyjä, niin ei vapaapäivä paljon paremmin olisi voinut mennä! Mä niin ootan, että päästään niihin virallisiinkin! Videoita ei nyt tällä kertaa valitettavasti ole, mutta enpähän ole ehtinyt laitella edes MY-leirin treenipätkiä esille, mutta ehkä myöhemmin!

Kisojen jälkeen, kun esteet ym. oli viety kentältä pois menin vielä kentälle tekemään paikkamakuuta. 3min. Onnistui hyvin! Jos tarkkoja ollaan, niin kyllä sieltä kuului jotain ääntelyä hieman vähän, mutta leikitään vaikka, että mä en kuullut sitä, koska se oli niin pientä. Pihassa oon makuuttanut 10min ja sisällä myös jotain 5min pätkiä. Rutiinia tähän hommaan tarvitaan.

Tänään innostuin vielä kuvailemaan Solperosta nämä muutamat posetuskuvat. Koiran turkkia ei oo hoidettu kovinkaan paljoa viimeaikoina, jonka kyllä varmaan tarkempi huomaa näistä, mutta ainakin näkee, että pojusta on tullut jonkin verran miehisempi sen jälkeen, kun ollaan viimeksi näitä pönötyskuvia otettu! <:





kisailua

Matkattiin sunnuntaina vanhan treenikaverimme Lauran & Rosan kanssa Tampereelle Tamskin kisoihin. Hieman lyhyillä yöunilla, mutta hyvin jaksettiin silti! Oltiin pidetty varmaankin 3 viikon tauko agilitystä, näin joulun ja uudenvuoden aikaan, joten ässällä oli hurjasti energiaa! Ja siitä oli ihan superia päästä radalle taas!

A-rata oli normi agirata. Mua suututti kontaktien heikkous, koska se on oikeasti tehnyt nyt treeneissä niin hyviä & paljon vaikeampia kontakteja, että noi oli ihan luvattoman huonoja viime treeneihin nähden. Luulen osaltaan tauollakin olleen merkitystä tälle, että Soolon vire oli niin korkealla ja sen vuoksi kontaktit ehkä heikompia. Tästä syystä eilisissä (maanantai) treeneissä lähinnä vain vahvistelin kontakteja, joista suurin osa hyviä, mutta muutama heikompikin suoritus mahtui mukaan taas.. Nyt pitää vaan muistaa taas seuraavissa kisoissa vaatia ne ihan kunnolla ja täydellisinä, ihan samanlaisina kuin treeneissäkin.
Kepit oli tuttuna ongelmana taas A – radalla, samoin kuin aikaisemmissakin kisoissa. Siellä esiintyi ne kaikki mahdolliset virheet, mitä meille niissä voi tulla: sisäänmeno, parin vikan välin pujottelematta jättäminen, huhhuijaa. Hyllytin siis radan tahallaan noiden kontaktien takia, koska pohjalla oli kuitenkin jo virheitä.

Onneksi B – radalla kepit onnistuivat tosi hyvin! Se oli syy, miksi oikeasti olin tyytyväinen B-rataan, vaikka siellä sitten tapahtui myös kaikkea muuta ei hyvää, mutta ne kepit onnistui ehkä ekaa kertaa kisoissa oikein!! JES. Murr, se mm. varasti lähdössä ym. mukavaa.. Hehe, tuolla radalla kyllä sattuu ja tapahtuu taas:D Mut ehkä ens kisoissa onnistutaan sit vielä paremmin ? Meillä oli kivaa !! :–))

taidot ruostuu jos niitä ei käytetä

Ollaan kisattu Soolon kanssa viimeksi reilusti yli puolivuotta sitten, joten olikin jo korkea aika ilmoittaa se uudeelleen. En tiedä, miksi en ole kisannut sen kanssa tässä väliassä, mutta ainakin sain nyt huomata, että me ollaan menty kyllä eteenpäin, tai ainakin oli silleen helpompi kisata solpan kanssa. Oltaisiin toki varmaankin menty enemmänkin, jos oltaisiin kisattu välissä.

Kisatuntuma oli ihan hukassa. :–(
Lähdin ekalle radalle ihan ikivanhoilla tossuilla vielä, joilla ei sitten juosta, eikä liikuta muualla, kuin kotimetsälenkeillä, eipä siis oikein liikuttu sillä radalla ajoissa missään kohdassa. Ihan hakemista ja hirveää ohjausta koko rata, kun lähdin sinne niin hukassa. Heti alussa mokattiin, enkä saanut enää omaa ohjausta kuntoon. Hyllyhän se siis tietysti oli. Rata sinänsä olisi ollut aika helppo, että sen puolesta olisi ollut mahdollisuuksia onnistuakin.
Näiden lisäksi Soolo oli taas tosi kiinni mussa, eikä muka osaa hakea esteitä oikein itse? Tätä pitää alkaa treenaamaan ihan oikeasti, koska ihan tyhmiä mokia sen takia, että se on noin mun kädessä kiinni.. Loppurata oli kyl iha mun vika, koska vaihoin näköjään lennossa ohjaussuunnitelmaa, mikä ei oo koskaan kisoissa hyvä idea.

Seuraava rata oli hyppyrata ja sekin oli ihan mukava, vaikka epäilin ohjausvalintojani hieman. Pelkäsin, että en osaa lähteä valssaamaan ajoissa, jolloin olen koiran tiellä ja sellaisia virheitähän sieltä tulikin, joskin niiden vuoksi ei hyllytelty. Kepeille sisäänmeno-ongelma ihan älyttömän helposta kohdasta?
Meillä oli tämän päivän aikana sisäänmenot ongelmana oikeastaan kaikilla radoilla – en ymmärrä, että miksi! Hain selityksiä pidemmistä esteväleistä ja kaikesta mahdollisesta: oikea syy löytyy varmaan katsomalla peiliin, koska ohjaan jotenkin erilailla, kuin kotitreeneissä.
Tästä huolimatta me aletaan nyt treenaamaan kepeillemenoja pitkillä esteväleillä. Niin, että koira ei kysy multa siinä välissä yhtään mitään (esim. haukkumalla) vaan hakee ihan itsestäänselvyytenä sinne kepeille. Se kyllä osaa ja varsinkin oppii.
Hyppyrata siis hyllytettiin toisiksi viimeisellä esteellä: mulla oli TAAS käsi ihan liian korkealla, niin Soolo luki ilmeisesti mun ohjauksen takaakierroksi ja tadaa, mentiin hyppy väärältä puolelta. Opin ainakin nää jutut kantapään kautta, mitä Juuliakin on aluevalmennuksessa mulle monta kertaa sanonut!!:D
Kaikenkaikkiaan kumminkin meno tuntu paljon kivemmalta ja mulla oli tosi hyvä fiilis radan jälkeen! Kyllä me vielä joskus onnistutaankin!!

Viimeinen rata oli ohjaukselta sujuvin, mutta taas ongelmana ne kepeillemenot ja se, että koira on vähän liikaa kiinni mun kädessä, eikä siten siis hyppää ihan itsestäänselvyytenä olevia hyppyjä, vaan tulee kädessä kiinni juosten :–D
Kaikenkaikkiaan oon tyytyväinen, koska ne kontaktit toimi!! JEEEEEEEE. Ei tarvinnut missään vaiheessa korjailla mitään. Näin jälkikäteen ajateltuna olisin voinut varmaankin varmistella niitä vielä vähän pitämällä koiraa niillä pidemmän aikaa, enkä edetä vain raivolla eteenpäin: Soolon kanssa ei kuitenkaan jää ajan puolesta kiinni, että siellä ehtisi hetken hengähtääkin. Toisaalta, kyllä se olisi tehnyt ne varmaan ilman mun noita varmistelujakin (eli että pysähdyn lähes kokonaan).

Lähdöt oli tavallaan ok, mutta raivostuttavaa, kun raivoeläin haukkuu siinä kokoajan. Hieman epävarmana jätin sen sinne aina, mutta onneksi se pysyy siellä, eikä varasta. Voisin varmaan joskus räväyttää sille kerpeleitä kunnolla, ei se ainakaan rikki menisi siitä, muttakun mamma ei osaa mukamas olla tiukkatäti, vaikka joskus olisi oikeasti ihan syytäkin.

Lopuksi, mä haluan kisaamaan uudelleen!! SE OLI NIIN KIVAAAAAAAAAAA!!! Pari viikkoa.. ehkä?

epistelyä tamperestissa

Matkattiin eilen Melkun & Eetun kanssa Tampereelle epiksiin. Ei ollut oikein kisafiilistä, vähän väsytti ja laiskotti. Oli kuitenkin huippukivaa päästä vähän kisailemaan, vaikka en kovin tosissani sinne mennytkään juoksemaan – ei kai jännittänyt tarpeeksi?:-D Mut oli kiva reissu, vaikkei ihan osattu suunnistaa, liikennevaloissa oli jännä ajaa.. Onneks ruoka pelasti!!

Mölliradan hyppäri oli melko helppo, ja suunnittelin hyvin rataantutustumisessa, että teen persjätön tohon tokavikan putken jälkeen, mutta se jäi sitten tekemättä, vaikka olisin ihan loistavasti kerinnyt tekemään sen.. ja ohjaus oli muutenkin vähän hukassa ja ”pelastelua”, kun meni kesken radan uusiksi oma suunnitelma. Ei hyvä. Muurilla mun oma liike pysähtyi kokonaan ja sit Soolokin teki tollaisen kiellon ja kiersi väärältä puolelta, eli TAKAALEIKKAUKSET TREENIN ALLE!
Vauhtia mun mielestä Soolosta löytyi tällä kertaa enemmän, mikä on tietty hyvä juttu!:) Soolo oli muutenki tosi hieno koiruus, omia mokia vaan!!
Soolo ois sijoittunut skapassa 2.sijalle, mutta mä olin kiltti ja selitin palkintojen jaossa, että me ollaan jo kisattu.. kun taisin ite vähän sekoilla ilmoittautuessa:D Harmi, olis tullu hieno pokaali ja kaikki!:D



Kiitos Melkku videoinnista!

Kisaavien rata oli joku 2lk:n tasoinen. Selvittiin siitä, mutta ongelmia oli kepeillä. Kepeille tultiin avokulmassa, mitä en oo eläimelle edes kunnolla vielä opettanut. Mutta muutenkin vika väli pujottelematta; keskitys herpaantui, mutta lopulta kuitenkin onnistunut.
KONTAKTIT TOIMI! Se oli se juttu, mitä lähdin hakemaankin. Jes. Juoksin muistaakseni ihan irti kontakteista ja jätin koiran sinne, suju ok. Vielä kun saisi niin, että voin vapauttaa koiran ollessani itse liikkeessä. Nyt rauhotuin kehumaan ym. kontakteilla.
Keinulla epävarmuutta, mikä ei ollut kovin yllätys viime kerran muistaen. En tiiä, oliko kovin reilua laittaa Soolo suorittamaan sitä, kun jokin siinä nyt mättää. Pitää alkaa tehdä paljon keinu treeniä ja saada sen olo mukavaksi sitä suorittaessa.

Keskiviikkona meillä onkin varattuna vihdoin hieroja-aika Soololle, joten siellä nähdään, missä kunnossa eläin on. Jotain pientä sieltä todennäköisesti löytyy, sillä esim. kaukoja tehdessä on välillä vinottanut takapää toiselle puolelle ym.

epiksissä tapanina

Käytiin Tapaninpäivänä Lempäälässä Best In -areenalla agimölleilemässä, kun pääsin sinne äiskältä suoraan joulutunnelmista. Halli oli tosi kiva ja esteetkin jees.
Mölliradalla alku oli kovin hankalan oloinen, pelkäsin kans tota vikaa loppusuoraa, että jään hitaana taakse ja soolo ei irtoa. Kaikki meni kumminkin ihan hyvin, lukuunottamatta alun varastamista (!!! miksi en palauttanut sitä heti siitä, oppii turhaan vaan varastamaan kisoissakin kun vire on korkea. Ei varasta treeneissä juuri koskaan.)  Muuten sujui ihan ok, valssit oli kylläkin ihan kamalia ja olin vähän myöhässä. Hypyn 17 rima tipahti, koska hätiköin vähän turhan paljon loppua kohden. Soolo oli ainakin nopsa poika, sillä meidän aika oli mölliradan maksien nopein, jeeeeij. :–) (ihanneajasta -43,50)

Möllirata:

Kilpailevien rata oli jo haastavampi, johon pääsin toverin ideasta kokeilemaan saksalaista neloshypylle. Sitä treenattiin viimeksi Lotan kanssa. Sujui, mutta videolta huomaa, että mun ohjaus olis voinut olla sujuvampaakin! Kepeille olis hakenut, jos olisin vaan antanut koiralle taas tilaa tehdä, enkä mennyt liian lähelle. Haki siis kumminkin, mutta turhat haukkumiset ja koira kysyy multa varmistaen, että mitä nyt?? Keinulle meno oli epävarmaa, mikä ei ihme – treenimäärä niin vähäinen sillä vielä. Sit kun haki, tuli paha lentokeino :–( Onneks seuraavalla oli jo paljon nätimpi keinu, mutta hidas tuon näköisenä se on – eli keinussa on vielä paljon treenattavaa!!! Puomille taas en ohjannut kunnolla, ampas ohi vaan ja kontaktitkin meni heikosti siellä loppupäässä sakdlaöskdölsakd. Ihan ok treeni, hylyksi kun otin heti alussa: varasti TAAS.

Kilpailevien rata:

 

Soololla oli muutenkin ihan kamalat kierrokset tullessa ekaa kertaa halliin. Haukkui, enkä saanut oikein hallintaankaan kunnolla??  Tulin johtopäätökseen, että olin ite ihan hermona ja jännityksissä. Sain koiran leikkimään kumminkin ja jollakin ilmeellä mentiin sitten lähtöön, kun tajusin, että on meiän vuoro. Noloa? En tiiä, mutta ihan outoa ainakin.

Kilpailevien radalle mulla oli jo välissä tehty vähän suunnitelmia, hain koiran ajoissa ja tein sen kanssa siinä jotain pientä. Tehokas oli se, että pistin maahan ja nakkia etupalkaksi (”ei ota”). Oli ihan rauhassa, kun piti keskittyä. Lähtöönkin lähdin ihan eri fiiliksellä, vaikka tiesinkin, että nyt oli pakko palauttaa koira lähtöön. Tein ennen rataa myös odottamisharjoituksia siinä ulkopuolella ja lähti niistäkin pari kertaa mun perään: kierrokset oli siis edelleen korkealla.